UA-80442521-1

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Turkissa lokakuussa

Turkin reissu tehty miehen ja perheen 14-vuotiaan kanssa. Tällä kertaa lomailimme Sidessä. Diamond Premium -hotelli oli kyllä hulppea edellisiin hotelleihin verrattuna. Altaalle ja hotellin omalle rannalle mahtui hyvin, vaikka asukkaita hotelliin mahtuu todella paljon. Lokakuun alku ei liene kuitenkaan ruuhkaisinta aikaa. Edellisen kerran olen lomaillut Turkissa vuonna -97 ja silloin oli kyllä ihan erilaiset puitteet. Hintakin oli mielestäni täysin kohtuullinen ottaen huomioon palvelun tason ja monipuoliset ja lähes ympärivuorokautiset ruoka-ja juomatarjoilun. Keskimäärin hintaa oli reilu 700e per henkilö. Hintaan kuului hotellimajoitus (all inclusive), lennot ja lentokenttäkuljetukset.

Diamond Premium
Hotellin yksi oleskelutiloista/Diamond Premium
Hotellin aula/Diamond Premium

Ultra all inclusive sisälsi kaikki ruoat ja juomat ympäri vuorokauden. Lisäksi huoneen minibaari täydennettiin joka päivä kivennäisvesillä, Fantalla ja Cola-juomalla. Ruoka oli todella hyvää, vaikka usein ulkomailla nirsoilenkin ja valitsen tarkkaan mitä syön. Nyt ei tarvinnut nirsoilla. Ruokaa oli joka makuun ja monipuolisesti. Ruokien esillepano oli myös hieno. Rannaltakaan ei tarvinnut lähteä hotellille erikseen syömään, vaan rannan baarissa oli myös lounas ja jäätelötarjoilu ilman erillistä maksua.

Jälkiruokia

Hamam ja hieronta tuli kokeiltua hotellin spassa. Hotellista löytyi myös pieni marketti, parturi- kampaamo, vaatekauppa ja laukkukauppa. Mies kävi leikkauttamassa hiuksensa hotellin parturissa hintaan 8e. Hotellilla oli lähes joka ilta järjestetty iltaohjelmaa. Käytiin kaikki esitykset katsomassa, mutta muihin järjestettyihin toimintoihin ei osallistuttu. Altailla oli ohjattua jumppaa ja kilpailuja, milloin mitäkin


Michael Jackson -show
Turkkilainen ilta




Varattiin huone joen puolelta ja oltiin siihen varsin tyytyväisiä. Aurinko ei porottanut huoneeseen eikä altaiden mahdollinen meteli kuulunut sinne lainkaan. Lisäksi vuoristomaisemaa ja joella kulkevia laivoja oli mukava katsella heti aamusta kun silmät sai auki. Huone oli ylimmässä kerroksessa ja ilmeisesti minulla nykyään on jonkin sortin korkeanpaikan kammo, kun käytävällä käveleminen ensin kauhistutti, mutta melko nopeaa siihen tottui. Meinasin kyllä joka kerta saada sydärin kun perheen teini nojaili kaiteeseen ja kurkki alas.

Hotellin sisätiloissa ei ollut kuuma, vaan ilmastointi pelasi hienosti. Myös huoneessa. Kaikki toimi todella hyvin. Meitä luultiin päivittäin saksalaisiksi ja sitä meille sitten pääasiassa puhuttiinkin. Vaikutti siltä, että hotellin henkilökunta osasi paremmin saksaa kuin englantia, mutta englannilla selvisi pääsääntöisesti ihan hyvin.

Turisteja kuljettava merirosvolaiva
Diamond Premium

Basaarimeiningistä en edelleenkään innostu hirveästi. Tyrkyttäminen ja toisinaan myyjien jopa epäkohtelias käytös ja huijausyritykset alkavat harmittaa. Liikkuminen hotellilta esimerkiksi  Siden vanhaan kaupunkiin oli tosi helppoa ja dolmukset menivätkin ihan 5 minuutin välein. Ja maksoi euron per henkilö. Basaareissa ja muissakin kojuissa hinnat olivat pääsääntöisesti euroissa. Alkumatkasta käytin enemmän liiroja, mutta lopulta aloin maksaa euroilla. Automaatteja on Manavgatin kaupungissa helppo löytää, mutta englannin kielisiä automaatteja oli vähän. Pari kertaa erehdyttiin laittamaan kortti Turkin kieliseen automaattiin, eikä tietenkään ymmärretty ohjeista yhtään mitään. Kuitenkin jollakin ihmeen tuurilla saatiin nostettua rahat, eikä laite imaissut korttia parempaan talteen.

Kaiken kaikkiaan oli kiva reissu ja lämpötila oli joka päivä 29-31. Vielä olisi saattanut pari ylimääräistä päivää lomailla ja nauttia auringosta.

