UA-80442521-1

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Tutkimuksissa taaperon kanssa

Aineenvaihduntasairaus vai ei? Sitä tässä on pohdittu huhtikuusta asti, kun meidän 2v joutui maaliskuun lopulla ambulanssilla sairaalaan. Se taisi tosiaan olla tähänastisen elämäni rankin päivä. Vaan eipä tämä epätietoisuuskaan niin helppoa ole. Poika on päällisin puolin täysin kunnossa. Hän hyppii, kiipeää, juttelee jo melko paljon ja kaikki on hyvin. Ainoastaan pituuskasvu on hidastunut selkeästi. Siitä mainitsin lääkärille, jos siitä olisi heille jotain apua. Ollaan taidettu tippua jo alakäyrältä. Sinne tipahdettiin 2v neuvolassa, kun pituus oli 87.9cm. Nyt pituus oli 85.5cm. Eli edellinen mittaustulos on ollu väärä (pidempi) ja silti seula hälytti.

Sokerien romahtaminen sai lääkärit tutkimaan pojan terveyttä perinpohjaisesti. Hyvä niin. Sokerirasituksen tulokset olivat ok. Nyt ollaan ekaa kertaa yliopistollisessa sairaalassa tutkimuksissa. Ensin meidät otettiin vastaan osastolle ja sen jälkeen siirryttiin ylävatsan ultraan. E on yleensä antanut ultrata ja ottaa verinäytteitä ilman mitään mutinoita, kiittänyt ja huiskauttanut lääkärille ylävitosetkin, mutta nyt oli sellaista temppuilua, että hiki tuli itsellekin. Toki saattoi olla syy siinäkin, että E oli paastonnut ja päiväunetkin jäi kokonaan välistä. Osastolle takaisin tullessa kuultiin, että jäämmekin yöksi sairaalan, koska alkaa 24h kestävät tutkimukset. Paastoa ja verensokereiden seuraamista tunnin ja kahden välein, siihen asti, kunnes sokerit on tippuneet 2.6mmol/l. Sen jälkeen päästäisiin tekeen lisää verikokeita, jossa tutkitaan aineenvaihduntaan liittyviä sairauksia. Lisäksi eristetään DNA mahdollisten lisätutkimusten varalta.



Tämä odottaminen ja epätietoisuus on pahinta, mutta mietin, että lapsella ei ole mitään välitöntä vaaraa ja hän on hyvä kuntoinen. Mikäli jotain tutkimuksissa löytyy, toivon, että se olisi jotain hyvin hoidettavissa olevaa. Ehkäpä ollaan aamulla taas viisaampia, kun lääkäri tulee kierrokselle. Vähän hermostunut olo jyllää itselläni vatsanpohjassa. Olen niin malttamaton, että haluaisin tietää kaikki nyt ja heti. Suurin osa tuloksista tulee vasta 2-3 viikon päästä, joten sinne asti odotellaan. Jotain tietoa irtoaa onneksi jo aamullakin.

Olen sen tyyppinen ihminen, että googletan ja otan selvää asioista. Varon kuitenkin tekemästä isompia johtopäätöksiä lukemani perusteella, kun en ole terveydenhoitoalan ammattilainen. Haluan kuitenkin etsiä tietoa, jotta ymmärrän ja voin kysyä lääkäreiltä sairaalassaoloaikana asioita, jotka askarruttavat. Aineenvaihduntasairauksia on niin paljon ja niin eri tyyppisiä hoidoiltaan, oireiltaan ja ennusteiltaan, etten koe enää mielekkääksi lukea niistä netistä. Nyt vain odotellaan ja ollaan kiitollisia, että juuri nyt on kaikki hyvin ♡.




tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pinniksestä juniorisänkyyn

Olemme vetkutelleet pinnasängyn vaihtoa juniorisänkyyn jo jonkin aikaa. Poika on nyt 2v2kk ja vaikka hän on aina mennyt hyvin nukkumaan, on hän viime aikoina alkanut huudella peittoa ja nostattaa tippuneita (keskelle lattiaa heitettyjä) nalleja maasta, vaikka maailman tappiin asti, jos siihen suostuisin. Oletuksena oli, että hän hyppisi sängystä pois silloin, kun huvittaa, jos sängyssä ei olisi enää korkeita laitoja. Sängyn hankinnassa ei siis kiirehditty. Eikä minulla ollut aavistustakaan, milloin pinniksistä yleensä luovutaan.

