UA-80442521-1

tiistai 28. helmikuuta 2017

Sairastelua ja shoppailua

Nyt, kun poika on päiväunilla, ajattelin hetken käyttää kirjoittamiseen ja mennä sitten itsekin pienille päiväunille. Päikkärit tuleekin nyt tarpeeseen, kun ollaan jälleen kerran saatu yskä kylään ja viime yö menikin yskiessä, vuorotellen pojan kanssa. Välillä piti hakea poika syliin nukkumaan ja itse yritin torkahdella istualtaan. Tämä yskä tulee ja menee, nyt kolmatta kuukautta. Kerran käytin poikaa lääkärissäkin, kun aloin epäillä tulehdusta,  mutta tulehdusarvot olivat aivan normaalit (5).

Olin odottanut minun ja pojan yhteisiä vapaapäiviä ja suunnitellut ulkoilua ja kylästelyä, niistä kummastakin kun on ollut viime aikoina vähän huono omatunto. Arki on ollut jo pitkään aikataulutettua, mutta nyt, kun aikataulut ovat vähän hellittäneet, vietämmekin sairaspäivän kotosalla, sisällä. Löytyy tästä sairastelusta yksi hyväkin puoli. Nyt sain viimein tilattua pojalle ensi vuodeksi puoleen hintaan Reiman retrohenkisen toppatakin, jota olin jo tälle talvelle vähän ihastellutkin, mutta olin jo ehtinyt hankkia hänelle toisen takin. Nyt sille jäi hintaa enää 39.98e, joten tilasin sen koossa 98. Kyseisiä takkeja voit käydä kurkkaamassa täältä*. Muita Reiman alennettuja lastenvaatteita pääset selaamaan tästä*.



Kävimme lauantaina paistamassa makkaraa laavulla ja silloin jo aavistin, että tulen kipeäksi. Vedin poikaa pulkassa pellolla, pehmeässä lumessa. Kahlasin hiki päässä, mutta hengitysilma oli sen verran raaka, että tunsin jo silloin, että saan reissusta kaupanpäällisiksi yskän tai jopa keuhkoputkentulehduksen. Lääkäriin en aio vielä mennä, mutta yritän kotona hoitaa yskää ja polttelua keuhkoputkissa Buranalla ja tuplaamalla hoitavan (astma)lääkkeen. Lisäksi laitoin yöksi rintakehään ja selkään samalle kohdalle chililaastarin. Niistä olen kertonutkin jo aiemmin täällä. Lepo kai se tärkeintä olisi. Huomaan, kun puhun tai touhuan, sitä kovempia yskän puuskia saan ja ääni alkaa mennä. Jos nyt malttaisin ottaa torkkupeiton ja nukahtaa hetken sohvalla, niin eiköhän sitä taas illan jaksa pojan kans leikkiä "keekalla". Aamu ollaankin ajeltu pikkukelkalla. Pojalla kyllä on virtaa, vaikka pikkuisen sairastaaki. Äidillä ei niinkään =).

*mainoslinkki



maanantai 27. helmikuuta 2017

Äidit ja mummot

Meidän pienimmällä pojalla on kolme isoäitiä. Mummu, mummi ja mummo. Nykyään se ei taida olla kovinkaan tavatonta. Ihmiset eroavat ja solmivat uusia liittoja, joten mummojen ja pappojenkin määrä voi tuplaantua. Se tarkoittaa yleensä lapsille vain useampia tärkeitä lähipiirin aikuisia. Meillä mummot ovat pojan elämässä tiiviisti. Kukin heistä on hoitanut poikaa, kun olemme käyneet leffassa, salilla tai jopa lomailemassa viikonlopun kahdestaan. Toisinaan pyrimme kyläilemään mummoloissa ihan muuten vain, vaikka ylipäänsä kylästelyt on viime vuosina jäänyt liian vähälle. Yhteyksissä ollaan kuitenkin viikottain, joskus jopa päivittäin. Myös poika ojentaa silloin tällöin puhelimen äidille ja sanoo "mummo", silloin on soitettava mummolle. Poika juttelee puhelimeen omalla siansaksallaan tärkeän näköisesti ja vastaa napakasti mummon kysymyksiin Joo! ja Ei!"