Side Turkki




torstai 12. heinäkuuta 2018

Laivareissulle ex tempore

Joskus laivamatkan tai muun reissun voi varata ihan ex tempore ja matkaankin pääsee nopealla varoitusajalla. Kesän alussa varasimme matkan ulkomaille syksyksi. En kuitenkaan millään malttanut odottaa lokakuulle saakka vaan aloin ehdotella miehelle jos käytäisiin poikien kanssa risteilyllä. Selailin Viking Gracen risteilyjä ja koska meillä ei ollut ajankohdalla niin suurta merkitystä, saimme risteilyn kahdelle aikuisella ja kahdelle lapselle todella halvalla. Vaikka lisättiin aamupalakin varaukseen, selvittiin varauksesta alle sadalla eurolla. Meille kelpasi standardi-hytti. Samalla hytillä oli kolmen päivän säteellä eroa 148e. Tietenkin bensoihin, ostoksiin ja ruokailuihin menee vielä pitkä penni, mutta ei mahdottomia summia kuitenkaan.

Perheen pienin, E3v ei malta odottaa laivalle pääsyä ja onkin katsellut Youtubesta videoita kyseisestä laivasta. Ihan mukava päästä käyttämään poikia pienellä reissulla niin tuntuukin kesälomalta. Ajomatkaa Turkuun meillä tulee 9 tuntia, joten saa nähdä miten automatka sujuu.

Laiva palaa Turun satamaan illalla 19.50 ja mietimme lähdemmekö suoraan ajamaan kotiin asti vai yövytäänkö jossain ja missä. Päädyimme varaamaan Tampereelta hotelliyön Bookingin kautta. Samalla seuraavan päivän kotimatkamme lyhenee seitsemään tuntiin. Onhan sitä siinäkin! =)
Bookingista löytyi myös kivoja leirintäalueita, jossa oltaisiin voitu mökkeillä ja seuraavana päivänä käyty vielä uimassa, mutta sisäänkirjautuminen oli pääasiassa klo 21 mennessä, joten leirintäalueet oli pois laskuista. Mukavaa päästä vähän reissaamaan ennen kuin työt alkaa kolmen viikon päästä =)

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Elämä on valintoja

Taukoa on tullut kirjoittelemisessa monta kuukautta. Elämä on ollut melko hektistä opiskelujen vuoksi. Nyt sain opinnot pakettiin ja valmistuin sosionomiksi kesäkuun lopulla. Suoritin kolmen ja puolen vuoden opinnot kahdessa vuodessa pääasiassa edellisten opintojen hyväksilukujen ansiosta. Toki nyt toisena opiskeluvuotena kahmin kaikki mahdolliset toisen ja kolmannen vuosikurssin opinnot sekä opinnäytetyön. Kaiken kukkuraksi viimeiseen vuoteeni lukeutui myös kaksi harjoittelua. Haastava ja raastava vuosi takana, mutta nyt se on ohi. Mielenkiintoista on ollut ja olen vakuuttunut, että ala on minulle oikea. Ehkäpä muutaman vuoden päästä opiskelen samaa alaa vielä vähän lisää. Ensin pitää kuitenkin kartuttaa työkokemusta =). Näin melkein nelikymppisenäkään ei ole liian myöhäistä lukea itselleen uutta ammattia. Uskon jopa että elämänkokemuksen ansiosta sosionomiopintojen sisällöt avautuivat eri tavalla kuin jos olisin opiskellut kyseistä alaa kaksikymmentä vuotta sitten.

Monimuotona opiskelu sopi itselle hyvin. Tiiviin opiskelutahdin mahdollisti myös TE-toimiston myöntämä omaehtoinen opiskelu työttömyyskorvauksella. Tein kuitenkin välillä keikkaluotoisesti töitä mahdollisuuksien mukaan. Parasta oli, että poika sai olla päivähoidossa osa-aikaisena, kun pystyin päivisin opiskelemaan sen sijaan, että olisin ollut päivät töissä ja illat tehnyt tehtäviä. Toki tehtäviä joutui välillä tekemään iltaisinkin ja toisinaan myös ihan yötä myöten.

Sain hienoja tarjouksia ja mahdollisuuksia koulutusta vastaavaan työhön heti valmistuttuani ja jouduin vaikean valinnan eteen. Päätin kuitenkin vielä vuoden tehdä open hommia. Siinäkin hommassa sain tulevaksi vuodeksi lisähaasteita ja työnkuva on mielenkiintoinen. Lisäksi poika saa vielä vuoden olla osa-aikaisena hoidossa. Poika on jo 3-vuotias, joten kyllä hän pärjäisi pitkätkin päivät hoidossa, mutta koska tällainen järjestely oli mahdollinen niin tottakai tartuin siihen. Olen aina pitänyt opehommia kutsumusammattina, joten ei tämä alan vaihto lennosta niin helppoa ollutkaan. Tietynlaista haikeutta koen yhden aikakauden loppumisesta, mutta vielä on vuosi edessä. Ja mistä sitä tietää vaikka sitä joskus niihin hommiin palaisikin vuosien päästä uudelleen.

