UA-80442521-1

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Hallittu kaaos?

Näiden kansien välistä löytyy kiire ja hoppu
Yllä oleva kuva kalenterista kuvaa mielestäni hyvin tämän hetkistä arkea. Luulin, ettei opiskelu etänä ole kovin raskasta, ainakaan näin tiivistä kuin se nyt on. Kalenteri täyttyy täyttymistään, etätehtävien deadlinet paukkuu, yöunet on jäänyt vähälle, kun pojan nuha on kiusannut jo useampana viikkona, etenkin öisin. Oma flunssakin on vienyt voimia ja viivästyttänyt koulutehtävien tekoa. En kuitenkaan haluaisi ruikuttaa, mutta joskus tuntuu siltä, ettei aina jaksaisi ja helpompaakin voisi olla. Ainoat asiat, joiden avulla "mylly pyörii" on miehen tuki, hetki omaa aikaa silloin tällöin ja ajatus siitä, että vielä jonain päivänä minä saan nukkua ihan koko yön. En tiedä kauan siihen menee, mutta jossain tuolla häämöttää yö, jonka saan nukkua....illasta aamuun - heräämättä.

Kuitenkaan en halua kuulostaa kiittämättömältä. Suurin syy univajeeseen on tuo ihana poika, jonka vuoksi olen mielelläni luopunut levollisista öistä.
On varmasti perheitä, joissa on perheen sisäisiä ongelmia, sairauksia, taloudellisia haasteita ja muita asioita, jotka tuottavat stressiä ja ylimääräisiä murheita. Omat stressin aiheet pääasiassa johtuvat omista valinnoista. Minähän haluan opiskella ja huolehtia pojasta. Toki haluan huolehtia pojasta päivällä, vähemmän yöllä! =)

Toisinaan ihmettelen äitejä, jotka vievät useaa eri lasta harrastuksiin joka päivä, eri puolille kaupunkia, ehtivät silti tehdä töitä ja käydä monta kertaa viikossa jumpalla, nähdä kahviloissa ystäviä ja järjestävät Tupperware tai PartyLite-kutsuja. Kaiken kukkuraksi nämä äidit ovat ehtineet aamulla kihartaa hiukset ja laittaa kauniin meikin, he poistuvat kodista päällä vaatteet, jotka näyttäisi olevan tarkkaan harkitut ja vieläpä puhtaat. Kaikki tämä 24 tunnissa! Uskomatonta! Minkä ihmeen takia itse en onnistu siirtymään kodista töihin tai kouluun, ilman, että minuun on pyyhitty nenää tai sutaistu hieman puuroa hiuksiini. Ja tunnustan vieneeni perheen 12-vuotiaan harrastuksiin ruudullisissa yökkäreissä. Rukoilin koko matkan, ettei auto jättäisi välille, eikä valmentajalla olisi urheiluhallin pihalla mitään asiaa. Selvisin! =)


perjantai 21. lokakuuta 2016

Tavallinen torstai 10

10. ja sitä myöten viimeinen Tavallinen torstai ei ollut ihan tavallisimmasta päästä. Aamulla heräsin virkeänä tekemään opiskeluuni liittyviä etätehtäviä. Lähinnä ryhmätyön omaa, tehtävän viimeistä osaa. Palautus olisi samana päivänä. Kauhukseni huomasin, että muut osat tehtävästä oli tehty Copy Pastella. Suoraan kopioitu nettisivuilta. Lisäksi lähteinä oli käytetty Wikipediaa, blogia ja viisi vuotta vanhaa uutista. Myös pohdintaosa oli täynnä netistä poimittua tekstiä, ilman lähdeviitteitä. Tilanne oli todella sekava, enkä tiennyt, miten ottaa asiaa puheeksi ryhmäläisten kanssa. Lopulta ahersin 8h tekstin parissa ja laitoin suuren osan työstä uuteen uskoon. Aika oli niin vähissä, että aloin hermoilla deadlinesta tosissaan. Oli hämmentävää huomata, kuinka erilaisia opiskelutyylejä onkaan. Täytyy taas kiittää isovanhempia joustavuudesta. Äitini katsoi poikaa aamun ja pojan herättyä soitin isälleni, voisiko hän hakea pojan hoitoon, kun minulla oli tehtävät pahasti kesken. Kaikki siis lopulta järjestyi, mutta muuta ei päivään mahtunutkaan.