Pian on taas aika miettiä, miten mummoja voisi muistaa äitienpäivänä. Vielähän siihen on aikaa, mutta tänä vuonna ajattelin olla ajoissa. Toisinaan lahjan hankkiminen on jäänyt niin viime tinkaan, että olen päätynyt ostamaan kukkia ja Ässä-arvan. Tänä vuonna olen ollut liikkeellä hyvissä ajoin ja suunnitelmissa on käyttää mummoja teatterissa. Liputkin on jo haettu 6. toukokuuta olevaan näytökseen. Pari kertaa olen tilannut aikakauslehden määräaikaisena, jotta lahjasta olisi iloa pidemmäksi aikaa. Hyviä tarjouksia löytyy tällekin keväälle. Esimerkiksi Edullinen Oma Aika -lehden tarjous: 5 lehteä + lahjat = 20,00!* tai  Tilaa ApuKrypto tai ApuRistikot nyt todella edullisesti!*

Mitä itse toivoisin äitienpäivälahjaksi tai ylipäätään äitienpäivältä? Äitienpäivältä toivoisin, että saisin nukkua pitkään. Tai ainakin kahdeksaan =). Ehkä voisimme tehdä yhdessä jotain, joka kuitenkin jollain tavalla poikkeaa meidän perinteisestä arjesta. Olisi myös mukava saada pikku pojan askartelema kortti. Sain viime vuonna perheen 12-vuotiaalta hienon itsetehdyn kortin, joka minua (äitipuolta) ilahdutti niin, että kortti taisi olla esillä vielä syksylläkin. Koin kortin ja sen sisällön erityisen tärkeänä.

*mainoslinkki

perjantai 24. helmikuuta 2017

Vuodet vierivät

Olen viime aikoina törmännyt vanhenemisen merkkeihin. Vaikuttaa siltä, että olen alkanut harmaantumaan jo 37-vuotiaana :D. Muutamia, no ainakin kymmenen selvästi harmaata, paksua hiusta on ilmaantunut jo nyt. Ei niitä onneksi vielä paljoa ole. Mutta kyllä tuntui oudolta laskeskella peilin edessä harmaita suortuvia, kun iän tai ainakaan mielen puolesta en tunne itseäni vanhaksi. Onneksi tänään on aika kampaajalle! Onhan niitä harmaita toki voinut olla jo aiemmin, mutta ne ovat voineet jäädä huomaamatta, kun värjään hiuksia säännöllisesti. Sinänsä en murehdi harmaantumisesta, kun väreillä saa harmaat niin hyvin peitettyä ja mikäli saan aikanaan samanlaiset hiukset, kuin äidilläni ja 95-vuotiaalla mummollani, ei harmaantuminen haittaa. Heillä on kauniin harmaat hiukset, lähes valkoiset. Niin, ja nykyäänhän hiuksia värjätään harmaaksi, joten eihän tässä mikään hätä ole, eihän? =).

Liikunta puolestaan on ollut tänä talvena satunnaista hiihtoa ja kävelylenkkejä. Salille olen raahautunut kaksi kertaa. Kroppakin vanhenee, pitäisi nyt viimeistään ottaa aikaa säännölliselle liikunnalle, kun näyttää siltä, ettei tässä enää nuoreta =). Hiihtolomallekin hamusin töitä, mutta, jos lyhyen reissun ehtisi käydä tunturissakin. Pääsisi taas laskemaan ja hiihtelemään, sekä tietenkin pikku pojan kanssa pulkkailemaan. 