Lomalla

Loppujen lopuksi ihminen viettää töissä suurimman osan päivästään. Olen onnekas, että minulla on ollut työ, jossa en katso kelloa milloin päivä päättyy. En muista, että yli 15 vuoden aikana olisi ollut yhtään aamua, jolloin olisi tympässyt lähteä töihin. Luulen, että työllistyn myöhemmin sosionominakin sellaiseen paikkaan, jossa voin ihmetellä iltapäivällä kuinka päivä meni taas nopeaa ja tulen aina mielelläni töihin. Ja miksipä ei näin kävisi. Voin itse vaikuttaa siihen millaiseen paikkaan hakeudun ja millaista työtä haluan tehdä ja millä asenteella työtä teen. Elämä on valintoja =).

Aika haipakkaa on viimeiset kolme vuotta ollut. Kaksi tutkintoa ja lapsi. Nyt jatkan "lomailua" elokuun alkupuolelle asti perheen kanssa ja nautin tästä kiireettömyydestä =).


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kinkkunyytit (helppo, hyvä ja nopea)

Nämä kinkkunyytit on niin helppo ja nopea tehdä, ettei sitä voi varsinaisesti leipomiseksi edes kutsua. Ajatuksena on ollut sulattaa pakastin, vielä kun pakkasia riittää. Joululta oli jäänyt torttutaikinalevyjä, joten ajattelin nekin käyttää pois.


KINKKUNYYTIT 

Tarvitset:

1kg torttutaikinalevyjä
n. 200g tuorejuustoa oman maun mukaan
1 pss (vajaa) kinkkusuikaleita  

Itse käytin kahta eri tuorejuustoa, chilituorejuustoa ja pippurituorejuustoa.
Viimeksi käytin valkosipulituorejuustoa ja ne nyytit kävi kaupaksi samantien.

1) Torttutaikinalevyt annetaan sulaa, jonka aikana ehtii hyvin sekoittaa tuorejuuston ja kinkkusuikaleet. 

2) Taikinalevyt  laitetaan puoliksi ja niiden päälle laitetaan valmista tuorejuusto-kinkkusuikaleseosta. Lisäksi olen laittanut juustoraastetta tai höylännyt suikaleen juustoa täytteen päälle. 

3) Sen jälkeen kaksi vastakkaista kulmaa puristetaan yhteen kunnolla ja laitetaan juustosuikale päälle.

Nyytit saa olla 225 asteisessa uunissa keskitasolla 12-15 minuuttia.



Helppoa ja nopeaa siis, eikä hirmu kallistakaan =)

Meillä on isommilla lapsilla (14v ja 17v) kokkausvuoro, jotta he oppisivat ruoanlaiton perusasiat ja saisivat ideoita ja rohkeutta kokkailla monipuolisesti myös joskus sitten omassakin huushollissa, eikä heillä tulisi haettua kaupan valmisruokia. Nämä nyytit myös maistuvat heille, joten pääsevät kokeilemaan näidenkin tekemistä joskus.

Itselläni ruoanlaitto kotoa muuttaessa oli hyvin yksipuolista, enkä uskaltanut rohkeasti testailla reseptejä. Nykyään reseptit saa kyllä niin vaivattomasti netistä, mutta nuorisoakin ajatellen, on hyvä, että joku haju on ruoanlaitosta niin kynnys kokkailuun ei ole niin suuri.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Kaksi viikkoa kotosalla


Ollaan lomailtu pojan kanssa jo kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon perhepäivähoitaja sairasteli, enkä halunnut viedä poikaa varapäivähoitoon päiväkotiin. Flunssakausi on meneillään ja tulirokkoa oli ollut kyseisessä päiväkodissa liikkeellä, samaisella viikolla. Ajattelimme pelata varman päälle ja pysytellä kotosalla. Toinen viikko olikin sitten jo hiihtolomaviikko.

Hiihtolomalla olin lupautunut tekemään yhden yövuoron, muuten lomailin pojan kanssa. Opiskeluhommia en tehnyt juurikaan. Oppari kuitenkin lähti esitarkistukseen. Vielä en valmistu, vaan aloitan huhtikuun alussa viimeisen harjoittelun, mutta eiköhän elokuussa ole tutkintopaperit jo taskussa. Pyrin suorittamaan kolmen ja puolen vuoden opinnot kahdessa vuodessa ja aikataulussa ollaan. On tämä aika hektistä ollutkin =). Hyvään paikkaan tuli tämä parin viikon paussi!


Hermeliini
Kahden viikon lomailun aikana ollaan ehditty mennä paljon pojan ehdoilla. Aamut ollaan otettu rennosti loikoillen ja Pikku Kakkosta katsoen. Ollaan ehditty pelata muistipeliä, muovailla taikataikinalla ja ulkoilla. Kaikkein parasta on ollut kiireettömyys. Ihanaa, kun ei tarvitse koko ajan juosta kello kaulassa paikasta toiseen. Kiireessä sitä on itsekin usein kireämpi ja usein tuntuu, että pitäisi olla jo seuraavassa paikassa. On ollut kyllä mukana rauhoittua ja vain nauttia elämästä.



