UA-80442521-1

torstai 29. joulukuuta 2016

Nuoret ja sääntöväännöt?

Joulu meni ja seuraavaksi vietetäänkin sitten uutta vuotta perinteisesti lasten kanssa raketteja paukutellen ja lautapelejä pelaillen. Ainakin niin oletan. Perheen lapsista vanhin, täytti kuun alussa 18 vuotta, joten mistäpä sitä vielä tietää lähtevätkö he tyttökaverinsa kanssa kaupungin yöelämää katsomaan. Vielä on jäänyt heillä baarit tutkimatta, eikä heillä näytä olevan sinne erityisen kiirekään. Itse kyllä muistan odottaneeni 18v syntymäpäivää ja juurikin baareihin pääsyä sillä innolla, että olisinkohan jo ollut puolilta öin odottamassa, että vuorokausi vaihtuu ja 18 tulee mittariin :D.

Näissä maisemissa vaihtuu vuosi :)

Omassa nuoruudessani, ennen kuin oltiin täysi-ikäisiä, sitä kuljettiin diskoissa, kotibileissä ja notkuttiin kaupungilla. Silloin oli pääkatu täynnä nuorisoa ja autoja parkissa. Kadut ovat nyt hiljentyneet, eikä ainakaan meidän porukan vanhin ole kovinkaan innostunut kotibileistä tai muutenkaan juhlimisesta. Osaltaan saattaa johtua siitäkin, että nuoresta iästään huolimatta, hän on seurustellut jo kolme vuotta saman tytön kanssa, joten kavereiden kanssa rellestämiset on jäänyt häneltä väliin. Ainakin toistaiseksi.


Kotiintuloajoista ei ole vanhimman kanssa täytynyt vääntää koskaan. Kotiintuloajat ovat olleet yläkoulun ysiluokasta lähtien klo 22 (arkena) ja klo 24 (viikonloppuna). Kuudesluokkalaisella kotiintuloaika on kahdeksan maissa, päivästä riippumatta. Jos asuisimme suuremmassa kaupungissa, kotiintuloajat olisivat varmastikin aikaisemmat. On ollut mukava huomata, että kotiintuloajat ovat pitäneet, eikä niitä olisi varsinaisesti edes tarvinnut ollakaan, koska usein he ovat tyttökaverin kanssa illan kotosalla. Edelleenkin hän noudattaa kotiintuloaikoja, kun hän asuu vielä kotona, vaikka ei sitä häneltä vaadita. Hän voi vapaasti jäädä tyttökaverille yöksi tai mennä oman pään mukaan mihin haluaa, kunhan hän ilmoittaa suurinpiirteen missä on tai milloin tulee, ihan vain siksi, ettei meidän tarvitse huolestua. Ei se 18 vuotta ole kuitenkaan niin maaginen ikä, ettei enää tarvitsisi kenenkään huolenpitoa tai ketään kuka katsoisi vähän perään. 

Veikkaanpa, ettei näiden muiden teinien kohdalla olekaan niin helppoa yhteisten sääntöjen kanssa. Kotiintuloajoista onkin alkanut jo olla pientä vääntöä. Kyse on kuitenkin välittämisestä, vaikka nuori sen näkee ärsyttävänä "pilkun viilaamisena". Jos osoittaa vastuullisuutta hoitamalla omat vastuualueensa, olisi mahdollista saada toisinaan joustoa kotiintuloaikoihinkin. Ei voi olla vain vapauksia, ilman vastuuta.

Kaiken kaikkiaan fiksuja nuoria, varmaankin fiksumpia, mitä itse on tuossa iässä ollut! =)

Olisi kiva kuulla, millaisia kotiintuloaikoja muilla on! =)

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joululahja hoitotädille ja opettajalle?

Taas on se aika vuodesta, kun opettajille ja hoitotädeille ollaan hankkimassa jotain pientä jouluksi. Etenkin kevätjuhlan aikoihin mediassa vatvotaan jonkin verran siitä, että pitääkö opettajalle hankkia lahja vai eikö pidä. Ja mikä se lahja voisi olla. Lehtien sivuilla on välillä opettajatkin ottaneet kantaa siihen mikä on mieluisa lahja ja mikä ei. Mielestäni kovin vahvojen mielipiteiden esiin tuominen lehdessä on tarpeetonta, tai mielipiteensä voisi ilmaista mahdollisimman neutraalisti.

Itse toimiessani opettajana en erityisemmin pohtinut saamieni lahjojen tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta. Nyt vasta, kun hankin lapsipuolen kanssa yhdessä lahjan hänen opettajalleen, olen alkanut miettiä omia kokemuksia oppilaiden antamista lahjoista. Tavaralahjoja kertyi vuosien varrella tosi paljon, en koskaan hennonut heittää niitä pois, eikä kaikkia ole tietenkään mahdollista laittaa esille. Vasta kolme vuotta sitten heitin oppilaiden kortit ja piirustukset pois, muuton yhteydessä. Niitä oli kertynyt (vuodesta 2000) kaksi  pahvilaatikollista ja vieläkin talletin niistä pienen osan. Ennen kun heitin ne pois, luin ne vielä kerran läpi.

Pentikin kynttiläpallo hedelmäkulhona
Muistelin mitä kaikkea sitä onkaan vuosien varrella saanut oppilailta lahjaksi. Kynttilöitä, kahvia, teetä, suklaata, itse tehtyjä leivoksia ja karkkeja, koriste-esineitä, kukkia, joulukuusenkoristeita ja mukeja. Paljon kaikenlaista siis. Kerran sain oppilaaltani saunavihdan, kesälomalle jäädessämme. Se on tainnut olla mieleenpainuvin lahja, joka tuli heti samana päivänä käyttöön, vaikka hetken mietin, olinko juuri saanut ruusujen sijasta risuja =). Toinen lahja, jonka muistan erityisen hyvin on Pentikin lasipallo, joka on edelleen keittiönpöydällämme (rikkoontuneenakin). Sen oli hankkinut kaksi perhettä yhdessä. Siinä on ollut kynttiläteline sisällä. Teline kuitenkin hajosi, mutta perheemme pienin keksi laittaa pallon sisälle mandariineja, joten pallo toimii nykyään hedelmäkulhona.