Käydessäni kaverini luona, hän kysyi haluaisinko heiltä tarpeettomaksi jääneen juniorisängyn. Sänky heivattiin peräkonttiin ja kotona E:n isosisko maalasi sängyn Suomen luonnonmaalit -kalkkimaalilla. Sävyjä oli tarjolla älyttömät määrät, mutta päädyin vaaleansiniseen, kun pojalla ei taida muuta sinistä ollakaan. Johtuen siitä, etten itse pidä sinisestä......yhtään. Mutta sänkystä tuli hyvä ja kohtuudella käytettynä vaaleansininen on ihan ok.

Kalkkimaalatut sänky ja sohva


Vielä oli yhdet päikkärit nukuttava pinnasängyssä. Vein pojan pinnikseen ja toivotin mukavia päiväunia. Itsekin laitoin makuuhuoneen sängylle lepäämään ja käänsin selän. Poika jutteli pinniksessä itsekseen, kunnes tuli hiljaista. Ajattelin vielä, että kylläpä se nopeaa nukahti. Yht'äkkiä sängynlaidalla tuntui, kuin joku painaisi sängynreunaa alaspäin. Sitten kuuluikin kirkkaalla äänellä selän takaa "Hei, Äiti!". E oli siis kiivenny pinniksen laidan yli ja patsasteli nyt sängyn vieressä. Laitoin pojan takaisin pinnikseen ja käskin näyttää, millä ilveellä hän oli sieltä päässyt. Eikä epäilystäkään, etteikö hän olisi voinut toistaa temppuaan kerta toisensa jälkeen. Tavallinen sänky pääsi siis heti käyttöön, kun maali vain kuivasi ja nukkumaanmenoaika koitti. Täydellinen ajoitus! Jos olet hankkimassa sänkyä lapsellesi, niin ShopAlike.fi * sivulta löydät tolkuttoman määrän sänkyvaihtoehtoja lukuisien verkkokauppojen valikoimasta. Pääset selaamaan suoraan sänkyjä klikkaamalla -> sängyt *.



Isi laittoi illalla E:n nukkumaan uuteen sänkyyn ja peitteli hänet. Oletuksena oli, että poika pomppaa sängystä ylös ja hänet talutetaan nukkumaan useampaan kertaan. Tähän oli varauduttu! Mutta ei, poika laittoi nukkumaan rauhassa, eikä edes tippunut sängystä yön aikana. Mutta se oli vasta ensimmäinen yö. Aivan varmasti tulee vielä kausi, jolloin nukkumaan laittaminen ei kiinnostakaan tai keskellä yötä halutaan äidin ja isin viereen. Mutta eka yö meni kuitenkin hyvin....hip hei! =)

*mainoslinkki




maanantai 26. kesäkuuta 2017

Rata-ammunta ja metsästys lapsen harrastuksena

Perheen 13-vuotias valitsi viime syksynä uudeksi harrastuksekseen rata-ammunnan. Aikaisemmin hän on harrastanut jalkapalloa ja salibandya, kumpaakin vuoden. Perheessämme on ollut tapana, että harrastukseen sitoudutaan aina vuodeksi (kaudeksi) kerrallaan, jonka jälkeen voi pohtia haluaako jatkaa harrastusta vai lopettaa sen. Etenkin jalkapallon harrastaminen oli sen verran intensiivistä, että kolme - neljä treenikertaa viikossa oli lapselle liikaa, koska hän halusi nimenomaan harrastaa sitä ja aikaa hän halusi käyttää myös koulunkäyntiin ja kavereihin. Myös kotiväkeä jalkapalloharrastus kuormitti melkoisesti, kun piti myydä pesuaineita ja arpoja, siivota hallia, talkoilla turnauksissa myyden makkaraa ja milloin mitäkin. Ja tosiaan kuskata harrastuksiin ja takaisin monta kertaa viikossa. Ihmettelenkin toisinaan, kuinka etenkin monilapsisten perheiden vanhemmat venyvät jokaisen lapsen harrastusten talkoisiin ja kuskauksiin. Ammuntaharrastus vaatii myös vähän talkoilua, mutta koska poika on jo sen verran iso, saa hän osallistua talkoisiin pääasiassa itse.