Kiinalaisessa lounastärskyillä

Edellisenä päivänä vietettiin mieheni kanssa lounastreffit kaupungin ehdottomasti parhaassa ravintolassa. Nämä oli kolmen vuoden aikana toiset lounastreffit, mutta olipa jotenkin eri tunnelma, kuin ennalta suunnitellussa viikonlopun ravintolaillassa. Mukavaa tavata toinen keskellä päivää ja vaihtaa kuulumisia, kunnes taas palataan takaisin omien kiireiden pariin.


tiistai 18. lokakuuta 2016

Mitä isälle isänpäivälahjaksi?

Viime vuonna minulla taisi olla jonkin verran myös "oma lehmä ojassa", kun annoin perheemme isälle lahjaksi omaa aikaa, tai oikeammin meille vanhemmille yhteistä aikaa, toki kävimme lomalla vasta isänpäivän jälkeen. Varasin meille viikonlopun tunturiin, Ylläksen kaudenavajaisiin. Saimme siistin ja tilavan, saunallisen kaksion Äkäshotellista. Ihan huoneistomme vierestä lähti hiihtolatu, eikä rinteeseenkään ollut pitkä matka. Varsinainen isänpäivä vietettiin tietenkin perheen parissa ja kutsuttiin papat ja mummotkin kakkukahville ja voileipäkakulle. Papoille olin teettänyt ja kehystänyt molemmille omat yhteiskuvat lapsenlapsensa kanssa.

Ylläksellä 2015
Tänä vuonna ei ole luvassa reissuja tai retkiä isänpäivälahjaksi. Mieheni on kova lukemaan, joten kirjan hän tulee varmasti saamaan, mutta sitten haluaisin vielä keksiä jotain erilaista, jotain, mitä hän ei osaa odottaa. Ideoita olen saanut erilaisilta nettisivuilta, toisaalta haluaisin järjestää hänelle jonkun spesiaalin illan. Netin syövereissä oli jos jonkin näköistä ideaa isänpäivälahjaksi. Löytyihän sieltä paljon turhakkeita ja huumoripuolen tavaraa, mutta oli siellä myös käyttöesineitäkin ja....noh...katsohan itse. Varmasti löytyy joka isälle jotain, kun vain viitsii vähän selata esimerkiksi Mulletoi.com *-sivustoa. Sälää siellä on paljon!

Usein papalle on vaikeampi keksiä jotain isänpäivälahjaksi. Yleensä niillä tuppaa olemaan jo kaikkea. Aikakauslehdet ovat kuitenki yksi vaihtoehto, jota ajattelin tänä isänpäivänä harkita tilaavani lehden, etenkin juuri lasten papoille. Lehdistä on kuitenkin iloa usean kuukauden ajan, eikä heidän kotiin kerry mitään turhaa krääsää. Miehille suunnattuja lehtiä on muun muassa Tuulilasi, Urheilu ja Apu. Sanoman Isänpäivätarjouksiin pääset tutustumaan täältä *.

Syntymäpäivälahjaksi ostin miehelleni jo Fjäll Rävenin takin, mutta urheiluvaatteet voisivat olla yksi vaihtoehto. BjörnBorgin urheiluvaatteita pääset selaamaan täältä *. BjörnBorgilla on 24.10-30.10 Mid Season Sale. Outlet tuotteet -50% ja muutkin tuotteet -30% (ei koske Craig Green-tuotteita).
Meidänkin perheen isi urheilee, joten kyseiseltä sivulta pomppasi itsellekin jo muutama lahjaidea mieleen. Ja aina hyvä vaihtoehto on pieni irtiotto arjesta vaikkapa naapurikaupunkiin lempparibändin keikkaa katsomaan, tunturiin hiihtämään ja tuulettumaan, messuille tai vaikkapa jääkiekkomatsiin. Ja tietenkin kannattaa itsensä buukata mukaan! ;).  