Itse pyrin lasten opettajille ja hoitotädille hankkimaan jotain kuluvaa, jotain joka ei jää nurkkiin pyörimään. Perheen kuudesluokkalainen osti luokkatovereidensa kanssa viime keväänä opettajalleen lahjakortin kasvohoitoon. Toki on tullut ostettua myös torkkupeitto ja saunatuotteita, kun ajatuksena on lomalla lepääminen ja rentoutuminen. En tiedä onko lahjaideani sopimaton, mutta ostin tänä jouluna ostaa pojan perhepäivähoitajalle glögipullon prosenteilla. Opettajalle on puolestaan sydämen muotoinen avaimenperä, jossa lukee  Teacher. 

Onko opettajille tai hoitotädeille lahjan ostaminen välttämätöntä, ei tietenkään! Itse kuitenkin haluan jollain tavalla muistaa henkilöä, joka on minun lapseni/lapsipuoleni kanssa suuren osan päivästä, pitää heistä huolta, opettaa ja kasvattaa heitä. Opettajat ja hoitajat eivät uskoakseni odota mitään lahjoja, itse en ainakaan niitä odottanut, mutta aina niitä tuli. En koskaan huomannut varautua kukkiin ja lahjoihin. Joillakin oli pari muovipussia mukana, millä sai lahjat/kukat kuljetettua kotiin. Itse aina pyörin todistustenjaon jälkeen opettajanhuoneen roskiksilla etsimässä tyhjiä pusseja. Joka vuosi sama juttu, vaikka olisihan se jo pitänyt muistaa :).

maanantai 19. joulukuuta 2016

Lapsuudenkavereiden kanssa tunturissa tuulettumassa....ja taas jaksaa!

Täällä taas! Pienen paussin pidin kirjoittamisesta. Iltaisin kirjoittaminen ja koneen ääressä istuminen ei yhtäkkiä tuntunutkaan mielekkäältä, kun oli ensin kokonaisen työpäivän verran tehnyt etätehtäviä koneella. Ruudun tuijottaminen sai jäädä hetkeksi. Opiskelu on vienyt paljon aikaa ja harrastukset myös. Olipas kiva kuitenkin taas palata "puikkoihin" ja ottaa hieman sitä omaa aikaa näin kirjoittelun merkeissä. Opiskelusta sain jo kehitettyä jonkin sortin stressin itselleni, kun joskus etätehtävät tulevat yhdessä sumassa, eikä oikein tiedä, mistä edes aloittaisi.

Kuoron kanssa keikkailtiin ja arkikin on tuntunut jotenkin kiireiseltä. Kouluhommien lisäksi kaikkea pientä tekemistä on ollut vähän joka suuntaan.  Joulun järjestelykin on vielä vaiheessa, vaikka ensimmäiset paketit hankin jo helmikuussa :D.

Tortillakakkua (kana) ja vinkkua

Kiireen katkaisi kuitenkin lapsuudenkavereiden kanssa vietetty viikonloppu Ylläksellä. Meille on viime vuosina tullut perinteeksi järjestää itsenäisyyspäivän tienoilla tyttöjen reissu tunturiin. Pääsimme viiden naisen porukalla nauttimaan mökkeilystä. Rentoon viikonloppuun kuului yhdessä kokkailua, saunomista, viinistelyä ja juttelua, juttelua, juttelua ja juttelua.....niin ja NUKKUMISTA.

Ylläs! <3

Osa porukasta jaksoi ensimmäisenä iltana käydä parin tunnin mutkan yökerhossa, itse tosin istuskelin sohvalla tyytyväisenä mökkikuteissa ja villasukat jalassa. Otin vielä yhden lasillisen viiniä, katselin hetken telkkaria ja hipsin ajoissa nukkumaan. Olipa mahtava täräyttää kokonaiset yöunet, ilman, että tarvitsi kontata pitkin makkarin lattiaa keskellä yötä, etsien kadonnutta tuttia.

"Akkuja lataamassa"

Nyt on taas virtaa ja intoa. Viimeiset lahjat vielä, jouluruokien valmistelu ja sitten pääsee rauhoittumaan perheen pariin joulupyhiksi. Niin se vuosi on taas vierähtänyt. Reilu kolme vuotta sitten muutin mieheni ja hänen lastensa kanssa saman katon alle ja vietämme nyt siis neljättä yhteistä joulua! Aika ihanaa! <3






tiistai 29. marraskuuta 2016

HELPOT joulukarkit

Viime jouluna törmäsin jossain kivaan joulukarkki-ideaan, jonka ajattelin toteuttaa jälleen näin joulua odotellessa. Karkista tulee melko suuri, joten sitä tuskin jaksaa kerta istumalta nautiskella, ainakaan yksin. Perheen pienimmätkin voivat osallistua pilkkomalla sulatettavia suklaita tai murskaamalla pähkinöitä. Lisäksi nämä joulukarkit on nopea valmistaa, eikä sotkuakaan synny. Lapsetkin jaksavat keskittyä alusta loppuun, kun karkkien valmistaminen kestää vain muutamia minuutteja.



Kaikessa yksinkertaisuudessaan:

1) sulata suklaa
2) aseta kaksi karkkikeppiä sydämen muotoon
     leivinpaperin päälle (lautanen tai uuninpelti alla)
3) kaada suklaata sydämen sisälle
4) koristele murskatuilla pähkinöillä tai ideoi itse
5) jähmetä jääkaapissa

Tämä suklainen sydän on myös mukava idea lahjaksi annettavan punaviinipullon tai glögipullon kylkeen, kun sydämen paketoi sellofaniin ja koristelee pakettinauhalla. Maukasta joulunodotusta!