Ampumaradalla keväällä 2017

Voisin kuvitella, että ammunta ja metsästys harrastuksena jakaa mielipiteitä. Itse olen kasvanut suvussa, jossa kaikki suvun miehet ovat käyneet aina hirvimetsällä ja riistaa on syöty kotona. Olen jo pienenä nähnyt, kun hirvi nyljetään ja laitetaan lihoiksi, eikä se ollut mitenkään pelottavaa. Ostanhan muutenkin nautaa ja muuta lihaa kaupan hyllyiltä, enkä ole missään vaiheessa elänyt sellaisessa harhakuvitelmassa, että ne silitettäisiin kuoliaaksi. Näyttää siltä, että myös naisten keskuudessa metsästys on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. 

Harrastus alkoi simulaattorilla


Metsästyskortin meidän perheen 13-vuotias suoritti viime keväänä. Siihen hän kävi luennoilla ja lopuksi suoritti tentin. Ammuntaharrastuksen hän aloitti syksyllä, kun hän kävi ampumassa simulaattorilla ja näin kesällä he menevät ampumaradalle ampumaan kaksi kertaa viikossa. M on ampunut radalla trappia ja skeettiä, mutta tällä hetkellä hän on innostunut eniten sporting-ammunnasta, joka on metsästyksenkin kannalta monipuolisinta.

Talvikausi ammunnassa on kohtuuhintainen (80e), kesällä ammuntaan palaa rahaa vähän liikaakin. Kierros maksaa 5e ja kierroksia yhdellä treenikerralla tulee M:lla yleensä kolme. Joten viikossa harrastus maksaa jo 30e + panokset. Kuukausitasolla harrastukseen menee siis lähemmäs 200e kuukaudessa. Hänelle onkin hankittu lipukenippu, joka maksaa 125e, jolla kierroksia (kiekot) ostetaan. Hän kuitenkin itse teki puuhommia, jotta sai hankittua kesäksi 1000 panosta. Yhdessä panoslaatikossa on 250 panosta ja laatikko kestää keskimäärin 2-3 treenikertaa. M harjoitteli turvallista aseen käsittelyä ja aseen puhdistamista kotona isänsä kanssa heti harrastuksen alkaessa. Lisäksi eräs seuran jäsenistä kävi M:n kanssa henkilökohtaiseksi läpi aseenkäsittelyn. Tuomarikurssin M kävi myös, jossa opetettiin turvallisuudesta, välineistä ja kisaamisesta. 






Kyselin M:lta vähän hänen ammunta- ja metsästysharrastuksestaan.

Miten kiinnostuit ammunnasta?
M: Kävin kokeilemassa simulaattoria ja se oli hauskaa.

Mitä pitää ottaa huomioon ammuntaharrastuksessa? 
M: Hermot pitää olla kunnossa ja osata keskittyä. Pitää myös haluta oppia. Ilman sitä ei opi kyllä mitään. Ja se on tärkeää, että jokainen laukaus on ammuttava järjen kanssa.

Mikä ammunnassa on parasta?
M: Parasta on oppiminen ja se kun osuu kiekkoon. Sekin on kivaa, kun saa paljon uusia kavereita.

Mitä haaveita sinulla on ammuntaharrastuksen suhteen?
M: Haluan voittaa kilpailuja ja saada sponsoreita. Haluaisin voittaa joskus Suomen mestaruuden,

Mitä ammunnassa tarvitaan?
M: Rata-ammuntaan tarvitaan haulikko, suojalasit, ammuntakuulokkeet, ammuntaliivit, panoksia, kiekkoja ja hyvä mieli.