Eihän se lahja ole edes tärkeintä isänpäivässä, vaan se yhdessä olo ja lasten tekemät kortit. Mutta itse koen tärkeänä, että saan myös lahjalla muistaa lapseni isää. Arvostan häntä kovasti ja muistan sen myös hänelle toisinaan sanoa. Mutta ei ole yhtään liioiteltua lahjoa isää kakunsyönnin ohessa. Hän on sen ansainnut <3

Mitä sinä olen antanut isälle/lastesi isälle aikaisempina vuosina isänpäivälahjaksi?

*Mainoslinkki


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

D-C-Fixausta....taas =)

Vielä jatkui D-C-Fixaus meidän kodissa. Minua on jonkun aikaa jo häirinnyt, kun eteisen vaatekaapin valkoinen sivuseinä paistaa tylsänä olohuoneeseen. Mitään en ollut siihen aikaisemmin keksinyt ja hyvä niin, sillä löysin kivan fixi-kuosin, joka sopii siihen hyvin. Mietin vielä, voisiko seinämään lisäksi laittaa telineen, johon voisi ripustaa pienen lyhdyn. Jouduin lisäämään pienen kaitaleen fixiä toiseen laitaan, asetin suikaleen ehkä millin verran toisen kaistaleen päälle. Saumaa ei silmällä erota, eikä se tunnukaan, ellei erityisen tarkasti tunnustele. Peli ei siis ole menetetty, vaikka leikkaisit ylimääräisen kaitaleen ja toisinaanhan fixin leveys ei muutenkaan riitä, jos fixattava kohde on leveämpi kuin fixi-rulla. Niitäkin tosin löytyy eri levyisiä ja pituisia. Tämän rullan tilasin Bauhausista hintaan 49.90e. Rullassa oli 15m pituutta ja leveys oli 67.5cm. Rullasta jäi reilusti, vaikka sillä on fixattu jo neljä eri kohdetta.

Sävy on tarkimmillaan tässä kuvassa


Samaa fixiä käytimme myös makuuhuoneen vaatekaappien liukuoviin. Ne olivat alunperinkin hyväkuntoiset ja ihan sievät. Puukuosilla oviin sai kuitenkin vähän elävyyttä ja vaihtelua makkarin ilmeeseen. Muut kohteet olin itse fixaillut yksin ja suoriuduin mielestäni ihan hyvin. Pinnat kestävät tarkempaakin tarkastelua ja tunnustelua. Pari ilmakuplaa puhkaisin mattoveitsen kärjellä, eikä se jättänyt lainkaan jälkeä. Makkarin vaatekaapin ovet fixasi mies ja itse vain avustin hieman. Hänkin sanoi, että oli yllättävänki helposti käsiteltävää fixiä. Minusta tuntuu, että mies oli alunperin vähän skeptinen fixien suhteen. Ehkä hän on tottunut "oikeisiin" rakennusmateriaaleihin, eikä kalvoihin, jotka vain näyttävät puulta. Lisäksi sain alkuun häneltä paljon huomautuksia siitä, mihin niitä saa laittaa ja mihin ei. Lisäksi hän muistutti, että niistä saattaisi jäädä pahat liimajäljet. Laitoinkin makuuhuoneen vaatekaappien oviin testipalasen viikoksi ja kun poistin kalvon, ei pinnassa ollut merkkiäkään siitä, että siinä olisi ollut kontaktimuovia. Uskoakseni tämä riippuu pintamateriaalista ja varmaankin käytettävästä fixistä. En nimittäin menisi vannomaan, etteikö fixi jätä liimajälkiä mihinkään pintaan. Näistä asioista käydäänkin jonkun verran keskustelua ja vaihdetaan kokemuksia Dc-Fix/Kontaktimuovi Tuunaajat -sivustolla Facebookissa.