Pukinkonttiin : Koti ja keittiö 6 kk vain 25,00 ja lahjaksi saat Marimekko tai Pentik-lahjan. *

Helpoimmat joulukarkit koskaan! 
*mainoslinkki

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Viikonlopun viettoa

Itselläni alkaa olla tämän jakson koulutehtävät sillä mallilla, että tässä ehtii pitää vapaapäiviä vähän enemmänkin. Pojalla on kolme hoitopäivää viikossa, joten yhteistä aikaa jää ihan kivasti. Aloitan kuitenkin työharjoittelun tammikuussa ja työpäiväni ovat silloin klo 13-20, joten aikaa pojan kanssa ei juurikaan jää kuin aamulla alle kolme tuntia, kunnes hän laittaa päiväunille. Päiväunien jälkeen hän jää isovanhempien hoitoon muutamaksi tunniksi, kunnes pojan isä tulee töistä. Muutamina päivinä joudun viemään poikaa hoitoon, jotta  tehdä koulutehtäviä, ne eivät siis katoa mihinkään harjoittelun ajaksi. On siis melko ahdistavaa ajatella, että joka päivä edes ehdi juurikaan nähdä poikaani, koska hän on jo nukkumassa, kun tulen kotiin. Ainoa yhteinen hetki on aamulla, kun vien hänet hoitoon. Toivottavasti saan järjestettyä aikataulut niin, että ehtisin olla pojankin kanssa.

Perjantaina vietettiin yhteistä vapaapäivää pojan kanssa. Olemme ehtineet lukemisen ja leikkimisen lisäksi kokkailla yhdessä lappapuuroa tämän syksyn puolukoista. Reseptiin pääset tästä. Kävimme myös kauppakeskuksessa ja pappa pyysi E:ta kylään heille. Tarkoituksena olikin, että poika olisi ollut kylästelemässä pari tuntia, mutta ehdotin miehelle, jos lähtisimme pitkästä aikaa yhdessä baaristelemaan. Olipa mukava jutella keskenään ja nähdä tuttuja. Viimeksi kävimme kesällä pyörällä terassilla ja taidettiin olla jo ennen kymmentä kotona. Hyvin oli pojalla mennyt yökyläilyt. Pappa ja mummi ottivat mielellään E:n hoitoon yöksi ja kehuivat poikaa seuraavana päivänä helpoksi tapaukseksi.

Lumihommiin!

Äitin autokin putsattiin

Luntakin saatiin (vihdoin!) viikonlopun aikana. Sunnuntaina lähdettiin jo aamusta ulos pukkaamaan lunta ja laitettiin linnuillekin talipalloja roikkumaan puiden oksille, sellaiseen paikkaan, jota voimme katsella ikkunasta ja seurata lintujen ruokailua pojan kanssa. Ulkoilun jälkeen saimme nautiskella miehen tekemästä poronkäristyksestä ja sen jälkeen poika urvahtikin päiväunille. Taidanpas vetää viltin korville itsekin ja ottaa pikku tirsat =).

Ulkoilun jälkeen vatsat täyteen käristyksellä



keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Avuksi kipeisiin hartioihin / flunssaan?

Hartia- ja niskasäryt ovat vaivanneet minua vuosikausia. Niiden lisäksi, kun poika oli pienempi, eikä itse kävellyt sain olkapäänikin kipeytymään pojan toistuvista nosteluista ja kantamisesta. Eräänkin kerran mies sai hieroa hartioitani ja levittää Mobilaattia yläselkääni. Olkapääsärky oli melko tuskainen, eikä käsi liikkunut yhtä paljon kuin ennen. Lisäksi esimerkiksi aivastaminen sai aikaan käsivarsissa ja ihan ranteessa asti kovan impulssikivun, joka jatkui useita sekunteja todella kivuliaana. Tietenkin olisi tärkeä jumpata hartioita ja muistaa hyvä ryhti, mutta ei se kyllä arjessa aina muistu mieleen ja pojan kanssa lattialla leikkiminen ei ole hyvää ryhtiä nähnytkään =).

Kokeilun arvoinen kikka kakkonen

Tutustuin minua auttaneeseen tuotteeseen ihan vahingossa. Olin käymässä paikallisessa lastentarvikeliikkeessä ja minulla oli flunssasta jäljellä vielä yskä. Liikkeen myyjä vinkkasi, että hänellä flunssaan oli auttanut chililaastari. Minun piti samantien käydä apteekissa ostamassa chililaastaria, vaikka yleensä olen ollut melko skeptinen monien muiden, kun perinteisten lääkkeiden toimivuuteen. Omalla kohdallani kyseinen pippurilaastari kuitenkin toimi. Osittain yskä oli varmaankin menossa jo ohi ja hartioihinkin laastari auttoi, vaikkakin toisaalta selitän olkapääni parempaa toimivuutta myös sillä, että pojan nostelu ja kantaminen on vähentynyt huomattavasti. Eli jälleen kerran, kun totean jonkun tehoavan, vaikka olen sitä aluksi epäillyt, alan selittää helpotusta muillakin asioilla, kuin lääkkeen toimivuudella :).

Aluksi laastari alkoi kuin kirvelemään ja tarkastinkin, ettei ihoni ole rikki kyseiseltä kohdalta.
Laastaria sai käyttää yhtäjaksoisesti 48h, mutta käytännössä pidin laastaria alle vuorokauden. Verkkoapteekista voi myös tilata samaisia laastareita hintaan 1,40e. Kyseisen tuotteen löydät tästä *. Lisäksi laastareissa on se hyvä puoli, etteivät ne tahmaa eikä haise voimakkaalle, toisin kuin Mobilaatti tai muut lääkevoiteet.
Iso laastari maksoi noin 1,50e apteekista noudettuna, joten omalla kohdallani kokeilu kyllä kannatti. Eipä siitä kyllä konkurssiin olisi mennytkään, vaikka kokeilu olisi osoittautunut turhaksi =). Mutta nyt on kyseisiä laastareita kaapissa jemmassa vastaisuuden varallekin.

*mainoslinkki

maanantai 21. marraskuuta 2016

Levon kannalta

Joskus sitä tarvitsee rentoutumiseen sen, että poistuu kotoa. Etenkin miehellä on aina joku projekti menossa. Mikäli ollaan kotona, tekemättömät työt nakertavat mieltä sen verran, että on mentävä tekemään keskeneräiset työt loppuun. Kesällä veneillessä, ei tarvitse vaivata päätä pihatöillä tai muilla kodin askareilla. Talvella puolestaan voimme karata tunturiin lepäämään ja nauttimaan yhteisestä ajasta.