Ikääntyminen ja vanhenemisen merkit ei juurikaan huolestuta, lähinnä kummastuttaa. Ehkä en ole pysynyt perässä, kun vuodet kuluvat niin nopeaa. Elämisen merkkejähän ne vain ovat. Mutta en kyllä ollut ajatellut, että ennen nelikymppisiä joutuu peittelemään harmaita :D. Ryppyjä ei vielä juurikaan ole, mutta kyllä ne uurteetkin sieltä vielä tulevat. Tällä hetkellä tuntuu, etten saa vanhenemisesta mitään kriisiä, ainakaan ulkonäöllisesti, mutta huomaan, että olen alkanut miettiä enemmän elämän rajallisuutta. Etenkin poikani syntymän jälkeen. Haluaisin nähdä, kun hän kasvaa aikuiseksi, kun hän löytää kumppanin ja saa mahdollisesti omia lapsia. On kammottava ajatus, että joudun joskus jättämään kaikki rakkaat ja lähtemään yksin tästä maailmasta. Väistämätöntähän se on, toivottavasti siihen on vielä kuitenkin pitkä aika. Vanheneminen sinänsä ei pelota, mutta ylipäänsä menettämisen pelko tavalla tai toisella on ollut enemmän läsnä, kun sain lapsen. Nyt on paljon menetettävää. Joskus eteen tuleva oma kuolema ei pelota, mutta ajatus itse kuoleman hetkestä pelottaa. Miltä ne viimeiset hetket tuntuvat? Surullisinta kuolemassa on se, kun joutuu jättämään läheiset taaksensa. Oma pappani (yli 90v) sanoi lähellä kuolemaansa, että "teitä kaikkia tulee niin kauhea ikävä". Se särki sydämeni. Silloin ymmärsin, että surullisinta on joutua eroon itselle tärkeistä ihmisistä. Pitää nauttia läheisten seurasta vielä, kun me olemme täällä. Arki on nykyihmisellä niin työvetoista, että suurin osa ajasta kuluu töissä, opiskelussa ja se aika mitä lähimmille jää on auttamatta liian vähän.


tiistai 21. helmikuuta 2017

Selvää säästöä!

Opiskelijana ollessa on pitänyt totutella siihen, että tulot ovat pienet. Tulot ovat pudonneet palkkatyön jälkeen 1100 euroa. Siinä on vähän mietiskeltävää, miten muuttaa kulutustottumuksiaan. Menot on kuitenkin kasvaneet pienimmäisen jälkeen. Isommilla lapsilla puolestaan on loppuneet ja loppumassa lapsilisät, heidän menonsa eivät kuitenkaan ole pienentyneet. Arvatenkin =). Kesätöihin tietenkin heitä patistellaan, kun ikääkin on jo 18 vuoden molemmin puolin.

Koska opiskelut vievät paljon aikaa harjoitteluineen ja lähiopetuspäivineen, en voi alkaa tehdä kokopäiväisesti töitä, mutta alan tehdä opintojen ohella keikkatöitä maaliskuusta lähtien. Perheellekin haluan jättää aikaa, enkä venyttää pojan hoitopäiviä yhtään enempää.


Vaikka tulot ovat pienet, on selvää, että kaikista saavutetuista eduista ei halua luopua. On toisinaan mukava sisustaa tai käydä pieni reissu. Lapsille tietenkin hankitaan vaatteet ja urheiluvälineitä entiseen tapaan, mutta olen ollut viime aikoina tietoisempi menossa olevista tarjouksista ja vertailen huomattavati enemmän hintoja kuin ennen. Käytänkin nykyään paljon myös Cityshoppari-korttia, jolla säästän pitkän pennin shoppailureissulla.