Ensimmäinen viikko oli kovia pakkasia ja katsottiinkin välillä kirjastosta lainattuja Ryhmä Hau-videoita. Toisinaan poika hakee pupunkin viereensä katsomaan lastenohjelmia. Olisipa mukava voida tarjota tällaisia kiireettömiä viikkoja lapselle useammin. Poika on selvästi nauttinut äidin seurasta ja yhdessä tekemisestä.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tavallinen talvipäivä

Auringonpaiste talvella aivan kuin velvoittaa menemään ulos. Sisällä notkumisesta tulee huono omatunto. Vielä on parhaimmat kelit edessä, kun ilmat lauhtuvat ja aurinko alkaa lämmittää. Kevättalvi on ollut aina suosikki vuodenaikani. Toki kaikissa vuodenajoissa on parhaat puolensa.

Mäenlaskua ja painikilpailu omassa rannassa

Lekmeriltä*tilaamani Didrikssonin toppikset olivat sopivat ja tulivat kahdessa päivässä. Niitä onkin nyt käytetty joka päivä ulkoilussa, niin kotona kuin päivähoidossa. Pieniksi käyneet haalarit ja toppikset annettiinkin jo eteenpäin. Talvitakkikkiinkin olin tosi tyytyväinen ja se saadaan käyttöön suunnitellusti seuraavana talvena. Henkselillisten toppahousujen tarjoushinnat olivat nyt 50% alennuksessa. Uusi tilaus lähti sunnuntaina. Pipo ja lakki, sekä Sorelin talvisaappaat kolahtaa postiin hyvällä tuurilla jo huomenna. Talvisaappaisiin jätin kasvunvaraa, koska ne on tarkoitus ottaa käyttöön vasta ensi talvena. Jopa -70% alennuksessa olevia ulkovaatteita ja kenkiä pääset selaamaan TÄÄLTÄ*.


Grillikota valmistui kesällä 2017
Vielä on ollut paljon pakkasta. -15 ja -20 välillä on lämpötilat huidelleet. Poika kyllä viihtyy ulkona, mutta jos en itse pysy kokoajan liikkeellä, niin kylmä tulee. Välillä käydään lämmittelemässä grillikodassa ja paistamassa makkaraa ja vaahtokarkkia. Talomme sijaitsee lähellä rantatörmällä, joten mäenlaskuun ei välttämättä tarvitse lähteä kauemmas. Varovainen saa kuitenkin olla ohi ajavien moottorikelkkojen kanssa. Niiden tulon kuitenkin kuulee jo kauempaa.


Grillikodassa lämmittelyä ja makkaranpaistoa
On kyllä ihanaa pystyä nauttimaan vapaa-ajasta, jota on nyt selvästi enemmän kuin edellisenä syksynä. Viime syksy oli omien opintojeni kannalta yhtä hässäkkää. Reilun kahden kuukauden työharjoittelun lisäksi keräsin opinnäytetyöhöni aineistoa ja suoritin 11 kurssia. Nyt koko keväänä on vain opparin kirjoittelua, neljä kurssia ja viimeinen harjoittelukin alkaa vasta huhtikuun  alussa. Olenkin nyt vienyt pojan hoitoon usein sovittua myöhemmin ja vietetty muutamia päiviä kotosalla, koska se on ollut mahdollista järjestää. Todennäköisesti aloitan työt jossain syksyllä, joten nyt kun on mahdollista, niin nautitaan nyt tästä kiireettömyydestä.

*mainoslinkki

lauantai 24. helmikuuta 2018

Murrosikä ja pelikonsolit from Hell

Teinit ja konsolipelit. Vähemmällä pääsisi, jos mitään Pleikkareita olisi koskaan tähän taloon tullutkaan. Alusta asti olin pelikonsolin hankintaa vastaan, mutta pidin tämän pääasiassa omana tietonani. Poikapuolen etävanhempi halusi pelikonsolin pojalleen ostaa joululahjaksi, joten en halunnut puuttua asiaan. Poikakin oli haaveillut pelikoneesta pitkään. Se, miksi olin Pleikkaria vastaan johtui siitä, että olin kuullut monilla olevan niiden kanssa kotona ongelmia ja ylimääräisiä yhteenottoja. Rajojen asettaminen ei ole vaikeaa, mutta niiden rajojen noudattamisen seuraaminen on vaikeaa, kun pelaaminen tapahtuu yleensä omassa huoneessa, eikä aikuiset ole usein vielä kotona, kun koululaiset saapuvat kotiin.