Päätimme käydä Pyhätunturilla vielä kerran, ennen kuin vuosi vaihtuu. Nyt kun poika on 1v 6kk on asuntovaunulla majaileminen helppoa. Ei se ennenkään vaikeaa ole ollut, mutta nyt pojalla on siellä tekemistä ja hän pystyy liikkumaan ja kiikkumaan oman mielensä mukaan. Ainoa mikä minua hermostuttaa matkustamisessa on meno- ja paluumatkat, jotka tehdään autolla. Koska matka on pitkä, väistämättäkin joudumme ajamaan pimeällä. Matkalla on tienpätkiä, jossa ei ole katuvaloja lainkaan. Jos tuiskuttaa lunta, auton "pitkät valot" heijastavat lumihiutaleet, eikä näkyvyyttä ole senkään vertaa. Lisäksi alueella liikkuu paljon poroja. Usein tulee mieleen, ettei siinä ole juurikaan mitään tehtävissä, jos porotokan tai hirven matka risteää omamme kanssa. Nytkin lähdimme sunnuntaina ajoissa kotimatkalle, jotta ehdimme pimeimmän pätkän ajaa valosalla. Olihan meillä maailman kallein lasti kyydissä.

Pyhätunturilla marraskuussa 2016

Perheemme "isot" eli 16-vuotias ja 18-vuotias jäivät talon- ja koiranvahdiksi. Toisella alkoi autokoulu ja toisella oli työharjoittelussa viikonloppuvuoro, eikä niitä tahdo enää saada mukaan tunturiin muutenkaan. Rauhallisin mielin heidät voi kuitenkin jättää kotiin, koska heidän sedät asuvat naapurissa ja isovanhemmatkin ovat lähellä. Jos nyt kevätpuolella heidät vielä kerran saisi laskettelureissulle mukaan.

Perheemme 12-vuotias sai pyytää kaverinsa reissuun mukaan. Etenkin näin talvikauden alussa, kun kelit saattavat olla vielä hieman kurjat, niin aika ei kulu välttämättä kovinkaan hyvin. Säästyttiin aika monelta "ei mitään tekemistä"- marinalta =). Tällä kertaa ei käyty rinteessä, mutta pojat kävivät keskenään hiihtämässä, pulkkamäessä ja makkaranpaistossa. Mekin pääsimme miehen kanssa hiihtämään kahtena päivänä pikku lenkin. Ladut eivät olleet kovin hyvässä kunnossa, johtuen lämpöasteista ja sateisista keleistä. Nyt vain odottelemaan, että saataisiin lisää lunta ja pakkasta.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Uusperheen termit tarkastelussa

Uusperheen kuviot voivat olla joskus sekavatkin, mitä tulee sisarussuhteisiin ja äiti- tai isäpuolen rooleihin. Olen viime päivinä pohtinut sitä, kuinka onnekas meidän pienimmäinen on, kun hänellä on sisaruksia. Sisarukset ovat iältään 12, 16 ja pian 18-vuotias, mutta silti heidän välit pienimpään sisarukseenkin ovat lämpimät ja välittävät. He leikittävät pikkuveljeään ja huolehtivat hänestä. Toisinaan tietenkin joku isommista kantaa E:n huoneestaan ulos ja pikkuveli jää paukuttamaan ovea ulkopuolelle. Sekin kuuluu asiaan.

Meillä ei ole myöskään koskaan käytetty sanaa siskopuoli tai velipuoli. On luontevaa puhua veljistä ja siskosta. Minun piti ihan tarkistaa E:n 16-vuotiaalta siskolta, mitä nimitystä hän käyttää puhuessaan perheen pienimmäisestä kavereilleen. Hän sanoi kutsuvan E:tä veljekseen. 16-vuotias alkoi pohtimaan, että "jos sulla olis ollu lapsia, kun muutit tänne meidän kans, niin niitä olisin kutsunu velipuoleks ja siskopuoleks, mut E on mulle veli".

Perheemme veljekset

Itse olen ollut perheen ainoa lapsi. Viihdyin paljon yksinkin, mutta leikin naapuruston lasten ja kavereiden kanssa usein. Toisinaan taas halusin olla yksin, rauhassa. Lapsena olisin tarvinut sisarusta ehkä erityisesti tinkaamiseen ja sisarelliseen kähinään. Toisin sanoen tyypin, jonka kanssa voi turvallisesti "tapella", mutta samalla solmia tiiviin suhteen. Jäänkin pohtimaan, mihin kaikkiin asioihin perheen ainoana lapsena oleminen on minussa vaikuttanut. Ainoista lapsista on sitkeä käsitys, että he ovat lellittyjä ja saaneet kaiken haluamansa, mutta minun kohdallani tämä ei ainakaan pidä paikkaansa. Ei sitten yhtään.

Näin aikuisiällä olen kaivannut sisaruksia ajatusten vaihtoon, yhteenkuuluvuuden tunnetta, isosisarusten neuvoja ja kuulumisten kyselyä. Tietenkin edelleen on kavereita kenelle soitella ja käydä kylässä, mutta sisaruksia olen alkanut kaipaamaan vasta oikeastaan viime vuosina. Voihan olla, että suurin sisarusten kaipuu on vielä tulossa jossain tulevaisuudessa.

Mieheni pitää yhteyttä veljiensä kanssa lähes päivittäin, ellei jopa päivittäin. He auttavat toisiaan remonteissa ja milloin missäkin. On hienoa nähdä kuinka läheiset välit sisaruksiin voikaan olla ja kuinka he aidosti viihtyvät toistensa seurassa.

Iskä ja poika kesälomareissulla

Vaikkakin mieheni ja minun yhteisten lapsien lukumäärä jää näillä näkymin yhteen, olen iloinen, että lapsellani on sisaruksia ja serkkuja, joita hän ei voi minun sukuni puolelta koskaan saada. Heidän ikäeronsa on suuri, mutta toivon, että heillä säilyy läheiset välit sittenkin, kun isommat muuttavat omilleen. Olen iloinen myös siitä, että minulla on elämässäni neljä lasta, vaikka vain yksi on biologinen. Perheessähän kun on kyse muustakin, kuin biologiasta.

