E:n lisäksi hoitopaikassa on kaksi tyttöä ja neljännelle lapselle on vielä paikka. Hoitajalla on yli 10 vuotta kokemusta perhepäivähoitajana ja olen kuullut hänestä hyvää palautetta, joten vien pojan ihan rauhallisin mielin hoitoon hänelle. Mutta miten ihmeessä onnistun jättämään lapsen hoitoon ilman, että itken silmät päästä. Muutenkin herkistyn todella helposti ja tämä asia, jos jokin saa hanat aukeamaan. Silmät kostuvat pelkästä ajatuksestakin. En varmaankaan ole ainoa, tämän asian kanssa painiva. Poika kyllä pärjää hoidossa, siitä ei ole kyse. Pojalle se on kuitenkin yksi uusi virstanpylväs. Miehenikin on huomautellut, ettei sitten aio lähteä minun kanssa mihinkään joulujuhliin eskari- tai kouluaikanakaan, kun vollotan kuulemma aina :). Totta! Mutta lähteehän se kyllä. Istukoon vaikka eri rivissä ;).
Tänään kävin päivähoidon aloituskeskustelussa, jossa vierähti pari tuntia. Perhepäivähoitaja vaikutti tosi mukavalta ja paikka lastenhoidolle oli tehty varsinaisen kodin viereen. Tilat ja kalusteet oli suunniteltu lapsia varten, joten varsinaisia vaaranpaikkoja tilassa ei ole. Heti huomenna pääsemme pojan kanssa tutustumiskäynnille päivähoitoon.
Millaisia kokemuksia sinulla on perhepäivähoidosta? Mitä plussia ja miinuksia löytäisit perhepäivähoidosta vs. päiväkodista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit! =)