UA-80442521-1

torstai 18. toukokuuta 2017

Äitiydestä ja lapsettomuudesta

Huomasin äitienpäivänä ajattelevani paljon heitä, joilla ei ole lapsia omasta tahdostaan riippumatta. Muistan ajan, kun olin jo yli 30-vuotias, eikä suunnitelmani ollut mennyt yhtään niin kuin olin ajatellut. Olin nuorempana kuvitellut, että minulla olisi mies ja lapsia viimeistään 24-vuotiaana ja eläisimme tavallista perhearkea. Toisin kuitenkin kävi. Tapasin avopuolisoni vasta 33-vuotiaana, joten pian tulee neljä vuotta yhteistä eloa täyteen. Muistan, kuinka äitienpäivinä minulla oli surullinen olo, kun kaikki postasivat someen ihania kortteja lapsiltansa, sekä yhteiskuvia perheestä. Iloitsin muiden onnesta, mutta olin alakuloinen, kun en tiennyt saisinko koskaan lapsia. En halunnut mitään niin paljon, kuin olla äiti, mutta en kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä. En ollut saanut kokea äitiyden tunnetta, koska en ollut löytänyt sopivaa kumppania. Olin jo päättänyt tehdä lapsen yksin ja ottanut selvää Suomen ja jopa Viron klinikoista, joissa voisin toteuttaa haaveeni lapsesta. Olin jo luopunut toivosta, etten löydä ketään sopivaa kumppania. Tapaillessamme nykyisen avopuolisoni kanssa hän kysyi olenko "ranttu", kun en ole sopivaa miestä löytänyt. Vastasin, etten ole ranttu, vaan tiedän mitä haluan ja etenkin mitä EN halua. Ja täytyy sanoa, että kannatti odottaa, eikä tyytyä välttävään suhteeseen. Näin jälkikäteen ajattelen, että näinhän sen pitikin mennä.

Äitienpäivänä 2017

Toivottavasti olen osannut olla tarpeeksi hyvä äiti lapselleni ja tarpeeksi hyvä äitipuoli kolmelle muulle perheen lapselle tai teinejähän he jo ovat ja yksi jopa täyttänyt 18 vuotta. Lisäksi toivon olevani hyvä avopuoliso tai hellu, niinkuin täällä päin sanotaan. Parhaani olen tehnyt, vaikka välillä koen riittämättömyyden tunnetta.

Tällä hetkellä haaveilen siitä, että saisimme viettää yhteisiä hetkiä enemmän ja voitaisiin antaa hyvät eväät perheen lapsille itsenäistyä ja tulla aikuisiällä toimeen muiden ihmisten kanssa, löytää paikkansa, puolisonsa, sekä tehdä itselleen oikeita päätöksiä elämässään. Haaveilen myös, että voisimme toimia tulevaisuudessa, muutaman vuoden päästä sijaisperheenä jollekin lapselle. Vielä se ei ole kuitenkaan ajankohtaista.

Tärkeintähän on tämä hetki, olisipa mukava oppia elämään hetkessä. Se on yllättävän vaikeaa!


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kesää odotellessa...

Vielä on joessa jäitä ja pihalla lunta, mutta näyttäisi siltä. että viime öinen vesisade on tehnyt tehtävänsä. Jotenkin odotan lumien lähtöä vielä enemmän, kuin edellisinä vuosina. Kun lumet sulavat ja viimeisetkin roudan rippeet lähtevät, mies aloittaa grillikodan kasaamisen. Lisäksi saaadaan pupu takaisin kotiin, kun se on pari vuotta ollut pojan serkkujen luona lähes naapurissa. Laitamme sille aidatun alueen ja kopin takapihalle, jossa poikakin voi käydä hoivaamassa ja ruokkimassa pupua. Perheen koiran kanssa poika on ollut hyvää pataa alusta asti, mutta välillä riehumisleikkejä saa jo toppuutella. Ihana parivaljakko 💙




Kesää odotellessa olemme harjoitelleen pojan kanssa potkupyörällä ajoa ja siistinyt hieman rantasaunan pirttiä. Rantasaunakausikin avattiin vappuna. Mies puolestaan laittaa venettä iltaisin kotipihassa ja täytyy myöntää, että on itselläkin jo kovat kipinät vesille. Vene sai uuden pressun ja minun olisi määrä ommella uudet verhot. Verhokankaat saapuivat Jotexilta* jo ajat sitten, mutta itsellä ei ole vielä ollut aikaa paneutua mittomiseen ja ompelemiseen. Ensi viikolla sitten!