Aikaisemmin poika liikkui paljon ulkona ja harrasti liikuntalajeja useamman kerran viikossa. Yläasteelle siirryttyä harrastukset jäivät ja nyt pelit passivoittavat poikaa enemmän. Toisinaan on vaikea arvioida, milloin ärtyneisyys johtuu liiasta pelaamisesta ja milloin murrosiän tuomista mielen ailahteluista. Pelaaminen olisi ihan ok, jos hänellä olisi vielä harrastuksia. Pelaaminen pysyisi kutakuinkin tasapainossa. Koulun hän onneksi hoitaa hyvin. Läksyt on tehtynä, eikä poissaoloja ole. Koenumerot ovat pääasiassa hyviä, paria selvää notkahdusta lukuunottamatta. Käytöskin koulussa on asiallista. Ja mikä tärkeintä; hän ei kiusaa muita eikä ole itse tullut kiusatuksi. Sosiaaliset taidot hänellä on hyvät. Kuitenkin saman talouden toisena aikuisena kuitenkin huolestuttaa, mihin liiallinen pelaaminen pikku hiljaa voi johtaa. Ikäviä esimerkkejä löytyy pilvinpimein ja onkin meidän aikuisten tehtävä asettaa rajat ja pitää huolta, että niitä noudatetaan.


Peleistä on ollut siinä mielessä myös hyötyä, että hän on päässyt käyttämään englannin kieltä, johon hän on jaksanut satsata alakoulussa todella hyvin. Alakoulussa hän silloin tällöin kyseli saisiko hän kokeista rahaa tai mitä hyötyä esimerkiksi englannista edes on. Rahaa ei kokeista ole koskaan annettu, vaan olen sanonut, että hyvä numero on palkkio siitä, että olet jaksanut opiskella. Konkreettisesti hän sai huomata, että palkinto opetellusta kielestä kyllä tulee aikanaan. Hän puhuu tosi sujuvasti englantia pelikavereidensa kanssa. Eka kertaa, kun kuulin hänen puhuvan englantia pelikavereiden kanssa, huikkasin hänen huoneen ovelta, että "TUO on se sinun palkinto siitä, että jaksoit opiskella". Myöhemmin hän tulikin asiasta innoissaan kertomaan ja oli tyytyväinen, että on opetellut kielet hyvin.

Pojalle on annettu peliaikaa kaksi tuntia päivässä, mutta peliaika ylittyy päivittäin. Riippuen siitä, ollaanko me aikuiset kotona, kun hän tulee koulusta. Usein iltakin venyy pelatessa. Ajattelin, että innostus pelaamiseen menisi pian ohi. Omana aikana Super Mario ja muut tasopelit pysyivät kerta toisensa jälkeen samanlaisina. Nykyään pelit ovat monipuolisempia ja kuulokkeiden avulla pelissä voi olla yhteyksissä muihin pelaajiin. Kyllästymistä ei ole siis odotettavissa ihan pian. Olenkin miettinyt, olisiko järkevää, että peliaika sijoittuisi klo 17-20 välille, kun me aikuisetkin ollaan jo kotona. Nuorimmainen meillä on vasta pian 3-vuotias, mutta pelikonsolia hänelle en halua hankkia missään vaiheessa. Säästytään monilta turhilta väännöiltä. Puhelimetkin vievät nykynuorisolta ja aikuisilta aikaa paljon oleellisimmilta asioilta, joten muita laitteita siihen ei mielestäni enää rinnalle tarvita.


torstai 8. helmikuuta 2018

112-päivä ja kodin turvallisuus

Sunnuntaina 11.2 vietetään 112-päivää. Olen aina ollut kiinnostunut ja tarkka paloturvallisuuteen liittyvistä asioista. Kotona meillä on kaksi sammutuspeitettä, nestesammutin sekä palo- ja häkävaroittimet. Häkävaroittimet ovat alkaneet viiden vuoden aikana hälyttää kaksi kertaa ja ihan syystä. Edellisenä iltana oli ollut tulet leivinuunissa. Pelti laitettiin kiinni vasta seuraavana päivänä puolenpäivän maissa. Jokunen hetki meni, kunnes toinen varoitin alkoi hälyttää ja reilusti myöhemmin toinen. Ikkunat aukaistiin. Lapset pohtivat, ettei täällä ole häkää, kun mitään ei näy. Mies löysi pienen hehkuvan kekäleen uunin perältä ja aukaisi pellin uudelleen. Taas tuli hyvä paikka muistuttaa siitä, että häkä on hajuton ja mauton, eikä sitä voi nähdä. On se lapsilla tiedossa ollut, mutta niin ne asiat pakkaavat välillä unohtumaan.


Kotona meillä on ulko-oven ikkunassa kontaktimuovilla päällystetty ja kiinnitetty kaksipuolinen lappunen, jossa lukee hätänumero 112 ja meidän osoite. Lappu on niin lapsia, kuin vieraitakin varten. Mikäli tarvitsee soittaa apua, on paikan osoite helposti poistumistien reitillä. Lisäksi lappu näkyy ikkunasta myös ulospäin, jotta jos ohikulkija huomaa jotain olevan vialla, hänen ei tarvitse metsästää osoitetta kahden sadan metrin päästä tienlaidasta. Lapsetkin tietävät osoitteensa, voi kuitenkin olla, että hädän hetkellä osoite unohtuu. 