Jäin miettimään, kuka minä puolestani olen tässä perheessä? Oletettavasti minusta puhutaan etunimellä, niinkuin kotonakin, mutta jos he kertoisivat minusta jollekin uudelle kaverille, olisinko äitipuoli vai isän hellu/tyttökaveri vai minkähän määritelmän minä saisin. Sitähän voisi kysyä nuorisolta seuraavaksi  =). 


maanantai 14. marraskuuta 2016

Lunta ja pakkasta


Vihdoin satoi tännekin lunta. Pimeää on suurin osa päivästä. Lyhdyissä palaakin kynttilät lähes joka ilta. Meillä ei ole kaupunkiin kuin alle 8 kilometriä ja lähimpään Prismaan noin kolme kilometriä. Silti asutaan sen verran syrjässä, että pimeällä näkyy komea tähtitaivas, kun kaupungin valot eivät ole häiritsemässä. Aamun kuuntelin, kun vieressä olevan joen jäät paukkuivat ja katseltiin pojan kanssa lumisadetta. Nyt on alkamassa pojan toinen talvi ja nyt kun hän jo kävelee (lue: juoksee) on ulkona oleminen tänä talvena selvästi mielekkäämpää, kuin viime talvena. Pulkkakin kaivettiin heti esille!

Luistinradan kolaamisen välissä M ehti vetää pikkuveljeäkin pulkassa

Isommat perheen lapset tekivät perinteisesti omaan rantaan luistinradan ja onhan ne ehtineet käydä siinä jo luistelemassa muutamaan otteeseen. Olen huomannut alkaneeni miettimään jo päivittäin Pyhätunturille pääsyä. Aina olen viihtynyt siellä, mutta nyt, kun perheen pienin on jo vähän isompi, on hänenkin kannalta mukavampi päästä tunturiin ja olla pidempiä aikoja ulkona. Sillä välin, kun osa käy rinteessä, niin joku voi olla pojan kanssa ulkona leikkimässä. Porukalla pääsemme hiihtämään, kun vuokraamme pojalle ahkion ja laavullekin pääsemme, kun poika viihtyy pulkassa. Saapa nähdä saammeko vielä edes pari kertaa koko perheen mukaan tunturiin. Vanhin lapsista täyttää 18-vuotta muutaman viikon päästä, joten voi olla, että retket ja reissut joudutaan tekemään tästä lähtien pienemmällä porukalla. Hankittiin kyllä isompi autokin, joten tyttökaverikin kyllä mahtuu mukaan reissuun. Joskos vielä kerran saataisiin kaikki raahattua tunturiin mukaan =).




 Koodilla Nov25FI 25% alennus Crocsilta 30.11.2016 saakka



perjantai 11. marraskuuta 2016

Pihasaunan pirtissä

Talvella tulee melko vähän rantasaunottua, mutta luulenpa, että isänpäivänä ja perinteisesti uutena vuotena saunotaan rantasaunassa. Saunan pirtistä löytyy muun muassa mieheni vaarin vanha levitettävä sohva, jonka entisöimme pari kesää sitten. Sohva oli maalattu kymmeniä vuosia sitten siniseksi. Hioimme kaikki maalit pois ja yritimme saada sohvan alkuperäiseen kuntoon maalaamalla, ootraamalla ja lakkaamalla. Mielestäni onnistuimmekin ihan hyvin. Sohva olisi ollut mukava saada kotiin sisälle, mutta tilaa ei ole tällä hetkellä yhdellekään huonekalulle.

Vanhan puusohvan entisöintiä

Puusohva



Rantasaunan pirtissä


Retroilua


Rantasaunan pirtistä löytyy myös mieheni entisöimä keittiökaappi. Pukkarin verhot puolestaan löysin palakankaana kirpputorilta. Vielähän pirttiä voisi siistiä ja sisustaa lisääkin, mutta tällä hetkellä pirtti on sopivan viihtyisä. Aina kesän jälkeen harmittelen, kuinka vähän loppujen lopuksi pirttiä tuleekaan käytettyä kesän aikana. Perheen 12-vuotias tosin on viime kesänäkin yöpynyt pihamökissä parikin viikkoa koiran kanssa.

Rantasaunan pukkari


En ole koskaan ollut erityisen kova saunomaan. Saatan käydä saunassa melko usein, mutta en viihdy saunanlauteilla kerrallaan kovinkaan pitkään. Rantasaunassa viihdyn yleensä pidempään. Siellä on mukava jutustella, ottaa saunasiideri ja kuunnella mökkiradiosta musiikkia. Välillä käydään saunan terassilla pikaisesti jäähdyttelemässä ja lopuksi saunan pirttiin jutustelemaan ja rentoutumaan vähän lisää.

Vaikkakin haaveena olisi joskus mökki Ylläkseltä, rantasaunan pirtti helpottaa pahinta mökkikaipuuta, vielä toistaiseksi ainakin =).




perjantai 4. marraskuuta 2016

Täydet yöunet, vihdoinkin!

Tänään tuntuu, että olen saanut elämäni takaisin. Tiesin, että tämä päivä koittaisi joskus. Päivän aloittaminen täysin virkeänä! =) Poika on nyt 1,5 vuotta. Voi olla, että nämä kolme aika lailla kokonaan nukuttua yötä on vain hetkellinen helpotus väsymykseen, mutta se tuli hyvänä muistutuksena siitä, että kyllä tämä väsymys joskus helpottaa. Ollaan pojan kanssa koko aamu juostu ja leikitty, naurettu ja kikatettu ja nyt, kun poika on päiväunilla en enää jännitä koska hän herää. Olo on pirteä ja haluttaisi keksiä jotain extraa tähän päivään! =)

Nyt leikitään! ♡

Toisinaan olen kokenut huonoa omaa tuntoa siitä, etten millään jaksaisi mennä lattialle leikkimään pojan kanssa ja leikkiminen on ollut vain pelkkää hereillä sinnittelyä. Nyt nautin poikani seurasta ja leikkimisestä aidosti! Olen ennenkin halunnut leikkiä ja touhuta hänen kanssaan,  mutta väsyneenä ei millään jaksaisi ja odotin usein päiväuniaikaa, että saisi hetken olla vain tai nukahtaa itsekin hetken. Nyt tuntuu siltä, että jaksan taas! Ja vaikka seuraavat yöt olisivatkin taas "yhtä hyppäämistä", tiedän, että tällainen kausi tulee joskus toistekin.