Mitä muuta haluaisit kertoa ammuntaharrastuksesta?
M: Yksi valmentaja/valvoja kertoi, että vaikka käsitellään ampuma-aseita, niin silti se on laji, jossa vähiten sattuu (verraten esim. jääkiekko).

Aiotko käydä metsästämässä?
M: Aion käydä lintumetsällä. Se on monipuolista, kun pystyy olemaan veneessä passissa tai vaikka saaressa. Metsästän lintuja ruoaksi, enkä ammu niitä vain huvikseen.


Metsästykseen liittyviä tilattavissa olevia lehtiä ovat muun muassa Metsästys ja kalastus *, Ase ja erä * ja Riista *. Yhteensä yli 20 suomen, ruotsin ja englannin kielistä metsästykseen liittyvää lehteä löydät täältä *.

*mainoslinkki

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kesän kompromissit

Kevät ja alkukesä on mennyt opiskellessa ja työharjoittelussa ollessa. Ei ole ihan yksinkertaisimmasta päästä sovittaa opiskelu työharjoitteluineen ja kuuden hengen perhe, mutta ei se mahdotontakaan ole.
Nyt teen muutamia työkeikkoja, mutta pääosin lomailen heinäkuun. Seuraava lukuvuosi sosionomi-koulutuksessa tuleekin olemaan rankempi, kun pyrin tekemään toisen ja kolmannen vuoden opinnot yhden lukuvuoden aikana harjoitteluineen päivineen, opinnäytetyö mukaanlukien. Olen siis ottanut oikeudekseni rentoutua, ennen kuin alan puurtamaan päivät harjoitteluissa ja illat plaraamaan kirjoja ja naputtelemaan etätehtäviä. Yritän ajatella, että vuoden päästä helpottaa. Varon kuitenkin uupumasta, joten aion olla itselleni armollinen, jos ei jaksaminen kertakaikkiaan riitä. Olen kymmenen vuotta sitten kärsinyt uupumuksesta, kun opiskelin ja tein kahta työtä samanaikaisesti. Sitä helvettiä en aio toista kertaa käydä läpi, vaan aion tunnistaa mahdolliset uupumuksen merkit jo aiemmin ja höllätä tahtia. Niin kiire valmistumisella ei kuitenkaan ole. Opintojen kiirehtiminen on kuitenkin melkolailla välttämätöntä, jotta pääsisin mahdollisimman pian takaisin työelämään, mutta terveyttä sen vuoksi en aio riskeerata. Kohtuus kaikessa.



Kesänaloitukseen ei ihan hirveästi tapahtumia ole mahtunut. Pari kertaa ollaan ehditty veneilemään ja perheen 18-vuotiaalle järjestettiin juhlat, kun hän valmistui sähkömieheksi. Töihinkin hän pääsi loppuvuodeksi, kunnes lähtee tammikuussa armeijaan. Olen kyllä iloinen siitä, että hänellä lähti työelämä nuin hyvin käyntiin valmistumisen jälkeen ja kun kotona asuu vielä, niin ehtiipähän säästää rahaa vähän itsenäistä asumista varten, ettei tarvitsisi ihan kädestä suuhun elää. Yksi lapsista siirtyy yläkouluun, yksi jatkaa lähihoitajaopintoja ja pienimmällä jatkuu perhepäivähoito taas syksyllä.