Toinen ovi valmis. Toinen vielä alkuperäisellä pinnalla.


Makuuhuoneen fixatut liukuovet



D-C-Fixattu liukuovi





 


perjantai 14. lokakuuta 2016

Tavallinen torstai 9

Kyllä oli kiireinen aamu. Heräämisestä 20 minuuttia, niin olimme jo hoitopaikan pihalla pojan kanssa. Yö oli nukuttu huonosti ja aamulla olisi kyllä nukuttanut senkin edestä kumpaakin. Ja mieskin sanoi työpäivän olleen raskas väsymyksen vuoksi. Minulla oli siis etätehtäväpäivä, joten naputtelin tehtäviä läppärillä. Välillä turhauttaa, että kaikki tehtävät tehdään koneella ja palautetaan sähköisesti. En ole aina tekniikan kanssa sinut, joten minulla menee lähes poikkeuksetta enemmän aikaa koneen ja kirjoitusohjelmien kanssa taistelemiseen, kuin itse kirjoittamiseen. Turhauttavaa, sanoisin! =)



Tehtävien tekemisen jälkeen minulla jäi aikaa reilu puoli tuntia, ennen kuin pojalla loppui päivähoitoaika. Ajattelin, että nukun päänsärkyä ja väsymystä pois sen puolen tunnin ajan. Onnistuinkin! Ainoastaan, kun heräsin, huomasin sohvan ruutujen painuneen kasvoihini, kun huutomerkiksi siitä, että sitähän ollaan nukuttu, kun poika on ollut päivähoidossa. Ei muuta, kun sohvan kankaan jäljet kasvoilla poikaa hakemaan. Enkä voinut olla itse mainitsematta, että olin juuri ottanut pienet tirsat. Miten se voi ollakin niin vaikeaa antaa itselle lupaa levätä hetki silloin, kun poika on hoidossa. Tuntuu, että kokoajan pitää kirjoittaa tehtäviä tai jos vähänkin jää ylimääräistä aikaa, se pitää käyttää tehokkaasti tai hakea poika aikaisemmin kotiin hoidosta. Alkuun hainkin poikaa sovittua aikaisemmin, mutta ymmärsin, että tärkeämpää olisi pitää sovituista hoitoajoista kiinni.


Illalla kävimme miehen kanssa koeajamassa autoa. Olimme sopineet edellisenä perjantaina, että, jos voitamme Eurojackpotissa, hankimme uuden auton. Ja voittohan sieltä tuli. Siispä koeajoimme auton, ja se vaikutti oikein hyvältä. Otimme auton samantien mukaan. Seuraavalla kerralla täytyy voittosummien suuruudesta neuvotella, jos aiomme hankkia jotain uutta. Ihan pelkkä voitto ei enää riitä perusteeksi hankkia jotain uutta, sillä tällä kertaa voittosumma oli huikeat 1e 15snt.

Uuteen autoon mahtuu hyvin koko sakki 

Fiksailin myös IKEA:n lipaston tason juuri tilaamallani uudelle D-C-Fixillä. Mukavaa vaihtelua saatiin taas kotiin. Pientä ja yksinkertaista, eikä lipasto mielestäni kaipaa liinaa päällensä. Lipasto on sijaintinsa puolesta hieman hankalalla paikalla, sillä eteiseen tultaessa siihen kertyy päälle usein avaimia ja mopokypärätkin saattavat lojua pitkin pöytää, sekä pojan hoitolaukku. Nyt pyritäänkin pitämään taso siistinä. Saa nähdä kauan sitä kestää =)

D-C-Fixillä IKEAn lipaston tasoon uutta ilmettä



tiistai 11. lokakuuta 2016

Tex mex - pannaria....nam!