Matkalla uimahalliin

Arki on tällä hetkellä melko kiireistä. Mies kiteyttikin hyvin tämän hetkisen tilanteen: "Sulla on tullut lisää kiireitä ja mulla ne (kiireet) ei oo yhtään vähentyneet, joten aika vähissä on yhteinen aika". Miehen ehdotuksesta lähdettiinkin porukalla uimaan. Joskus illoilla pyritään järjestämään rauhallinen ilta yhdessä, telkkaria katsellen. Tänään on myös luvassa sellainen ilta. Vain elämää -kauden päätösjakso. Ehkäpä voisi laittaa leivariin tulet, saunoa juuri ennen Vain elämää -jaksoa ja järjestää jotain naposteltavaa H-hetkeä varten.

Viime perjantain Vain elämää -herkuttelut
Jouluinen arvonta edellisessä postauksessa 28.11.2016 saakka. Osallistumaan pääset täältä.



tiistai 1. marraskuuta 2016

Uusperhe vs. ydinperhe, yhtä kaikki?

Meidän uusperheen arki ei varmastikaan poikkea juurikaan muiden perhekokoonpanojen arjesta. Arki on yleensä soljuvaa, viihdymme pääsääntöisesti toistemme seurassa, vaikka näin isosta porukasta (6) jokaisen perheenjäsenen on välillä hyvä saada hetki omaa rauhaa. Myös teinit haluavat olla välillä ihan omissa oloissaan ja se on ihan ok. Täällä kotona nimittäin saa hyvin hyvin harvoin olla ihan yksin, sitäkin kuitenkin tarvitaan.

Aikaisemmin, vielä reilu 3 vuotta sitten, kun vielä asuin yksin, tarvitsin työpäivän jälkeen hetken hiljaisuutta. Tulin kotiin, potkaisin kengät pois jalasta ja rojahdin sohvalle hetkeksi lepäilemään. Toisinaan se lyhyeksi kaavailtu lepohetki venyi päiväuniksi ja olihan se ihanaa, kun sai käpertyä kiireisen työpäivän päätteeksi lämpimän viltin alle ja torkahtaa tunnin verran. 

Olen pohtinut uusperheemme dynamiikkaa ja yleisesti asioita, mitkä meillä menevät erityisen hyvin ja mitkä tuottavat toisinaan haasteita. Muistiini ei tule mitään muuta riidan aihetta, kuin kotityöt ja omien jälkien siivoaminen. Niistä väännetään yhä edelleen kättä, ja toisinaan kun samaa asiaa laiminlyödään toistuvasti, kärpäsestä tulee härkänen. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että jo aikuisikää kolkuttelevilta nuorilla on oltava vastuuta, etenkin jos ollaan vailla vapauksiakin. 

Kotityöt eivät ole teinien top10 listalla


Kauan pinnan alla muhivat ärsyyntymisen aiheet toisinaan ryöpsähtävät yli ja ilmapiiri kiristyy. En haluaisi kuulostaa nalkuttajalta, mutta toisaalta uskon, että kun jaksaa johdonmukaisesti puuttua tiettyyn asiaan, se alkaa lopulta tuottaa tulosta. On päiviä, jolloin asiasta on itselläkin paha mieli ja tuntuu, että keinot ovat vähissä. Toisinaan rakentavan kritiikin antaminen ei enää onnistu ja suusta ryöpsähtää tuskastuneita "eikö tämä mene ikinä perille!!"-tokaisuja, jotka saavat osassa perheenjäsenistä vastareaktion aikaan. 

Aina ei ole helppoa avata suuta ja kertoa mikä mieltä painaa. Yleensä teen typerästi ja jauhan asiaa omassa päässäni muutaman päivän, jolloin olen jo ratkeamispisteessä. Kerta toisensa jälkeen huomaan, että kun vihdoin kerron asiasta miehelle, oma olonikin helpottaa. Yksi syy, jonka vuoksi uskon perheemme olevan yhtenäinen, toimiva yksikkö, on juurikin se, että olemme miehen kanssa melko lailla samaa mieltä kasvatusasioista. Ja silloinkin, kun emme ole täysin samaa mieltä, on tärkeää, että toinen tukee toista. Miehen lapset kokevat minut perheen toisena aikuisena. He kysyvät minulta lupaa ja kuuntelevat minua, yhtä lailla kuin isäänsä. En muista sellaista hetkeä olleen, että minulle huudettaisiin, että "sinä et ole meidän äiti!" tai "sinä et minua määrää!" tai jos kiellän jotain, niin saman asian kanssa ei heti käännytä isän puoleen.

On tärkeää, että vanhemmat vetävät yhtä köyttä ja tukevat toisiaan. Etenkin uusperheissä olen kuullut usein lipsuttavat minun lapset/sinun lapset -asetelmaan, jolloin saman kodin tuntuu jakavan kaksi erillistä perhettä. Näyttäisi siltä, että monissa ydinperheissäkin käydään toisinaan valtataisteluja tai esimerkiksi perheen äidillä on vaikeuksia pitää lapsille kuria, jos perheen isä vesittää äidin yritykset kasvattaa lapsia tai pyörtää äidin päätökset toistuvasti. 

Silläkin on merkitystä, kuinka puhut puolisostasi lasten kuullen. Jos moitit toista kovaan ääneen selän takana, tai päin naamaa, tai käytät halventavia sanoja, on selvää, että lapset poimivat hetkessä nämä asiat ja kuvittelevat, että toista aikuista ei tarvitse kunnioittaa, hänelle saa tiuskia ja häntä kohtaan saa käyttäytyä huonosti. 

Taas kerran täytyy kiittää miestäni, vai pitäisiköhän tässä kiittää ensin anoppiani siitä, että hän on kasvattanut pojastaan hienon miehen, joka arvostaa ja ei puhu minusta pahaa, olen sitten paikalla tai en. Meidän parisuhteen vahvuuksiin kuuluu se, ettemme ole pahalla päällä samaan aikaan. Kun toinen on huonolla tuulella, toinen on tyyni ja rauhoittelee. Ja taas kun toisella puolestaan meinaa mennä hermot, toinen halaa ja sanoo, ettei tuo nyt ole niin iso asia, että siitä kannattaisi hermoja menettää. Onnistumme siis olemaan pahantuulisia eri aikoina, jolloin toisesta on tukea, emmekä ajaudu vastapuoliksi.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Hallittu kaaos?