Potkupyöräilyn harjoittelua

E 2v pääsee perjantaina kotieläintilalle retkelle muiden perhepäivähoitolaisten kanssa ja itseäni jännittää kyllä aika lailla päästää poika reissuun bussilla. Pakkohan sitä on tosiaan päästää poikaa retkille mukaan, ovathan ne hänelle elämyksiä. Elämys taisi olla myös äitienpäivä, kun kävimme miehen ja pojan kanssa hyppimässä Duudsonit parkissa. Poika jaksoi 2.5 tuntia hyppiä trampoliineilla ja ehdottomasti mennään uudelleenkin. Isikin hyppi ja kiipeili. Ja äiti myös innostui trampoliineilla pomppimisesta. Seuraavalla kerralla voisi pukeutua vähän kevyemmin, kuin farkkuihin ja neuleeseen ja hyppiä ittensä puoli kuolleeksi. Siinä olisi kiva yhteinen liikkumisen muoto, eikä voi sanoa, etteikö olis aikaa, kun menee pojan kanssa yhdessä liikkumaan. Ja onhan se pojallekin kivempaa, kuin kärryissä istuminen.


Duudsonit Activity Parkissa äitienpäivänä 2017
*mainoslinkki

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kalustemaalausta kalkkimaalilla

Olin jo vähällä myydä olohuoneessamme olevan ruskean arkkupöydän, kun halusin lisää vaaleaa olohuoneeseemme. Lisäksi pari heinätuolia (arkkutuolia) on olleet uutta pintaa vailla jo tovin ja niistä on tarkoitus tulla perheen pienimmäisen leluille säilytyspaikka. Tilaa ei ole yhtään ylimääräistä vielä, ennen kuin poika saa oman huoneen. Käytännössä lelut säilytetään parissa lelusäkissä, arkkupöydän, lastensohvan ja heinätuolien säilytystilassa. Tavallaan systeemi on ollutkin melko toimiva, joten ei ole mitään syytä levittää leluja ympäriinsä sittenkään, kun poika saa oman huoneen. Lelujen määrää ei kyllä voi lisätä tällä hetkellä yhtään, jos meinaa pitää tämän homman hanskassa 😖

Kalustekalkkimaali / Suomen Luonnonmaalit

Maalasin arkkupöydän valkoisella kalkkimaalilla Suomenluonnonmaalit.fi (Pajutex)*. Maalasin arkun kahteen kertaan, sillä arkku oli niin tumma alkuperäiseltä väriltään. 0.9 litran maalipurkki riitti hyvin ja pieneen projektiin maalia vielä jäikin. Viimeistelin arkkupöydän kannen vielä värittömällä kalustevahalla, puhtaana pidon vuoksi. Koristelakan ja servettien ylimmän kerroksen avulla koristelin arkun keskiosan. Itse kuvioon en ole kuitenkaan tyytyväinen, mutta saa kelvata. Vielä pohdin kuluttaisinko teräsvillalla maalipintaa, mutta se jääköön tuonnemmaksi.

Arkkupöytä maalattu kalkkimaalilla


Koristelut tein Decoupal -koristelakan avulla
Maalasin arkkupöydän sen omalla paikalla. Nostin pöydän vain palikoiden varaan ja ruuvasin mustat koristeosat pois. Tulitikut laitoin merkkaamaan ruuvinpaikkoja. Sain mielestäni melko hyvää jälkeä aikaiseksi kalkkimaalilla. Vaha sen sijaan oli melko työläs. Muutaman kerran perus kalustemaaleilla maalatessani, mieheni on pitänyt paikkailla jälkiäni, kun olen saanut rumia valumia aikaiseksi hoppuilemalla. Jatkossakin tartun mieluummin kalkkimaaliin!