Itselläni ja miehellä on myös puhelimessa 112 Suomi-mobiilisovellukset hätäpaikannusta varten. Soittajan tarkka sijaintitieto välittyy hätäkeskukseen automaattisesti. Täytyypä laittaa se lapsillekin. Alunperin latasin sovelluksen, koska matkustamme autolla toisinaan pitkiäkin matkoja ja etenkin Lapin reissuilla välimatkat ovat pitkiä ja tarkkaa paikkaa en ainakaan itse osaisi ilmoittaa selkeiden maamerkkien puuttuessa. Vaikka ei itse joudu onnettomuuteen, voi olla, että matkalla sattuu itse onnettomuuspaikalle. Lisäksi puhelimissamme on ICE-kontaktinumerot. Siitä voi lukea lisää SPR:n sivuilta.

Jokaiseen sisustukseen sopivia sammutuspeitteitä löytyy marketeista ja vielä kattavammin verkkokaupoista:

Jalo Helsinki/Bandcompany*


Tom of Finland -sammutuspeite* (Jalo Helsinki)
Muumi Spring -sammutuspeite* (Jalo Helsinki)
Tom of Finland -sammutuspeite *(Jalo Helsinki)

Samalla tätä kirjoittaessani huomasin, että taidankin olla tylsä ja ostaa "tuparilahjaksi" (kotoa pois muuttaneelle 19-vuotiaalle) hienon, sisustukseen sopivan sammutuspeitteen. Se on varmasti asia, johon nuoret ei omia rahojaan ole ensimmäisenä laittamassa. 

*mainoslinkki

maanantai 5. helmikuuta 2018

Omaa aikaa Ylläksellä


Viikonloppuna tuli käytyä Ylläksellä kaveripariskunnan kanssa. Pakkanen paukkui koko reissun ajan -24 ja -30 tietämillä, joten hiihtelemään ei juurikaan päässyt. Miehet kävivät urhoollisesti hiihtämässä 12km, pakkasesta huolimatta. Itse luovutin samantien, kun sukset eivät liikahtaneetkaan, vaikka seisoin alamäkeen. Se siitä sitten! =).

Ylläksen maisematieltä kuvattua

Ylläs
Ylläksellä olen käynyt vauvasta lähtien. Isäni  rakensi sinne mökin 1979 ja luovuimme siitä 2000-luvun alkupuolella. Mökistä luopuminen harmittaa vieläkin, niin etten juurikaan halua sitä edes ajatella. Toisinaan vuokraamme hotellihuoneen ja tällä kertaa olimme sukulaisteni vuokraamalla mökillä. Olenkin ehdottomasti mökki-ihmisiä, vaikka ollaan useampana talvena käyty Pyhätunturilla asuntovaunuilemassa. Mökkeily vie kuitenkin pidemmän korren. Mökillä on kuitenkin enemmän tilaa ympärillä ja takka on myös yksi tärkeimmistä jutuista omilla mökkireissuilla. Yksi suurimmista haaveista on saada hankittua mökki Ylläkseltä.

Jounin kaupalla

Ylläs, Äkäslompolo

Viikonloppuun kuului kokkailua ja muutama lasi viiniä, rupattelua ja tv:n katsomista. Vaikken hiihtämään päässytkään oli viikonlopun irtiotto tarpeen. Sain myös uudet monot, joita pääsen testailemaan kotikulmilla. Lapsena ja nuorena sitä inhosi hiihtämistä. Sen jälkeen hiihtämiseen tuli omaehtoista taukoa ainakin se 15 vuotta. Mitä tapahtuu 35 ikävuoden jälkeen? Tai jo ehkä vähän aikaisemmin. 32-vuotiaana aloin ihan spontaanisti kutoa sukkia, vaikka olin aina inhonnut kutomista ja etenkin kantapään tekoa. Siitä olen jo luopunut. Sitten tuli kuvioihin hiihtäminen! Mitä ihmettä taas tapahtui? ....keski-ikäistyminenkö?


keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Vaipparallin loppu (kuivaksi opettelu)

Alkaa näyttää siltä, että saadaan jättää vaipat lopullisesti pois. Poika on nyt 2v9kk. Aikaisemminkin, jo kuukausia sitten näytti siltä, että päivävaipoista voitaisiin luopua. Sitten tuli kuitenkin takapakkia, eikä poika suostunut pitkään aikaan potalle enää ollenkaan. Hän hiippaili aina salaa verhojen taakse pissaamaan ja kakkaamaan vaippaan. Voi olla, että siihen aikaan kiinnitimme vähän liikaa huomiota potalla käymiseen ja poika alkoikin kokea sen ikävänä asiana. Muistutimme poikaa potalla käymisestä tämän tästä, ettei tulisi vahinkoja. Ymmärsimme pakittaa asian kanssa ja antaa aikaa. Eihän kuivaksi opettelulla ole kiire. Kaikki aikanaan.