Näiden kansien välistä löytyy kiire ja hoppu
Yllä oleva kuva kalenterista kuvaa mielestäni hyvin tämän hetkistä arkea. Luulin, ettei opiskelu etänä ole kovin raskasta, ainakaan näin tiivistä kuin se nyt on. Kalenteri täyttyy täyttymistään, etätehtävien deadlinet paukkuu, yöunet on jäänyt vähälle, kun pojan nuha on kiusannut jo useampana viikkona, etenkin öisin. Oma flunssakin on vienyt voimia ja viivästyttänyt koulutehtävien tekoa. En kuitenkaan haluaisi ruikuttaa, mutta joskus tuntuu siltä, ettei aina jaksaisi ja helpompaakin voisi olla. Ainoat asiat, joiden avulla "mylly pyörii" on miehen tuki, hetki omaa aikaa silloin tällöin ja ajatus siitä, että vielä jonain päivänä minä saan nukkua ihan koko yön. En tiedä kauan siihen menee, mutta jossain tuolla häämöttää yö, jonka saan nukkua....illasta aamuun - heräämättä.

Kuitenkaan en halua kuulostaa kiittämättömältä. Suurin syy univajeeseen on tuo ihana poika, jonka vuoksi olen mielelläni luopunut levollisista öistä.
On varmasti perheitä, joissa on perheen sisäisiä ongelmia, sairauksia, taloudellisia haasteita ja muita asioita, jotka tuottavat stressiä ja ylimääräisiä murheita. Omat stressin aiheet pääasiassa johtuvat omista valinnoista. Minähän haluan opiskella ja huolehtia pojasta. Toki haluan huolehtia pojasta päivällä, vähemmän yöllä! =)

Toisinaan ihmettelen äitejä, jotka vievät useaa eri lasta harrastuksiin joka päivä, eri puolille kaupunkia, ehtivät silti tehdä töitä ja käydä monta kertaa viikossa jumpalla, nähdä kahviloissa ystäviä ja järjestävät Tupperware tai PartyLite-kutsuja. Kaiken kukkuraksi nämä äidit ovat ehtineet aamulla kihartaa hiukset ja laittaa kauniin meikin, he poistuvat kodista päällä vaatteet, jotka näyttäisi olevan tarkkaan harkitut ja vieläpä puhtaat. Kaikki tämä 24 tunnissa! Uskomatonta! Minkä ihmeen takia itse en onnistu siirtymään kodista töihin tai kouluun, ilman, että minuun on pyyhitty nenää tai sutaistu hieman puuroa hiuksiini. Ja tunnustan vieneeni perheen 12-vuotiaan harrastuksiin ruudullisissa yökkäreissä. Rukoilin koko matkan, ettei auto jättäisi välille, eikä valmentajalla olisi urheiluhallin pihalla mitään asiaa. Selvisin! =)


perjantai 21. lokakuuta 2016

Tavallinen torstai 10

10. ja sitä myöten viimeinen Tavallinen torstai ei ollut ihan tavallisimmasta päästä. Aamulla heräsin virkeänä tekemään opiskeluuni liittyviä etätehtäviä. Lähinnä ryhmätyön omaa, tehtävän viimeistä osaa. Palautus olisi samana päivänä. Kauhukseni huomasin, että muut osat tehtävästä oli tehty Copy Pastella. Suoraan kopioitu nettisivuilta. Lisäksi lähteinä oli käytetty Wikipediaa, blogia ja viisi vuotta vanhaa uutista. Myös pohdintaosa oli täynnä netistä poimittua tekstiä, ilman lähdeviitteitä. Tilanne oli todella sekava, enkä tiennyt, miten ottaa asiaa puheeksi ryhmäläisten kanssa. Lopulta ahersin 8h tekstin parissa ja laitoin suuren osan työstä uuteen uskoon. Aika oli niin vähissä, että aloin hermoilla deadlinesta tosissaan. Oli hämmentävää huomata, kuinka erilaisia opiskelutyylejä onkaan. Täytyy taas kiittää isovanhempia joustavuudesta. Äitini katsoi poikaa aamun ja pojan herättyä soitin isälleni, voisiko hän hakea pojan hoitoon, kun minulla oli tehtävät pahasti kesken. Kaikki siis lopulta järjestyi, mutta muuta ei päivään mahtunutkaan.

Kiinalaisessa lounastärskyillä

Edellisenä päivänä vietettiin mieheni kanssa lounastreffit kaupungin ehdottomasti parhaassa ravintolassa. Nämä oli kolmen vuoden aikana toiset lounastreffit, mutta olipa jotenkin eri tunnelma, kuin ennalta suunnitellussa viikonlopun ravintolaillassa. Mukavaa tavata toinen keskellä päivää ja vaihtaa kuulumisia, kunnes taas palataan takaisin omien kiireiden pariin.


tiistai 18. lokakuuta 2016

Mitä isälle isänpäivälahjaksi?

Viime vuonna minulla taisi olla jonkin verran myös "oma lehmä ojassa", kun annoin perheemme isälle lahjaksi omaa aikaa, tai oikeammin meille vanhemmille yhteistä aikaa, toki kävimme lomalla vasta isänpäivän jälkeen. Varasin meille viikonlopun tunturiin, Ylläksen kaudenavajaisiin. Saimme siistin ja tilavan, saunallisen kaksion Äkäshotellista. Ihan huoneistomme vierestä lähti hiihtolatu, eikä rinteeseenkään ollut pitkä matka. Varsinainen isänpäivä vietettiin tietenkin perheen parissa ja kutsuttiin papat ja mummotkin kakkukahville ja voileipäkakulle. Papoille olin teettänyt ja kehystänyt molemmille omat yhteiskuvat lapsenlapsensa kanssa.