*Kalkkimaalit ja vaha saatu (Suomen Luonnonmaalit Oy)



maanantai 8. toukokuuta 2017

Takapakkia pottailussa

Pottailu on viime aikoina ollut vähän nihkeää. Poika (2v2vk) ei potalla jaksa oikein istuskella, vaikka ollaan tutkittu kirjoja ja leluja samalla. Muutama sekunti, "kiitoo" ja poika poistuu omiin leikkeihinsä. Vielä tammikuussa, eli 4-5kk sitten poika teki pissat pottaan päivittäin viikon ajan ja oli itsekin siitä innoissaan. Into kuitenkin lopahti ja potta hylättiin. Hoitopaikassa hän kuulemma toisinaan pottailee. Ei tässä kai huolissaan tarvitse olla, kaikki aikanaan. Mutta kyllähän se vähän helpottaisi, kun vaipat saisi jättää pois. Pojalla ollut aina hyvä iho, mutta nyt on alkanut ihottumaa ilmestyä ja se ei meinaa millään parantua hautovien vaippojen alla. Sen vuoksi tekisi mieli jo vähän kiirehtiä.

Pottatarra 

Yksi kikka on vielä otettu kokeiluun. Pottatarra. Musta pottatarra kiinnistetään potan pohjalle. Pissan tullessa, tarraan ilmestyy kuva. Kerran pissat pääsi pottaan ja koiran kuva ilmestyi potan pohjalle. Poika oli innoissaan ja oli lähdössä kiikuttamaan kuvaa muillekin perheenjäsenille nähtäväksi. Siinä meinasikin tulla siivottavaa! Tarra ei kuitenkaan meidän E:ta ole ainakaan vielä saanut erityisesti innostumaan pottailusta. Nyt en ole pottaa markkinoinut pojalle juuri ollenkaan, kun vastaus potalle menemiseen on usein "Ei!". Antaapas potan jäädä nyt hetkeksi taka-alalle, kylläpä se herkkyyskausi sieltä vielä jossain välissä pulpahtaa pinnalle. Hyviä niksejä otetaan vastaan!😏




perjantai 5. toukokuuta 2017

Tuttiruljanssin loppu

Eilen havahduin siihen , että minun joka ilta toistuva raivokas konttaus pitkin kämppää on päättynyt. Varmastikin lähes kaikille äideille tuttu tutin metsästys on siis tullut meidän perheen osalta päätökseen. Kaksi vuorokautta on kulunut täysin ilman tuttia. Jonku sortin juhlan paikka siis! En ollut älynnyt, että sekin vaihe tosiaan loppuu joskus. Joka ilta, kun olen kontannut pitkin olohuoneen lattiaa ja nostanut kaikki sohvatyynyt vuorotellen ylös, olen kuvitellut sen jatkuvan ikuisuuksiin, mutta nyt yht'äkkiä voin marssia itse sänkyyn nostattamatta ensin adrenaliinejä taivaisiin, kun väsyneenä kiristelen hampaita, kun tuttia ei löydy mistään, vaikka "juuri äskenhän se tässä oli!". Joskus olin niin epätoivoinen, että palkkasin perheen 13-vuotiaan tutin metsästykseen mukaan 🙈.
Näyttäisi siltä, että tutista luopuminen tuo myös levollisemmat yöunet. E ei herännyt koko yönä, vaan posotteli nukkua aina aamu seitsemään saakka. Itselläkin on nyt niin levännyt olo, että on helppo siirtyä etätehtävien pariin ja käydä pieni päivälenkki opiskelutauolla.