Kesällä kokeiltiin jättää vaipat pois

Tammikuun aikana pidimme vaippoja ulkona. Samoin perhepäivähoidossa tuettiin kuivaksiopettelua pitämällä vaippoja vain ulkona ja päiväunilla. Vaippojen käyttö silloin tällöin tuntui kuitenkin sekoittavan poikaa ja hän alkoi uudelleen pissata vain vaippaan, kunnes päätimme jättää vaipat kerralla pois. Yhtään vanhinkoa ei ole ulkona tai asiointireissuilla tullut. Kotona on muutamia vahinkoja sattunut, mutta ollaan varottu tekemästä siitä numeroa.

Aamuisin pojan vaippa on ollut kuiva jo kolmisen viikkoa. Nyt poika on nukkunut kaksi peräkkäistä yötä ilman vaippaa, eikä ole tullut lakanapyykkiä. Rutiineina ovatkin olleet aina aamu- ja iltapissat, joten ensimmäisenä aamulla poika käy pissalla. Saapa nähdä onko meidän vaippa-aika nyt lopullisesti ohi. Vaippoihin on saanut menemään näiden kohta kolmen vuoden aikana varmasti melko mukavan summan. Sen lisäksi, että vaippakulut loppuvat, myös jätemäärä vähenee huimasti.

MLL:n sivuilla lisää kuivaksi opettelusta.





lauantai 27. tammikuuta 2018

Maustepurkit Dymolla

Maustepurkit! On Santa Mariaa ja on sitä ja tätä. Kaikki erilaisia ja erikokoisia purnukoita. Ei enää. Osa mausteista, joita käytän harvemmin, saavat olla alkuperäisissä purkeissa hellan vieressä vetolaatikossa, mutta päivittäin käytössä olevat mausteet purkitin uudelleen. Ja vielä on hommaa jäljelläkin.

Maustepurkkien tekstit on tehty Dymolla

Törmäsin ideaan jossain päin nettiä jo tovi sitten ja tilasin dymon samantien, juurikin vanhemman, kohokirjaimisen Dymon. Aloitin poistamalla etiketit ja pesemällä pojan vanhat pilttipurkit. Perheen teinin palkkasin maalaamaan pilttipurkkien kannet mustalla spray-maalilla. Vihdoin joulun alla sain aikaiseksi laittaa valmiisiin purkkeihin myös mausteita. Isommat, vanhat kurkkupurkit ovat nykyään tiskitableteille varattuna. Korkin saa hyvin kiinni, niin ei tarvitse sen isommin tiskitabletteja piilotella pojaltakaan.

Lisäksi lapsen vaatekaapissa, hyllyn reunalla on merkittynä vähän siistimmät  ”kaupunkivaatteet” ja ”vielä suuret”. Kaupunkivaatteiden paikan osoittaminen on kyllä ihan perusteltuakin. Pojan isä, kun lähtee pojan kanssa asioille, ei vaatteiden kuntoa tai kokoa välttämättä olla viitsitty vilkaista =). Tämä tuntuu olevan melko yleistä. Vai mitä? =).


perjantai 26. tammikuuta 2018

Yöt ja aamut

Aamulla nukuttiin melko pitkään. Melkein kahdeksaan. Yö meni hyvin, kun poika poikkeuksellisesti nukkui koko yön vieressä. Yleensä hän vielä nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa, mutta omassa sängyssä. Viime aikoina poika on kuitenkin jutellut unissaan keskellä yötä ja on unenpöpperössä tingannut, että hänelle pitää laittaa sukat ja hattu päähän. Hän vastailee, mutta ei kuitenkaan ole kunnolla hereillä, jotta ymmärtäisi sen olleen unta. Viime yönä oli riittävää, kun laskin käden pojan rinnan päälle, kun juttelu taas yöllä alkoi. Vältyttiin yölliseltä kiukkukohtaukselta. Itselläkin oli ihanan levännyt olo aamulla.

Tammikuinen aamu
Pyritään kuitenkin siihen, että edelleen poika nukkuu omassa sängyssään, mutta on selvää, että tällaisia poikkeuksia on välillä hyvä tehdä. Tarviihan se lapsikin yöllä läheisyyttä. Hakeutuuhan sitä itsekin toisen kainaloon ja lähelle nukkumaan laittaessa tai jos havahdun yöllä, hapuilen varpaillani miehen varpaita tai otan kädestä kiinni ja nukahdan pian uudelleen.


Pojalla oli perhepäivähoitajalle meno vasta yhdeksältä, joten aamulla ei ollut mitään kiirettä. Mittari näytti -13 astetta, puettiin lämpimästi ja lähdettiin potkurilla potkuttelemaan kohti päivähoitoa. Samalla E pääsi testaamaan uutta toppatakkia, jonka tosin jo edellisenä talvena tilasin Reiman verkkokaupasta, mutta kokoa liian suuren. Nyt se oli sopiva ja saatiin se vihdoin käyttöön. Matkalla pysähdeltiin ihmettelemään luontoa ja kauniin väristä taivaanrantaa. Eilisen vesisateen jäljiltä potkuri luisti hyvin ja poikakin välillä huusi "Äitiii!! Hiljempaaaa!".