Usein tulee etsittyä reseptejä, jotka tallennan suoraan puhelimeen. Viime aikoina on kyllä jäänyt leipomiset ja uuden kokeilut vähän vähemmälle. Tähän Tex-Mex pannarin reseptiin törmäsin jo joku tovi sitten, mutta nyt se meni kokeiluun ja hyvää tuli. Siksipä jaan sen muillekin täällä! =)

Tex-mex jauhelihapannari oli helppo ja nopea tehdä. Tässäpä reseptiä kyseiseen pannariin.

Pellillinen pannaria:

1) 6dl maitoa
    3 kananmunaa
    3dl vehnäjauhoja
    1tl suolaa
    25g voisulaa

1) Sekoita yllä luetellut ainekset yhteen ja annan taikinan turvota

2)  400g jauhelihaa
     1pss Santa Marian Taco Spice Mix Original (+1.5dl vettä)
     1 sipuli
     4 valkosipulinkynttä
     4 ananasrengasta paloiteltuna
     1rkl tomaattipyrettä

2) paista jauheliha, lisää sipulit ja valkosipulit, anna muhia, lisää mausteseos ja vesi. Lisää sitten ananaspalat ja tomaattipyre joukkoon.

3) 2 isoa tomaattia (viipaloi)
    keltainen paprika (pilko)
    vihreä paprika (pilko)
    jalapenoja (pilko)
    1 prk Creme Fraise 

4) Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Lisää jauheliha seos, lisää lusikalla Creme Fraise sattumia, lisää myös paprikat ja jalapenot, sekä juustoraaste.


Tex Mex -pannarin tekoa




5) Laita pannari 220 asteiseen uuniin 30 minuutiksi. Anna tex-mex -pannarin levätä vielä puoli tuntia uunista ottamisen jälkeen.


Tex Mex -pannari valmiina herkuteltavaksi

'
Alunperin törmäsin reseptiin Kotiruokaa Kirsin tapaan -blogissa, josta löydät kutakuinkin saman reseptin. Poikkesin itse reseptistä hieman.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Ruuhkavuodet ts. liikaa hommaa lyhyellä aikavälillä?

Ruuhkavuodet! Siinä on taas niin trendikäs sana, jota kuuluu hoettavan joka puolella. Aivan hyvä nimityshän se on sille, että on kokoajan ihan hillitön kiire sinne sun tänne ja pääkoppakin on niin kuormitettu, että siellä ei enää pysy muistissa enää perheenjäsenten nimetkään, vaan, kun haluaa jotakin henkilöä kutsua nimeltä on ensin lueteltava kaikkien perheenjäsenten ja lähisukulaisten nimet, ennen kuin osuu oikeaan. On opiskelua, uran luontia, harrastuksia, lasten harrastuksia ja mitä kaikkea tuohon yhteen sanan pirulaiseen nyt muuta saadaankaan ympättyä. Loppujen lopuksi se on vain elämää. Olen miettinyt viime aikoina, kun ei ole vapaa-aikaa ja samalla mietin, mistä asiasta minä tarvitsen vapaata? Harrastuksethan itsessään ovat vapaa-aikaa, eikö vain? Ehkä perheen yhdessä oloon, ei ole loppujen lopuksi mitenkään erityisen paljon aikaa, mutta mielestäni ehdin olla pojan kanssa melko paljon ja muutkin perheen lapset ovat koulusta tultuaan yleensä kotona. Emme erityisesti järjestetä mitään yhteistä tekemistä arkena, ehditään hyvin kuitenkin vaihtaa kuulumisia ja vääntää kättä kotitöistä =). Monissa kodeissa töistä kotiudutaan viiden maissa, tehdään ruoka ja ensimmäiset lapsista ovatkin nukkumassa jo kahdeksan maissa illalla. Normaalia työssäkäyvien vanhempien perheiden arkea. 