Esimerksi, kun kävimme ostamassa perheen 12-vuotiaalle kouluvaatteita ja pidimme oikean shoppailupäivän. Alennuksia saatiin muun muassa Cubukselta ja KappAhlilta. Kävimme syömässä Subwayssa käytännössä "kaksi yhden hinnalla"- periaatteella, kun 30cm Subin sai puolikkaan hinnalla. Kaksi syö yhden hinnalla - katso lukuisat tarjoukset *. KappAhlilta puolestaan löytyi pojalle farkut, huppari ja T-paita 45e:lla, ja kun yli 40 euroa maksavista tuotteista sai alennusta 10e, vaatteille jäi hintaa 35e. Omista Cubuksen 29.95e maksavista farkusta jäi maksettavaksi 22e. Monen tunnin kaupoissa kuuhailun jälkeen kruunasimme shoppailupäivän ja yhdessä vietetyn ajan Spice Icen jäätelöannoksilla, niin ikään kaksi yhden hinnalla. Säästöä kertyi pelkästään näistä ostoksista jo 28 euroa. Käytännössä kortti tienasi itsensä takaisin jo yhdellä ostosreissulla ja ylikin.

Kortilla saa yli 1000 etua vuoden aikana. Kortilla saa tarjouksia useista ravintoloista,  sekä vaateliikkeistä, kuten Gina Tricot, Only ja Cubus. Kortin käytön helpoksi tekee se, että edut on helposti selattavissa myös kännykällä. Tilaa Cityshopparisi tästä! *. Nappaa myös mukaasi Zalando alekoodi! **

*mainoslinkki
** yhteistyössä Shophop.fi kanssa


perjantai 17. helmikuuta 2017

Millainen tyyppi meillä asuu?

Kun olin raskaana, mietittiin toisinaan iltaisin miehen kanssa, minkä näköinen ja millainen tyyppi sieltä mahtaa tulla. Pohdittiin meidän persoonallisuudenpiirteitä ja arveltiin lapsen olevan sopiva sekoitus meitä molempia.

Kaverukset

On ollut hauska seurata, kun pojan (1v 10kk) persoonallisuus on alkanut tulla selvästi esille. Se miten hän reagoi eri tilanteissa, se millä tuulella hän yleensä on, mistä hän ei pidä ja mistä pitää. Pääsääntöisesti hän on toimelias ja hyvän tuulinen poika. On mukava pysähtyä katselemaan hänen touhujaan ja höpinöitään. Silloin minut valtaa mieletön onnellisuuden puuska ja voin vain hymyissä suin katsella ja yrittää painaa mieleen juuri sen hetken.


Aamulla ensimmäisenä hän haluaa mopoilla Plaston sinisellä mopolla ja huutelee muille perheenjäsenille "Hei!", kunnes hän kiipeää omaan ruokailutuoliinsa ja odottaa, että puuro valmistuu. Jos radiosta tulee menevää musiikkia, poika kipuaa takaisin alas ja hytkyttelee musiikin tahdissa ja polkee jalkaa. Tanssijalkaa eniten liikuttaa tällä hetkellä Tuure Kilpeläisen Autiosaari. Mielijuttuja ovat kelkat, mopot ja mönkkärit.

Se mikä naurattaa poikaa, ei aina naurata äitiä
Hän on yleensäkin iloinen ja puuhakas pieni poika, joka tahtoisi pestä hampaansa itse ja pukeminenkin kiinnostaa, vaikkei siitä vielä mitään tule, ilman apua. Kaikki ruoka maistuu ja nukkumaan mennään mukisematta. Koskahan siihen tulee muutos? E hassuttelee paljon ja nauraa käkättää omille tempuille. Kaupassa hän nostaa kättä ja sanoo heipat lähes jokaiselle vastaantulijalle.

Kauppareissulla
Kun pesen pyykkiä, tulee pikku mies kaveriksi huseeraamaan pyykkien kanssa. Pyykkäys on hidasta, sillä hän haluaa laittaa jokaisen pyykin yksitellen koneeseen. Pölyjä pyyhkiessäni hänkin hakee paperia tai rätin, jolla hän tarkasti pyyhkii ovia ja huonekaluja tärkeä ilme kasvoillaan. Hän marssii paikasta toiseen, kuin pieni isäntä, pää pystyssä ja varmoin marssiaskelin kohti seuraavaa paikkaa. Mutta silloin, kun pahakiiri yllättää, siihen ei auta mikään. Ei auta äitin kutittelut tai halaukset, silloin kädellä huitastaan "Ei!Puis!" ja halutaan mököttää kaikessa rauhassa.