E täytti huhtikuun lopulla 2 vuotta ja olin ajatellut, että syksyyn mennessä luopuisimme tutin käytöstä. Taisin keksiä itse tekosyitä sille, ettei pojan tarvitsisi luopua tutista. "Kun aloitetaan veneily, niin päikkärit veneessä ovat helpompia tutin kanssa ja jos käymme kesälomareissulla, niin poika tarvitsee tutin nukahtaakseen oudossa ympäristössä". Kävi kuitenkin niin, että pojalle tuli ihottumaa suun ympärille. Tuttia hän oli käyttänyt enää pääasiassa päivä- ja yöunilla, mutta nukkumaan mennessä hän pitikin tutinkäyttöoikeudestaan tiukasti kiinni. Kun ihottuma ilmaantui suun ympärille, selitin pojalle, että hän ei voi ottaa nyt tuttia päiväunille (ei myöskään yöunille), koska pipin täytyy saada parantua. Ajattelin, että höpinäni olisi turhaa ja itkeminen tutin perään alkaisi. Mutta niin vain poika meni pinnikseen ja laittoi nukkumaan ilman tuttia. Sama toistui yöunille laitettaessa. Hän kyllä ymmärtää paljon, mutta en ajatellut, että tutin kanssa voisi kertoa niin kuin asiat ovat ja poika hyväksyisi asian tuosta vain. Olin jo kaavaillut mielessäni, että loppu kesästä, viimeisellä venereissulla tiputamme viimeisen tutin veneestä kalavauvoille tai jätämme tutin metsään kannon päälle pikku pupuille. No eipä tarvitse järjestää moista teatteria 😊.



torstai 4. toukokuuta 2017

Kuulumisia

Kiireistä on, ja odotankin, että saan kesällä lomailla 3-4 viikkoa ja pyhittää kaiken aikani perheen kanssa yhdessäoloon. Vielä viikko sitten teimme pieniä kävelylenkkejä jäällä pojan kanssa. Enää en jäälle uskalla, vaikka vielä muutamia uhkarohkeita hiihtäjiä jäällä näkyi pari päivää sitten, kun leikimme pojan kanssa kotipihassa. Talomme on ihan rannassa, joten pojan kanssa saa olla erittäin tarkkana kesällä, ettei hän pääse veteen. Aita on rakennettu rantaan, mutta äkkiäkös juoksemalla liikkuva lapsi kiertää talon. Opetamme myös, ettei rantaan mennä ilman pelastusliivejä. Kesällä ei auta itse alkaa puuhastelemaan muuta, kun se ei ole kuin pikku hetki, kun lapsi häviää näkökentästä.


Pojalla oli aikaisemmin sairaalareissu ja se poiki lopulta lisää tutkimuksia. Ollaankin käyty yöpymässä keskussairaalassa lisäkokeita varten. Tuloksia odotellaan vielä viikko ja hermot ovatkin olleet hieman kireällä huolen ja stressin vuoksi. Tavallaan hyväkin, kun on tosi kiireistä, niin ei ehdi ihan hirveästi miettimään etukäteen, mitä tulokset tuovat tullessaan. Tietenkin olen Googlettanut asioita, joita lääkärit ovat puheissaan vilautelleet. En ahdistu siitä, että googletan ja otan selvää, vaan haluan lisää tietoa ja valmistautua siihen, että osaan esittää lääkäreille kysymyksiä, enkä jäisi tapaamisen/puhelun jälkeen pyörittelemään mieleeni avoimeksi jääneitä kysymyksiä. Itselleni epätietoisuus on pahempaa, kuin tietää totuus, vaikka se ei olisikaan aina mieluinen. Täytyy toivoa, ettei testeistä löytyisi mitään.

Mukaviakin juttuja on kuulunut viime viikkoihin. Kävimme teatterissa ja juhlittiin pojan 2v synttärit. Ostimme miehen kanssa pojan mummoille äitienpäivälahjaksi teatteriliput. Ohjelmistoon oli tullut muutos, joten teatteriin menimmekin muutamaa viikkoa aiemmin, kuin oli suunniteltu. Äitienpäivälahjat ovat aina olleet jotenkin hankalia ostaa, kun ei halua mitään turhaa rompetta viedä. Lahjakortit hemmotteluihin ja kukat ovat aina kivoja, mutta tänä vuonna oli mukava viedä mummot (äidit) katsomaan teatteria. Viime vuonna puolestaan tilasin aikakauslehden. Siitä on iloa pitkäksi aikaa, eikä ainakaan äidilläni tule omien sanojen mukaan tilatuksi lehtiä, vaikka niitä tykkääkin lueskella. Kaikki lehdet 29,90 + lahja!* Tilaajalahjaksi voit valita IvanaHelsinki Time-pikkulaukun tai Oriflame-kosmetiikkasetin.

*mainoslinkki