Ylläksellä 2015
Tänä vuonna ei ole luvassa reissuja tai retkiä isänpäivälahjaksi. Mieheni on kova lukemaan, joten kirjan hän tulee varmasti saamaan, mutta sitten haluaisin vielä keksiä jotain erilaista, jotain, mitä hän ei osaa odottaa. Ideoita olen saanut erilaisilta nettisivuilta, toisaalta haluaisin järjestää hänelle jonkun spesiaalin illan. Netin syövereissä oli jos jonkin näköistä ideaa isänpäivälahjaksi. Löytyihän sieltä paljon turhakkeita ja huumoripuolen tavaraa, mutta oli siellä myös käyttöesineitäkin ja....noh...katsohan itse. Varmasti löytyy joka isälle jotain, kun vain viitsii vähän selata esimerkiksi Mulletoi.com *-sivustoa. Sälää siellä on paljon!

Usein papalle on vaikeampi keksiä jotain isänpäivälahjaksi. Yleensä niillä tuppaa olemaan jo kaikkea. Aikakauslehdet ovat kuitenki yksi vaihtoehto, jota ajattelin tänä isänpäivänä harkita tilaavani lehden, etenkin juuri lasten papoille. Lehdistä on kuitenkin iloa usean kuukauden ajan, eikä heidän kotiin kerry mitään turhaa krääsää. Miehille suunnattuja lehtiä on muun muassa Tuulilasi, Urheilu ja Apu. Sanoman Isänpäivätarjouksiin pääset tutustumaan täältä *.

Syntymäpäivälahjaksi ostin miehelleni jo Fjäll Rävenin takin, mutta urheiluvaatteet voisivat olla yksi vaihtoehto. BjörnBorgin urheiluvaatteita pääset selaamaan täältä *. BjörnBorgilla on 24.10-30.10 Mid Season Sale. Outlet tuotteet -50% ja muutkin tuotteet -30% (ei koske Craig Green-tuotteita).
Meidänkin perheen isi urheilee, joten kyseiseltä sivulta pomppasi itsellekin jo muutama lahjaidea mieleen. Ja aina hyvä vaihtoehto on pieni irtiotto arjesta vaikkapa naapurikaupunkiin lempparibändin keikkaa katsomaan, tunturiin hiihtämään ja tuulettumaan, messuille tai vaikkapa jääkiekkomatsiin. Ja tietenkin kannattaa itsensä buukata mukaan! ;).  


Eihän se lahja ole edes tärkeintä isänpäivässä, vaan se yhdessä olo ja lasten tekemät kortit. Mutta itse koen tärkeänä, että saan myös lahjalla muistaa lapseni isää. Arvostan häntä kovasti ja muistan sen myös hänelle toisinaan sanoa. Mutta ei ole yhtään liioiteltua lahjoa isää kakunsyönnin ohessa. Hän on sen ansainnut <3

Mitä sinä olen antanut isälle/lastesi isälle aikaisempina vuosina isänpäivälahjaksi?

*Mainoslinkki


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

D-C-Fixausta....taas =)

Vielä jatkui D-C-Fixaus meidän kodissa. Minua on jonkun aikaa jo häirinnyt, kun eteisen vaatekaapin valkoinen sivuseinä paistaa tylsänä olohuoneeseen. Mitään en ollut siihen aikaisemmin keksinyt ja hyvä niin, sillä löysin kivan fixi-kuosin, joka sopii siihen hyvin. Mietin vielä, voisiko seinämään lisäksi laittaa telineen, johon voisi ripustaa pienen lyhdyn. Jouduin lisäämään pienen kaitaleen fixiä toiseen laitaan, asetin suikaleen ehkä millin verran toisen kaistaleen päälle. Saumaa ei silmällä erota, eikä se tunnukaan, ellei erityisen tarkasti tunnustele. Peli ei siis ole menetetty, vaikka leikkaisit ylimääräisen kaitaleen ja toisinaanhan fixin leveys ei muutenkaan riitä, jos fixattava kohde on leveämpi kuin fixi-rulla. Niitäkin tosin löytyy eri levyisiä ja pituisia. Tämän rullan tilasin Bauhausista hintaan 49.90e. Rullassa oli 15m pituutta ja leveys oli 67.5cm. Rullasta jäi reilusti, vaikka sillä on fixattu jo neljä eri kohdetta.

Sävy on tarkimmillaan tässä kuvassa


Samaa fixiä käytimme myös makuuhuoneen vaatekaappien liukuoviin. Ne olivat alunperinkin hyväkuntoiset ja ihan sievät. Puukuosilla oviin sai kuitenkin vähän elävyyttä ja vaihtelua makkarin ilmeeseen. Muut kohteet olin itse fixaillut yksin ja suoriuduin mielestäni ihan hyvin. Pinnat kestävät tarkempaakin tarkastelua ja tunnustelua. Pari ilmakuplaa puhkaisin mattoveitsen kärjellä, eikä se jättänyt lainkaan jälkeä. Makkarin vaatekaapin ovet fixasi mies ja itse vain avustin hieman. Hänkin sanoi, että oli yllättävänki helposti käsiteltävää fixiä. Minusta tuntuu, että mies oli alunperin vähän skeptinen fixien suhteen. Ehkä hän on tottunut "oikeisiin" rakennusmateriaaleihin, eikä kalvoihin, jotka vain näyttävät puulta. Lisäksi sain alkuun häneltä paljon huomautuksia siitä, mihin niitä saa laittaa ja mihin ei. Lisäksi hän muistutti, että niistä saattaisi jäädä pahat liimajäljet. Laitoinkin makuuhuoneen vaatekaappien oviin testipalasen viikoksi ja kun poistin kalvon, ei pinnassa ollut merkkiäkään siitä, että siinä olisi ollut kontaktimuovia. Uskoakseni tämä riippuu pintamateriaalista ja varmaankin käytettävästä fixistä. En nimittäin menisi vannomaan, etteikö fixi jätä liimajälkiä mihinkään pintaan. Näistä asioista käydäänkin jonkun verran keskustelua ja vaihdetaan kokemuksia Dc-Fix/Kontaktimuovi Tuunaajat -sivustolla Facebookissa.


Toinen ovi valmis. Toinen vielä alkuperäisellä pinnalla.


Makuuhuoneen fixatut liukuovet



D-C-Fixattu liukuovi