"Keinolla millä hyvänsä"
Tämän hetken mielipuuhaa on juokseminen, kiipeäminen ja hyppyharjoitukset. Pikku Kakkonen ei niinkään kiinnosta, mutta Hauskat Kotivideot hän katsoo herkeämättä naureskellen ja ihmetellen "Oho!".

Illalla viimeisenä E jää yleensä mielellään nukkumaan. Suukko, peitto päälle, ylävitonen ja uni saa tulla. Yöt on nyt alkanut mennä melko hyvin ja itsellänikin on yhä useammin levännyt olo aamulla.


torstai 16. helmikuuta 2017

Pottailua ja tutteilua

Meidän perheen pienimmäinen on pian 1v10kk. Potalle ollaan harjoiteltu jo useampi kuukausi epäsäännöllisen säännöllisesti. Yleensä ennen päiväunia ja satunnaisesti illalla. Lisäksi päivähoidossa tuetaan kuivaksi opettelua. On toki ollut myös päiviä, jolloin poika ei ole potalle halunnut mennä, joten silloin ei pottailla. Vielä en ole pitänyt kiirettä sen kanssa. Pissat ovat nyt tulleet pottaan kuusi kertaa. Vaikka eihän meillä lasketa ;). Yhdellä kerralla poika ei suostunut istumaan, vaan lorotteli pottaan seisaaltaan. Raikuvat aplodit poika antoi itselleen. Syystäkin! =) Olisi varmaan mahdollista, että päivävaipat saataisiin jätettyä syksyyn mennessä. Taidan olla tässä asiassa liiankin optimisti. Toisaalta, voisin unohtaa aikataulut ja pyrkiä vaan tukemaan kuivaksiopettelua.


Myös tutista olisi aika luopua, ennen kuin se vaikuttaa puheenkehitykseen. Varmaankin jo vaikuttaakin vähän, kun mopostakin on tullut popo. Tälläkin hetkellä ollaan pyritty vähentämään tutin käytön vain päiväunille ja yöunille, mutta välillä E hakee tutin hoitolaukustaan ja melko paljon hän sitä kyselee, kun se napataan pois kaapin perälle. Myös tutista luopumisen toivon tapahtuvan kesän aikana. Ehkä kesällä on sen verran jo valmiuksia "neuvotteluun", että tutin voisi viedä metsään peikkolapsille tai tiputtaa veneestä kalavauvoille. Todennäköisesti tällä hetkellä neuvottelu päättyisi siihen, että lapsi pitäisi kaksin käsin tutistaan ja huutaisi "Miinuuuun!".



Muutenkin ollaan alusta asti pyritty kaikkiin toimiin suhtautumaan neutraalisti. Poika syö monipuolisesti ja paljon, jos hän ei joku kerta halua syödä tai alkaa räpimään ruoalla, silloin hänen ei tarvitse syödä, eikä häntä maanitella syömään tai leikitä lusikalla lentokone-leikkiä. Samoin on nukkumisen kanssa. Sen kanssa ei tapella turhaan. Ainakin toistaiseksi tämä on toiminut. Mutta on oletettavaa, että jossain iässä alkaa nukkumaan laittaminen tympästä tai syömisen kanssa nirsoillaan. Silloin mietitään onko syytä omaa toiminta tapaa muuttaa.