Potkurilla päivähoitoon
Aamun kiireettömyyden huomasin siinäkin, kuinka poika mielellään jäi päivähoitoon pihalle leikkimään. Vilkutti vain ja huusi heipat, vaikka itse olin jäämässä siihen vielä juttelemaan. Näin ei aina ole. Kiireisinä aamuina poika vaistoaa kiireen, vaikka pyrin olemaan hoputtamatta ja toiminaan rauhallisesti. Se ei todellakaan aina onnistu. Tällöin myös hoitoon jääminen on vaikeampaa ja poika haluaa olla sylissä rauhassa jonkun aikaa, ennen kuin suostuu päästämään äidin hyvillä mielin opiskelemaan/töihin. Tämä aamu oli kyllä ihana ja tällaisiin aamuihin sitä pitäisi pyrkiäkin, aina kuin se vain on mahdollista.


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Paras munakasrulla

Munakasrullaa on tullut tehtyä nyt muutaman kerran ja se näyttää maistuvan koko perheelle. Rullasta saa vatsat täyteen varmasti koko perhe, meidän tapauksessa viisi henkeä. Toistaiseksi täytteenä on ollut jauheliha tacosoosilla. Munakasrullaan ohjeen olen alunperin löytänyt K-ruoka.fi -sivustolta.

Ainekset pohjaan:

6 kananmunaa
5dl maitoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Ainekset täytteeseen:

400g naudan jauhelihaa
1 ps Tacomauste (Hot paprika Old El Pasolta oli hyvä, jos tykkää tulisemmasta)
1/2 punainen paprika
pala purjoa
1rs maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl juustoraastetta

Valmistus:

Vatkaa munat rikki kulhossa ja lisää maito, vehnäjauhot, suola ja mustapippuri. Uunin pellille laitetaan leivinpaperi, jonka päälle munakastaikina kaadetaan. Uuniin 15 minuutiksi (225 astetta). Kypsä munakas kumotaan toiselle leivinpaperille ja annetaan jäähtyä.

Ruskista jauheliha. Mausta tacomauste ja hieman vettä (lukee tacomausteen takana). Lisää paprikat ja purjot, sekä tuorejuusto. Tässä vaiheessa laitan myös juustoraasteen sekaan. Täyte levitetään munakaslevyn pinnalle laitoja myöten ja kääritään rullalle, kuin kääretorttu. Pinnalle ripotellaan vähän juustoraastetta ja laitetaan vielä uuniin (225 astetta) 10 minuutiksi. 





tiistai 23. tammikuuta 2018

Perheen pienimmän oma huone

Lapsista vanhin muutti omaan asuntoonsa syksyllä ja samalla vapautui huone porukan pienimmälle. Keväällä kolme vuotta täyttävä E sai oman huoneen ja sinne uuden sängyn, jonka isänsä rakensi.
Haaveilin ensin modernista lastenhuoneesta ja selasin toinen toistaan hienompia huoneita. Monissa niistä löytyy samat elementit; tapetit ja koriste-esineet. Niitä hamusin alunperin itsekin, mutta jotenkin tästä pojan huoneesta kuitenkin muotoutui oman näköisensä, ei niin moderni  =).

Lelujen säilytykseen sohva ja kangaspussit



Poika ei ole vielä suostunut montaa yötä omassa huoneessa nukkumaan. Edelleen meidän vanhempien makkarissa on pojalle oma sänky, jossa hän pääsääntöisesti nukkuu.....ja joka toinen yö kömpii meidän väliin jossain välissä yötä. On uudesta huoneesta ollut paljon hyötyäkin. Lelut eivät ole enää samalla tavalla ympäri kämppää, vaan pienet lelut pysyvät melko hyvin pojan omassa huoneessa. Lisäksi säilytystilaa on tullut makkariinkin lisää, kun lapsen vaatteet ja petivaatteet ovat nyt hänen huoneensa kaapeissa.


Isin tekemä talosänky
Koska huone on melko pieni, säilytystilaa löytyy pienestä lasten puisesta sohvasta ja heinätuolista. Lisäksi hankin pari kangaspussia junaradanosien säilytykseen. Lisäksi jalkarahina käytettävä pönttö kätkee sisäänsä legot. Huoneen siivoaa vielä suurimmaksi osaksi tietenkin äiti, mutta pari kertaa poika on hämmästyttänyt keräämällä kaikki lelut pois lattialta oma-aloitteisesti. Sängyn päiväpeittona toimii torkkupeitto ja huoneen matoksi valikoitui Vallilan harju-matto. Huoneessa kämppiksenä on kuitenkin kani ja taloudessa on myös koira, joten on selvää, että karvoja kulkeutuu pojankin huoneeseen. Pääasiassa poika kuitenkin leikkii lattialla, joten on hyvä, että matto pysyy paikallaan ja sen saa helposti imuroitua puhtaaksi.