UA-80442521-1

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Turkissa lokakuussa

Turkin reissu tehty miehen ja perheen 14-vuotiaan kanssa. Tällä kertaa lomailimme Sidessä. Diamond Premium -hotelli oli kyllä hulppea edellisiin hotelleihin verrattuna. Altaalle ja hotellin omalle rannalle mahtui hyvin, vaikka asukkaita hotelliin mahtuu todella paljon. Lokakuun alku ei liene kuitenkaan ruuhkaisinta aikaa. Edellisen kerran olen lomaillut Turkissa vuonna -97 ja silloin oli kyllä ihan erilaiset puitteet. Hintakin oli mielestäni täysin kohtuullinen ottaen huomioon palvelun tason ja monipuoliset ja lähes ympärivuorokautiset ruoka-ja juomatarjoilun. Keskimäärin hintaa oli reilu 700e per henkilö. Hintaan kuului hotellimajoitus (all inclusive), lennot ja lentokenttäkuljetukset.

Diamond Premium
Hotellin yksi oleskelutiloista/Diamond Premium
Hotellin aula/Diamond Premium

Ultra all inclusive sisälsi kaikki ruoat ja juomat ympäri vuorokauden. Lisäksi huoneen minibaari täydennettiin joka päivä kivennäisvesillä, Fantalla ja Cola-juomalla. Ruoka oli todella hyvää, vaikka usein ulkomailla nirsoilenkin ja valitsen tarkkaan mitä syön. Nyt ei tarvinnut nirsoilla. Ruokaa oli joka makuun ja monipuolisesti. Ruokien esillepano oli myös hieno. Rannaltakaan ei tarvinnut lähteä hotellille erikseen syömään, vaan rannan baarissa oli myös lounas ja jäätelötarjoilu ilman erillistä maksua.

Jälkiruokia

Hamam ja hieronta tuli kokeiltua hotellin spassa. Hotellista löytyi myös pieni marketti, parturi- kampaamo, vaatekauppa ja laukkukauppa. Mies kävi leikkauttamassa hiuksensa hotellin parturissa hintaan 8e. Hotellilla oli lähes joka ilta järjestetty iltaohjelmaa. Käytiin kaikki esitykset katsomassa, mutta muihin järjestettyihin toimintoihin ei osallistuttu. Altailla oli ohjattua jumppaa ja kilpailuja, milloin mitäkin


Michael Jackson -show
Turkkilainen ilta




Varattiin huone joen puolelta ja oltiin siihen varsin tyytyväisiä. Aurinko ei porottanut huoneeseen eikä altaiden mahdollinen meteli kuulunut sinne lainkaan. Lisäksi vuoristomaisemaa ja joella kulkevia laivoja oli mukava katsella heti aamusta kun silmät sai auki. Huone oli ylimmässä kerroksessa ja ilmeisesti minulla nykyään on jonkin sortin korkeanpaikan kammo, kun käytävällä käveleminen ensin kauhistutti, mutta melko nopeaa siihen tottui. Meinasin kyllä joka kerta saada sydärin kun perheen teini nojaili kaiteeseen ja kurkki alas.

Hotellin sisätiloissa ei ollut kuuma, vaan ilmastointi pelasi hienosti. Myös huoneessa. Kaikki toimi todella hyvin. Meitä luultiin päivittäin saksalaisiksi ja sitä meille sitten pääasiassa puhuttiinkin. Vaikutti siltä, että hotellin henkilökunta osasi paremmin saksaa kuin englantia, mutta englannilla selvisi pääsääntöisesti ihan hyvin.

Turisteja kuljettava merirosvolaiva
Diamond Premium

Basaarimeiningistä en edelleenkään innostu hirveästi. Tyrkyttäminen ja toisinaan myyjien jopa epäkohtelias käytös ja huijausyritykset alkavat harmittaa. Liikkuminen hotellilta esimerkiksi  Siden vanhaan kaupunkiin oli tosi helppoa ja dolmukset menivätkin ihan 5 minuutin välein. Ja maksoi euron per henkilö. Basaareissa ja muissakin kojuissa hinnat olivat pääsääntöisesti euroissa. Alkumatkasta käytin enemmän liiroja, mutta lopulta aloin maksaa euroilla. Automaatteja on Manavgatin kaupungissa helppo löytää, mutta englannin kielisiä automaatteja oli vähän. Pari kertaa erehdyttiin laittamaan kortti Turkin kieliseen automaattiin, eikä tietenkään ymmärretty ohjeista yhtään mitään. Kuitenkin jollakin ihmeen tuurilla saatiin nostettua rahat, eikä laite imaissut korttia parempaan talteen.