tiistai 14. helmikuuta 2017

Onnistunut päivähoitopaikan valinta

Meidän E 1v10kk on tehnyt päivähoitouraa nyt puolivuotta. Päivähoidossa hän on perhepäivähoitajalla, jossa on E:n lisäksi kolme muuta lasta. Alusta asti päivähoito on sujunut hyvin ja pidän E:n perhepäivähoitajasta. Poikaa hakiessa tahtookin käydä niin, että jään lörpöttelemään pitkäksikin aikaa perhepäivähoitajan kanssa, etenkin, jos muut lapset on jo haettu.

white-raccoon-shoes-1
Sisätossut / Pandafeet
Poika jää yleensä mielellään hoitoon, mutta niitäkin päiviä on mahtunut joukkoon, että E yrittää minultakin riisua takkia ja muutaman kerran hän on jäänyt itkemään perääni. Kuitenkin, kun menen autolle, niin hän jo iloisesti vilkuttaa ikkunasta. Niinä kertoina, kun hän on jäänyt itkemään, on itsellekin jäänyt asia painamaan mieltä ja tekisi mieli hakea poika jo aiemmin hoidosta. Olo kuitenkin helpottuu, kun hetken päästä perhepäivähoitaja laittaa viestiä, että poika on jo paremmalla tuulella ja syönyt aamupalankin reippaasti. Olen ollut tyytyväinen, että meille tarjottiin paikkaa perhepäivähoitajalta, vaikka alunperin olin hakenutkin päiväkotipaikkaa.

cream-fox-shoes-1
Sisätossut /Pandafeet
Perhepäivähoitajan ollessa sairaslomalla, E on ollut puolen vuoden aikana neljä päivää päiväkodissa, varahoitopaikassa. Sielläkin on päivät menneet hyvin, mutta toisinaan ollaan järjestetty niin, ettemme ota varahoitopaikkaa vastaan, vaan isovanhemmat ovat ottaneet mielellään E:n kylästelemään meidän työpäivän ajaksi.
white-flower-shoes
Sisätossut / Pandafeet
Päivähoitoon liittyen löysin ihanat sisätossut Pandafeetiltä. Eri malleihin pääset tutustumaan täältä*. Meilläkin päiväkotipäiviä varten hankitut perinteiset jumppatossut saavat väistyä uusien söpöjen tossujen tieltä. Ne olivatkin menneet jo huomaamatta pieniksi, eikä niissä tepastelu enää onnistu.

Palasin aikaisempiin blogikirjoituksiin muistelemaan, miltä tuntui, kun poika aloitti päivähoidon. Niistä ajatuksista voit lukea täältä

*mainoslinkki


Pandafeet.fi

maanantai 13. helmikuuta 2017

KevätTakkiMania

Nyt se on virallista! Olen haksahtanut välikausitakkeihin. Olen haalinut pian 2 vuotta täyttävälle jo neljä kevättakkia ja välikausihaalareita ja housujakin löytyy parit. Kaikkia en sentään ole ostanut uutena, vaan olen tehnyt löytöjä myös kirppikseltä ja saanut kavereilta. Osa takeista on kauppareissuja varten ja kaksi takeista sopii hyvin kesällä veneilyyn. Jos yövymme veneessä, illat rannalla voivat olla viileitä. Ulkoiluun katson takin laadun vähän tarkemmin, mutta kauppareissulle välttää vähempikin vedenpitävyys.

Taaperon veneilytakit
Talven aikana mietin useampaankin otteeseen raskisinko ostaa pojalle yhden toppatakin lisää, kun ihastuin Reiman retrohenkiseen talvitakkiin. Pojalle oli kuitenkin jo takki ja haalarit ehditty hankkia, joten ajattelin hankkia takin valmiiksi ensi talvea varten. Kunhan poika kotiutuu hoidosta, saan otettua häneltä mitat ja laitan tilauksen vetämään. 80e:n takille, kun ei jää enää hintaa kuin 39.95e! Entäpä väri? Keltainen kiehtoisi ostaa, mutta tummansininen alunperin jäi vähän kaivelemaan, kun sen kaupanhyllylle alkutalvesta jätin. Reiman puoleenhintaan oleviin retrotakkeihin pääset tutustumaan täältä* ja samanlaisiin välikausitakkeihin pääset klikkaamalla tästä*.