Kesälomareissua ei tälle kesälle olla suunniteltu lainkaan. Viime kesänä vuokrattiin ekaa kertaa matkailuauto ja käytiin muutaman päivän reissu kahden nuorimman kanssa Tuurissa ja Kalajoella. Miehen kanssa käytiin kahdestaan Norjan reissu. Sinne haluaisin uudelleen. Lapsia ajatellen laivareissu voisi olla mukava, kun perus Linnanmäki/Korkeasaari -reissu ollaan jo tehty pari kesää sitten. Kun lapset ovat niin eri-ikäisiä on vaikea keksiä sellaista reissua, johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Lasten ikähaarukka on 2-vuotiaasta 18-vuotiaaseen. Ja kyllä se vähän lompakkoakin kyselee liikkua tällaisella sakilla. Näin opiskeluvuosina täytyy jättää kaikki ylimääräinen reissaaminen vähemmälle ja jopa kokonaan pois. Mikäli kuitenkin päädymme käymään pienen kesälomareissun, olen kerran käynyt Viking Gracella ja sinne haluaisin myös tämän poppoon viedä. Toisaalta kotona on puuhaa ja arjesta pääsee irtautumaan käymällä pieniä venereissuja pienemmällä kokoonpanolla. Eihän aina tarvitse reissata, jotta voisi kesästä nauttia. Kotipihassakin on hyvät puitteet kesän viettoon. Omassa rannassa voi uida ja rantasaunoa ja pian valmistuu grillikotakin, jossa voi viettää yhteistä aikaa viileämmilläkin keleillä. Pitäisikin osata nauttia enemmän siitä mitä on, eikä luoda itselle paineita luoda lapsille elämyksiä siellä sun täällä, pitkin Suomea. Kesäloma kotonakin on ihan ok!




torstai 22. kesäkuuta 2017

Veneilyä 2-vuotiaan kanssa

Vihdoin päästiin veneilemäänkin. Oli kyllä niin kylmä kesän aloitus, että vesille ollaan ehditty vasta pari kertaa. Eka kerran käytiin testireissu saaren edustalla, jossa syötiin iltapalat ja lähdettiin kotia kohti. Mutta jo toisella kerralla mentiin saareen seuran mökille, jossa lopulta kuitenkin haluttiin yöpyä veneessä. Ja olikin hyvä yöpyä, kun veneeseen oli vaihdettu uusi lämppäri. Taas olin ottanut itselleni kirjan ja lehden mukaan, kun kuvittelin rentoutuvani veneen keulassa pojan laitettua nukkumaan, mutta rentouduinkin niin hyvin, että nukahdin samantien. En muista, milloin olisin nukkunut niin hyvin. Poikakin nukkui lähemmäs yhdeksää!



Poika on nyt 2-vuotias, joten ennen reissuun lähtöä pohdin, kuinkahan poika malttaa olla kiipeämättä veneen laidoille. Keulassa, sängyssä leikkiessään (hyppiessään) otin pojalta liivit pois, jotta hän saattoi vaivatta liikkua. Itselläni ja miehelläni on kuitenkin koko matkan paukkuliivit päällä, jotta tarvittaessa voidaan heti auttaa pojalle liivit päälle. Veneen takaosassa ollessaan pojalla on aina oltava liivit päällä, eikä takaosaan mennä ilman aikuista.



Kun poika oli 2kk ikäinen, hän kävi ensimmäisen venereissun. Etsin netistä tietoa, mitä kaikkea pitäisi ottaa mukaan ja pelkäsin, että jotain tosi tärkeää olisi unohtunut. Aika pienellä määrällä sitä kuitenkin saaressa/veneessä selviää. Kyypakkaus kannattaa ottaa mukaan varalta ja tallentaa puhelimeen meripelastuksen puhelinnumero. Siinäpä taitaa olla meidän varotoimenpiteet yllättävien tilanteiden varalta.

Nykyään pakkaan kaksivuotiaalle mukaan:

pelastusliivit
aurinkolasit
hatun
pyyhkeen
vaippoja
vettä ja ruokia (runsaasti, jos huonon ilman sattuessa ei päästäkään takaisin suunniteltuna ajankohtana)
kosteuspyyhkeitä
peitto ja tyyny
vaihtovaatteita
tuttipullo/nokkamuki, sotkun välttämiseksi (kotona juo mukista)
pari lelua (nämä meillä unohtuu aina, mutta ei ole poika kaivannutkaan leluja veneretkellä)
KYYPAKKAUS *

Veneessä on kuivamuonia aina jemmassa ja vettä tosiaan otetaan mukaan yli tarpeiden, siltä varalta, että jostain syystä kotiin tulo viivästyykin. Ja tarvitseehan vettä juomisen lisäksi usein myös ruoanlaittoon.

Veneilyyn liittyvät tilattavissa olevat suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset lehdet löydät TÄSTÄ *

*mainoslinkki