Kaiken kaikkiaan oli kiva reissu ja lämpötila oli joka päivä 29-31. Vielä olisi saattanut pari ylimääräistä päivää lomailla ja nauttia auringosta.

Side Turkki




torstai 12. heinäkuuta 2018

Laivareissulle ex tempore

Joskus laivamatkan tai muun reissun voi varata ihan ex tempore ja matkaankin pääsee nopealla varoitusajalla. Kesän alussa varasimme matkan ulkomaille syksyksi. En kuitenkaan millään malttanut odottaa lokakuulle saakka vaan aloin ehdotella miehelle jos käytäisiin poikien kanssa risteilyllä. Selailin Viking Gracen risteilyjä ja koska meillä ei ollut ajankohdalla niin suurta merkitystä, saimme risteilyn kahdelle aikuisella ja kahdelle lapselle todella halvalla. Vaikka lisättiin aamupalakin varaukseen, selvittiin varauksesta alle sadalla eurolla. Meille kelpasi standardi-hytti. Samalla hytillä oli kolmen päivän säteellä eroa 148e. Tietenkin bensoihin, ostoksiin ja ruokailuihin menee vielä pitkä penni, mutta ei mahdottomia summia kuitenkaan.

Perheen pienin, E3v ei malta odottaa laivalle pääsyä ja onkin katsellut Youtubesta videoita kyseisestä laivasta. Ihan mukava päästä käyttämään poikia pienellä reissulla niin tuntuukin kesälomalta. Ajomatkaa Turkuun meillä tulee 9 tuntia, joten saa nähdä miten automatka sujuu.

Laiva palaa Turun satamaan illalla 19.50 ja mietimme lähdemmekö suoraan ajamaan kotiin asti vai yövytäänkö jossain ja missä. Päädyimme varaamaan Tampereelta hotelliyön Bookingin kautta. Samalla seuraavan päivän kotimatkamme lyhenee seitsemään tuntiin. Onhan sitä siinäkin! =)
Bookingista löytyi myös kivoja leirintäalueita, jossa oltaisiin voitu mökkeillä ja seuraavana päivänä käyty vielä uimassa, mutta sisäänkirjautuminen oli pääasiassa klo 21 mennessä, joten leirintäalueet oli pois laskuista. Mukavaa päästä vähän reissaamaan ennen kuin työt alkaa kolmen viikon päästä =)

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Elämä on valintoja

Taukoa on tullut kirjoittelemisessa monta kuukautta. Elämä on ollut melko hektistä opiskelujen vuoksi. Nyt sain opinnot pakettiin ja valmistuin sosionomiksi kesäkuun lopulla. Suoritin kolmen ja puolen vuoden opinnot kahdessa vuodessa pääasiassa edellisten opintojen hyväksilukujen ansiosta. Toki nyt toisena opiskeluvuotena kahmin kaikki mahdolliset toisen ja kolmannen vuosikurssin opinnot sekä opinnäytetyön. Kaiken kukkuraksi viimeiseen vuoteeni lukeutui myös kaksi harjoittelua. Haastava ja raastava vuosi takana, mutta nyt se on ohi. Mielenkiintoista on ollut ja olen vakuuttunut, että ala on minulle oikea. Ehkäpä muutaman vuoden päästä opiskelen samaa alaa vielä vähän lisää. Ensin pitää kuitenkin kartuttaa työkokemusta =). Näin melkein nelikymppisenäkään ei ole liian myöhäistä lukea itselleen uutta ammattia. Uskon jopa että elämänkokemuksen ansiosta sosionomiopintojen sisällöt avautuivat eri tavalla kuin jos olisin opiskellut kyseistä alaa kaksikymmentä vuotta sitten.

Monimuotona opiskelu sopi itselle hyvin. Tiiviin opiskelutahdin mahdollisti myös TE-toimiston myöntämä omaehtoinen opiskelu työttömyyskorvauksella. Tein kuitenkin välillä keikkaluotoisesti töitä mahdollisuuksien mukaan. Parasta oli, että poika sai olla päivähoidossa osa-aikaisena, kun pystyin päivisin opiskelemaan sen sijaan, että olisin ollut päivät töissä ja illat tehnyt tehtäviä. Toki tehtäviä joutui välillä tekemään iltaisinkin ja toisinaan myös ihan yötä myöten.

