UA-80442521-1

lauantai 9. joulukuuta 2017

Katsaus arkeen

Vuosi 2017 lopuillaan ja paljon on meidän perheen elämään mahtunut tänäkin vuonna. Keväällä ja kesällä pojan tutkimukset eri sairaaloissa, joista puolen vuoden päästä ilmeni pojan olevan täysin terve. Lisäksi syksyllä M13 lähti yläkouluun ja lapsista vanhin muutti omaan kotiin ja lähtee nyt vuodenvaihteen jälkeen seuraavaksi armeijaan. Itse olen suorittanut kahden vuosikurssin opintoja yhtäaikaa ammattikorkeassa harjoitteluineen päivineen ja kiireessä ja stressissä eläminen alkaa tuottaan tulosta, muutenkin kuin väsymyksen muodossa. Opiskelua jäljellä enää seitsemän kurssia ja harjoittelu. Opparikin on niin hyvässä vauhdissa, että valmistuu varmaankin ennen deadlinea. Jotain hyötyä on ollut siitäkin, että olen kerran polttanut itseni loppuun. Kymmenen vuotta sitten. Nykyään ymmärrän paremmin, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Osaan olla itselleni armollinen, jos tuntuu, ettei ole enää pateja puskea opiskeluja eteenpäin. Hyvin on kuitenkin mennyt. Todennäköisesti sitä herää myöhemmin vasta ajattelemaan, että mitenhän sitä silloin oikein jaksoi.



Poikakin on alkanut nukkua paremmin, pääasiassa kokonaisia öitä, joskin toisinaan kömpii keskellä yötä viereen ja itse roikun puoliksi sängynlaidalta ulkona. Mutta en raski kieltää poikaa tulemasta viereen. Onhan hän vasta 2.5v ja tarvii sitä läheisyyttä ja turvaa yölläkin. Pojalle on valmistumassa talomallinen sänky, jota pojan isä rakentaa parhaillaan. Poika on saanut oman huoneenkin, joka toistaiseksi toimii leikkihuoneena, mutta sängyn valmistuttua siellä nukutaan päiväunet ja myöhemmin yötkin. Saa nähdä, miten omaan huoneeseen yöksi siirtyminen loppujen lopuksi onnistuu. Joululomalla sitäkin voisi kokeilla, kun ei ole aikaisia herätyksiä, niin ei haittaa, vaikka muutama yö menisikin plöröksi. Nyt vain joulua odottelemaan. Miten se vuosi onki taas hurahtanut. Joskus tuntuu, että aika menee vähän liiankin nopeaa.