UA-80442521-1

torstai 29. joulukuuta 2016

Nuoret ja sääntöväännöt?

Joulu meni ja seuraavaksi vietetäänkin sitten uutta vuotta perinteisesti lasten kanssa raketteja paukutellen ja lautapelejä pelaillen. Ainakin niin oletan. Perheen lapsista vanhin, täytti kuun alussa 18 vuotta, joten mistäpä sitä vielä tietää lähtevätkö he tyttökaverinsa kanssa kaupungin yöelämää katsomaan. Vielä on jäänyt heillä baarit tutkimatta, eikä heillä näytä olevan sinne erityisen kiirekään. Itse kyllä muistan odottaneeni 18v syntymäpäivää ja juurikin baareihin pääsyä sillä innolla, että olisinkohan jo ollut puolilta öin odottamassa, että vuorokausi vaihtuu ja 18 tulee mittariin :D.

Näissä maisemissa vaihtuu vuosi :)

Omassa nuoruudessani, ennen kuin oltiin täysi-ikäisiä, sitä kuljettiin diskoissa, kotibileissä ja notkuttiin kaupungilla. Silloin oli pääkatu täynnä nuorisoa ja autoja parkissa. Kadut ovat nyt hiljentyneet, eikä ainakaan meidän porukan vanhin ole kovinkaan innostunut kotibileistä tai muutenkaan juhlimisesta. Osaltaan saattaa johtua siitäkin, että nuoresta iästään huolimatta, hän on seurustellut jo kolme vuotta saman tytön kanssa, joten kavereiden kanssa rellestämiset on jäänyt häneltä väliin. Ainakin toistaiseksi.


Kotiintuloajoista ei ole vanhimman kanssa täytynyt vääntää koskaan. Kotiintuloajat ovat olleet yläkoulun ysiluokasta lähtien klo 22 (arkena) ja klo 24 (viikonloppuna). Kuudesluokkalaisella kotiintuloaika on kahdeksan maissa, päivästä riippumatta. Jos asuisimme suuremmassa kaupungissa, kotiintuloajat olisivat varmastikin aikaisemmat. On ollut mukava huomata, että kotiintuloajat ovat pitäneet, eikä niitä olisi varsinaisesti edes tarvinnut ollakaan, koska usein he ovat tyttökaverin kanssa illan kotosalla. Edelleenkin hän noudattaa kotiintuloaikoja, kun hän asuu vielä kotona, vaikka ei sitä häneltä vaadita. Hän voi vapaasti jäädä tyttökaverille yöksi tai mennä oman pään mukaan mihin haluaa, kunhan hän ilmoittaa suurinpiirteen missä on tai milloin tulee, ihan vain siksi, ettei meidän tarvitse huolestua. Ei se 18 vuotta ole kuitenkaan niin maaginen ikä, ettei enää tarvitsisi kenenkään huolenpitoa tai ketään kuka katsoisi vähän perään. 

Veikkaanpa, ettei näiden muiden teinien kohdalla olekaan niin helppoa yhteisten sääntöjen kanssa. Kotiintuloajoista onkin alkanut jo olla pientä vääntöä. Kyse on kuitenkin välittämisestä, vaikka nuori sen näkee ärsyttävänä "pilkun viilaamisena". Jos osoittaa vastuullisuutta hoitamalla omat vastuualueensa, olisi mahdollista saada toisinaan joustoa kotiintuloaikoihinkin. Ei voi olla vain vapauksia, ilman vastuuta.

Kaiken kaikkiaan fiksuja nuoria, varmaankin fiksumpia, mitä itse on tuossa iässä ollut! =)

Olisi kiva kuulla, millaisia kotiintuloaikoja muilla on! =)

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joululahja hoitotädille ja opettajalle?

Taas on se aika vuodesta, kun opettajille ja hoitotädeille ollaan hankkimassa jotain pientä jouluksi. Etenkin kevätjuhlan aikoihin mediassa vatvotaan jonkin verran siitä, että pitääkö opettajalle hankkia lahja vai eikö pidä. Ja mikä se lahja voisi olla. Lehtien sivuilla on välillä opettajatkin ottaneet kantaa siihen mikä on mieluisa lahja ja mikä ei. Mielestäni kovin vahvojen mielipiteiden esiin tuominen lehdessä on tarpeetonta, tai mielipiteensä voisi ilmaista mahdollisimman neutraalisti.

Itse toimiessani opettajana en erityisemmin pohtinut saamieni lahjojen tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta. Nyt vasta, kun hankin lapsipuolen kanssa yhdessä lahjan hänen opettajalleen, olen alkanut miettiä omia kokemuksia oppilaiden antamista lahjoista. Tavaralahjoja kertyi vuosien varrella tosi paljon, en koskaan hennonut heittää niitä pois, eikä kaikkia ole tietenkään mahdollista laittaa esille. Vasta kolme vuotta sitten heitin oppilaiden kortit ja piirustukset pois, muuton yhteydessä. Niitä oli kertynyt (vuodesta 2000) kaksi  pahvilaatikollista ja vieläkin talletin niistä pienen osan. Ennen kun heitin ne pois, luin ne vielä kerran läpi.