Takit kauppareissuille ja pihaleikkeihin




*mainoslinkkejä


lauantai 11. helmikuuta 2017

Pitääkö olla huolissaan? (Puheenkehitys)

Jenni Pääskysaaren luotsaama Pitääkö olla huolissaan? tv-ohjelma on tämän hetkinen lempparini. Panelistien huumori uppoaa minuun ja ilmeisesti mieheenikin, kun katsellaan sitä usein yhdessä. Pitääkö olla huolissaan? - kysymys tuntuu olevan huulilla niin minulla kuin monilla muillakin taaperoiden ja vauvojen vanhemmilla. Lapsen pitäisi kasvaa ja kehittyä aikataulussa. Puheenkehitys, kuivaksiopettelu ja tutista luopuminenkin on aikataulutettu. Pitääkö siis olla huolissaan, jos ei ole huolissaan lapsen kehityksestä, vaan luottaa siihen, että kaikki tulee ajallaan?



Aina välillä törmää määritelmiin, kuinka paljon sanavarastoa pitäisi olla alle 2-vuotiaalla. Jostain luin, että 1v 8kk iässä pitäisi lapsella olla jo 50 sanaa hallussaan. Kauhistelin ensin, että meidän pojalla ei tuolloin ollut kuin hädin tuskin kymmenen sanaa, jotka hän sanoi selvästi, niin, että vieraskin olisi ymmärtänyt. Jäin jälkikäteen miettimään, tarkoitettiinko kirjoituksessa myös passiivista sanavarastoa, eli myös niitä sanoja, jotka lapsi ymmärtää, mutta joita ei itse vielä sano.

Nyt, pojan ollessa pian 1v 10kk, hän sanoo n. 20 sanaa ja osan hän onnistuu muodostamaan lyhyiksi lauseiksi, jotka ainakin kotiväen on helppo ymmärtää. Hanskoja laitettaessa poika sanoo usein marisevalla äänellä "ei nene!", kun peukku ei osu oikeaan paikkaan. Lisäksi hän kyselee usein "Mis iti/äiti oo?"



Passiivista sanavarastoa pojalla näyttäisi olevan tosi paljon, sillä hän tuntuu ymmärtävän lähes kaiken mitä hänelle juttelee tai pyytää tekemään. Vaikka sanoja tuleekin vielä vähän, hän yrittää matkia paljon sanoja ja puheen sävelkulkua. Enää en ole huolissani sanojen vähyydestä, sillä niitä kuitenkin tulee lisää lähes päivittäin. Tutin käyttö on vähennetty nyt pääasiassa nukkumisaikoihin, jotta se ei olisi kielenkehityksen tiellä. Kirjoja luetaan vielä harvakseltaan. Poika ei malta istua sylissä kovinkaan kauaa, kun hän taas jo rientää omiin leikkeihinsä. Iltasatuja ei ainakaan toistaiseksi lueta, koska hän jää mielellään yksin nukkumaan ja nukahtaakin lähes samantien. 

Pojan sanavarastoon kuuluu nyt sanoja, jotka kuuluvat tiiviisti hänen elämäänsä tai joista hän on erityisen kiinnostunut. Sukulaissanoja taitaa olla eniten; äiti, iti, pappa, mummu. Mielenkiinnonkohteita ovat puolestaan keekka ja popo (kelkka ja mopo), muista sanoja ovat tutti, vaippa, kakka, antaa, anna, mamma, kennät (kengät), pipo, aptilli (pastilli), minun!, Ei!, Joo!,Kiitoo!, Ei oo!, vautti! (vautsi), itte (itse) ja muutamia muita sanoja. Eiköhän neuvolassa kuule sitten kielenkehityksestä lisää, kun käydään kaksivuotistarkastuksessa huhtikuun lopulla.