Toisinaan onnistun luomaan itselleni kiireen tunnun ja käyn ruokakaupassakin lähes juosten. Nakkelen tavarat kärryihin ja kuljen kaupan käytävillä hirvittävää vauhtia pysähtymättä miettimään mitä minun pitäisi ostaa. Kun pääsen kassalle, muistan, että toisesta päästä kauppaa unohtui ostaa jotain. Olisin varmasti tuhat kertaa tehokkaampi, jos kävisin kaupassa rauhassa ja suunnittelisin kauppalistan etukäteen, kuin että ryntäilen paikasta toiseen ja palaan hakemaan tavaroita ja sahaan kaupan käytäviä edestakaisin.

"Olikohan meillä pesuainetta? Eipä tainnut olla. Ostan varalta."

Mitenhän sitä tulikaan haalineeksi niin paljon kaikkea tekemistä itselleen. Pop-kuorossa käyminen toisaalta on hyvää vastapainoa kaikelle pohtimiselle tehtävien ja tietokoneen parissa ja toisaalta se on myös ihana oma hengähdystauko arjen hektisyydestä. 

Yhteinen aika on miehen kanssa tällä hetkellä melko vähissä. Jompi kumpi on harrastuksissa, töissä, opiskelemassa ja illat on lyhyitä. Meillä on kuitenkin ollut alusta asti tapana mennä yhtäaikaa nukkumaan. Siinä hetkessä viimeistään tulee juteltua kuulumisia ja oltua toisen lähellä. Vaikka arki onkin kiireistä, olemme saaneet ihan mukavasti yhteisiä iltoja järjestettyä myös kahdestaankin. Tänäänkin pääsemme leffaan yhdessä.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Tavallinen torstai 8

Päivän teema on ollut vaatehankinnat talven varalle. Taaperon välikausipuku ei ollut enää tarpeeksi lämmin villapuvunkaan kanssa, joten piti alkaa kaivelemaan jo valmiiksi hankittu Reiman toppapuku esiin. Meinasi jäädä koko puku käyttämättä, kun se on tullut hankittua jo niin aikaisin, etten enää muistanut sen olemassa oloa, vaan olin jo hankkimassa seuraavaa. Sitä muutes tapahtuu aika usein =). Samoin hanskat vaikuttivat olevan melko riittämättömät näille keleille, joten nekin pitää käydä viikonlopun aikana ostamassa tai tilata pikaisesti. Kengätkin ovat vaihtuneet kesälenkkareista talvilenkkareihin, mutta Kuomat hankitaan vielä lämmittämään pieniä jalkoja.

Välikausipuku ei meinaa enää riittää

Torstai-päivä meni vaatekaappien ja -komeroiden penkomisen ohella kuitenkin aika lailla omien opintojen parissa, joten vaatekauppaan ei vielä ehditty. Opiskelen monimuotona, joten lähiopetuspäiviä minulla on 2-3 päivää kuukaudessa. Oli kyllä taas niin huonoa tuuria, kun jouduin olemaan maanantain ja tiistain pois koulusta, kun olin ykä-taudissa. Sain kaikki yhteensä 14 oppitunnin aikana tehdyt tehtävät tehtäviksi ja vähän päälle. Ryhmätöitä, paritöitä, tenttejä, reflektiopapereita ja essee-tehtäviä sataa ovista ja ikkunoista ja minusta tuntuu, että tuuperrun kohta niiden alle. Haluaisin kuitenkin nauttiakin opiskelusta ja olla aidosti kiinnostunut lukemastani, mutta tehtävät tuntuvat tällä hetkellä pelkältä puurtamiselta. On kuitenkin aina mukava tunne, kun olen saanut tehtävän nujerrettua ja palautettua. Tää on nyt tätä! =)

Blogilla on myös oma Instragram-tili ja Facebook myös! Käyhän kurkkaan :).


Linkit aikaisempiin Tavallinen torstai -kirjoituksiin alla