Pentikin kynttiläpallo hedelmäkulhona
Muistelin mitä kaikkea sitä onkaan vuosien varrella saanut oppilailta lahjaksi. Kynttilöitä, kahvia, teetä, suklaata, itse tehtyjä leivoksia ja karkkeja, koriste-esineitä, kukkia, joulukuusenkoristeita ja mukeja. Paljon kaikenlaista siis. Kerran sain oppilaaltani saunavihdan, kesälomalle jäädessämme. Se on tainnut olla mieleenpainuvin lahja, joka tuli heti samana päivänä käyttöön, vaikka hetken mietin, olinko juuri saanut ruusujen sijasta risuja =). Toinen lahja, jonka muistan erityisen hyvin on Pentikin lasipallo, joka on edelleen keittiönpöydällämme (rikkoontuneenakin). Sen oli hankkinut kaksi perhettä yhdessä. Siinä on ollut kynttiläteline sisällä. Teline kuitenkin hajosi, mutta perheemme pienin keksi laittaa pallon sisälle mandariineja, joten pallo toimii nykyään hedelmäkulhona.



Itse pyrin lasten opettajille ja hoitotädille hankkimaan jotain kuluvaa, jotain joka ei jää nurkkiin pyörimään. Perheen kuudesluokkalainen osti luokkatovereidensa kanssa viime keväänä opettajalleen lahjakortin kasvohoitoon. Toki on tullut ostettua myös torkkupeitto ja saunatuotteita, kun ajatuksena on lomalla lepääminen ja rentoutuminen. En tiedä onko lahjaideani sopimaton, mutta ostin tänä jouluna ostaa pojan perhepäivähoitajalle glögipullon prosenteilla. Opettajalle on puolestaan sydämen muotoinen avaimenperä, jossa lukee  Teacher. 

Onko opettajille tai hoitotädeille lahjan ostaminen välttämätöntä, ei tietenkään! Itse kuitenkin haluan jollain tavalla muistaa henkilöä, joka on minun lapseni/lapsipuoleni kanssa suuren osan päivästä, pitää heistä huolta, opettaa ja kasvattaa heitä. Opettajat ja hoitajat eivät uskoakseni odota mitään lahjoja, itse en ainakaan niitä odottanut, mutta aina niitä tuli. En koskaan huomannut varautua kukkiin ja lahjoihin. Joillakin oli pari muovipussia mukana, millä sai lahjat/kukat kuljetettua kotiin. Itse aina pyörin todistustenjaon jälkeen opettajanhuoneen roskiksilla etsimässä tyhjiä pusseja. Joka vuosi sama juttu, vaikka olisihan se jo pitänyt muistaa :).

maanantai 19. joulukuuta 2016

Lapsuudenkavereiden kanssa tunturissa tuulettumassa....ja taas jaksaa!

Täällä taas! Pienen paussin pidin kirjoittamisesta. Iltaisin kirjoittaminen ja koneen ääressä istuminen ei yhtäkkiä tuntunutkaan mielekkäältä, kun oli ensin kokonaisen työpäivän verran tehnyt etätehtäviä koneella. Ruudun tuijottaminen sai jäädä hetkeksi. Opiskelu on vienyt paljon aikaa ja harrastukset myös. Olipas kiva kuitenkin taas palata "puikkoihin" ja ottaa hieman sitä omaa aikaa näin kirjoittelun merkeissä. Opiskelusta sain jo kehitettyä jonkin sortin stressin itselleni, kun joskus etätehtävät tulevat yhdessä sumassa, eikä oikein tiedä, mistä edes aloittaisi.

Kuoron kanssa keikkailtiin ja arkikin on tuntunut jotenkin kiireiseltä. Kouluhommien lisäksi kaikkea pientä tekemistä on ollut vähän joka suuntaan.  Joulun järjestelykin on vielä vaiheessa, vaikka ensimmäiset paketit hankin jo helmikuussa :D.

Tortillakakkua (kana) ja vinkkua

Kiireen katkaisi kuitenkin lapsuudenkavereiden kanssa vietetty viikonloppu Ylläksellä. Meille on viime vuosina tullut perinteeksi järjestää itsenäisyyspäivän tienoilla tyttöjen reissu tunturiin. Pääsimme viiden naisen porukalla nauttimaan mökkeilystä. Rentoon viikonloppuun kuului yhdessä kokkailua, saunomista, viinistelyä ja juttelua, juttelua, juttelua ja juttelua.....niin ja NUKKUMISTA.

Ylläs! <3

Osa porukasta jaksoi ensimmäisenä iltana käydä parin tunnin mutkan yökerhossa, itse tosin istuskelin sohvalla tyytyväisenä mökkikuteissa ja villasukat jalassa. Otin vielä yhden lasillisen viiniä, katselin hetken telkkaria ja hipsin ajoissa nukkumaan. Olipa mahtava täräyttää kokonaiset yöunet, ilman, että tarvitsi kontata pitkin makkarin lattiaa keskellä yötä, etsien kadonnutta tuttia.

"Akkuja lataamassa"

Nyt on taas virtaa ja intoa. Viimeiset lahjat vielä, jouluruokien valmistelu ja sitten pääsee rauhoittumaan perheen pariin joulupyhiksi. Niin se vuosi on taas vierähtänyt. Reilu kolme vuotta sitten muutin mieheni ja hänen lastensa kanssa saman katon alle ja vietämme nyt siis neljättä yhteistä joulua! Aika ihanaa! <3