torstai 9. helmikuuta 2017

Kevättä odotellessa (tulppaani-niksi)

Pian käännytäänkin jo kevättalven puolelle. Nytkin lauhat kelit ja aurinkoiset ilmat on saaneet mieleen jo pitkälle kevääseen ja kesääkin on tullut jo suunniteltua. Keittiöönkin haalin vähän väriä tablettien muodossa. Parhaimmat laskettelu- ja hiihtokelit ovat tulossa, ihan nurkan takana. Lisäksi pulkkaretkiä laavulle tulee kevättalven aikana tehtyä varmasti useampia. Ihanat puhtaat hanget ja auringonpaiste. Ei voi, kun hymyillä! Kevät 💛






 Varma keväänmerkki on se, että alan haalia kotiin tulppaaneja. Olen kuitenkin aina ollut surkea virherpeukalo ja edes tulppaanit eivät ole kestäneet kovinkaan kauaa. Uusin kuulemani niksi on toiminut hyvin. Tulppaanit pysyvät pystyssä pidempään. Tulppaanin kukan alle, varteen pistetään nuppineulalla reikä. Niin yksinkertaista. Ja vaikuttaa toimivan.



Pistä nuppineulalla varteen, kukan alle
Lisäksihän tulppaaneille suositellaan erittäin vähän vettä ja senkin on oltava mahdollisimman kylmää. Tulppaanit on syytä pitää omassa pakkauksessa tovin veteen laittamisen jälkeen.


maanantai 6. helmikuuta 2017

Kuinkas sitten kävikään? Tyyli vai käytännöllisyys?

Keskustellessani erään raskaana olevan tuttavani kanssa huomasin, kuinka paljon olenkaan päästänyt irti kontrollista, siis sen osalta mitä tulee tavaroihin ja huonekaluihin, joita on hankittu pojalle. Näin jälkiviisaana en edes hankkisi niin paljon vaatteita ja tavaraa, sillä käyttämättä jäi varmasti kolmasosa vaatteista ja muista hankinnoista. Rintareppua en edes kokeillut käyttää.

Alun perin halusin kaiken sointuvan hyvin sisustukseen, sitteristä lähtien. Samoin pojan vaatteista minulla oli tarkka ajatus, millaisia ne tulisi olla. No se homma romuttui heti alkuunsa, koska useat haalimani "hienot" vaatteet eivät olleet käytännöllisiä alkuunkaan.



Lisäksi muistan, kun kävin katselemassa mobilea pinnasängyn ylle. Hypistelin kaikkia, missä oli valkoista ja beigeä, se sopisi sisustukseen. Lopulta kuitenkin päädyin ostamaan riemunkirjavan mobilen, lasta ajatellen. Sitä olisi pienen varmaankin mukavampi seurailla, kun näkisi värit ja muodotkin paremmin. Siitä lähtien en ole välittänyt onko jokin lelu minkäkin värinen. Sama on käynyt vaatteiden kanssa. Käytännöllisyys on tullut tärkeämmäksi, kuin se kuinka hieno jokin vaate on. Olin myös päättänyt, ettei meidän poika tule koskaan pitämään Kuoma-kenkiä. Ja kyllä! Sellaiset meillä kuitenkin on päivittäisessä käytössä. Mustat nyt kuitenkin =).


Saapa nähdä miten käy sitten, kun pojalle aletaan valmistelemaan omaa huonetta. Olen miettinyt tarkasti millainen siitä tulee, hillitty ja melko vähän tavaraa esillä. Paljon vaaleaa, vähän mustaa ja ehkä keltaista väriä pikku ripaus. Huonekaluiksi tulisi pojan sänky, minun vanha kaksoispulpetti ja pieni puusohva, jossa lelut ovat kannen alla piilossa. Tämä on suunnitelma, mutta saa nähdä miten käy toteutuksen kanssa =).