Sain hienoja tarjouksia ja mahdollisuuksia koulutusta vastaavaan työhön heti valmistuttuani ja jouduin vaikean valinnan eteen. Päätin kuitenkin vielä vuoden tehdä open hommia. Siinäkin hommassa sain tulevaksi vuodeksi lisähaasteita ja työnkuva on mielenkiintoinen. Lisäksi poika saa vielä vuoden olla osa-aikaisena hoidossa. Poika on jo 3-vuotias, joten kyllä hän pärjäisi pitkätkin päivät hoidossa, mutta koska tällainen järjestely oli mahdollinen niin tottakai tartuin siihen. Olen aina pitänyt opehommia kutsumusammattina, joten ei tämä alan vaihto lennosta niin helppoa ollutkaan. Tietynlaista haikeutta koen yhden aikakauden loppumisesta, mutta vielä on vuosi edessä. Ja mistä sitä tietää vaikka sitä joskus niihin hommiin palaisikin vuosien päästä uudelleen.

Lomalla

Loppujen lopuksi ihminen viettää töissä suurimman osan päivästään. Olen onnekas, että minulla on ollut työ, jossa en katso kelloa milloin päivä päättyy. En muista, että yli 15 vuoden aikana olisi ollut yhtään aamua, jolloin olisi tympässyt lähteä töihin. Luulen, että työllistyn myöhemmin sosionominakin sellaiseen paikkaan, jossa voin ihmetellä iltapäivällä kuinka päivä meni taas nopeaa ja tulen aina mielelläni töihin. Ja miksipä ei näin kävisi. Voin itse vaikuttaa siihen millaiseen paikkaan hakeudun ja millaista työtä haluan tehdä ja millä asenteella työtä teen. Elämä on valintoja =).

Aika haipakkaa on viimeiset kolme vuotta ollut. Kaksi tutkintoa ja lapsi. Nyt jatkan "lomailua" elokuun alkupuolelle asti perheen kanssa ja nautin tästä kiireettömyydestä =).


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kinkkunyytit (helppo, hyvä ja nopea)

Nämä kinkkunyytit on niin helppo ja nopea tehdä, ettei sitä voi varsinaisesti leipomiseksi edes kutsua. Ajatuksena on ollut sulattaa pakastin, vielä kun pakkasia riittää. Joululta oli jäänyt torttutaikinalevyjä, joten ajattelin nekin käyttää pois.


KINKKUNYYTIT 

Tarvitset:

1kg torttutaikinalevyjä
n. 200g tuorejuustoa oman maun mukaan
1 pss (vajaa) kinkkusuikaleita  

Itse käytin kahta eri tuorejuustoa, chilituorejuustoa ja pippurituorejuustoa.
Viimeksi käytin valkosipulituorejuustoa ja ne nyytit kävi kaupaksi samantien.

1) Torttutaikinalevyt annetaan sulaa, jonka aikana ehtii hyvin sekoittaa tuorejuuston ja kinkkusuikaleet. 

2) Taikinalevyt  laitetaan puoliksi ja niiden päälle laitetaan valmista tuorejuusto-kinkkusuikaleseosta. Lisäksi olen laittanut juustoraastetta tai höylännyt suikaleen juustoa täytteen päälle. 

3) Sen jälkeen kaksi vastakkaista kulmaa puristetaan yhteen kunnolla ja laitetaan juustosuikale päälle.

Nyytit saa olla 225 asteisessa uunissa keskitasolla 12-15 minuuttia.



Helppoa ja nopeaa siis, eikä hirmu kallistakaan =)

Meillä on isommilla lapsilla (14v ja 17v) kokkausvuoro, jotta he oppisivat ruoanlaiton perusasiat ja saisivat ideoita ja rohkeutta kokkailla monipuolisesti myös joskus sitten omassakin huushollissa, eikä heillä tulisi haettua kaupan valmisruokia. Nämä nyytit myös maistuvat heille, joten pääsevät kokeilemaan näidenkin tekemistä joskus.

Itselläni ruoanlaitto kotoa muuttaessa oli hyvin yksipuolista, enkä uskaltanut rohkeasti testailla reseptejä. Nykyään reseptit saa kyllä niin vaivattomasti netistä, mutta nuorisoakin ajatellen, on hyvä, että joku haju on ruoanlaitosta niin kynnys kokkailuun ei ole niin suuri.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Kaksi viikkoa kotosalla

Ollaan lomailtu pojan kanssa jo kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon perhepäivähoitaja sairasteli, enkä halunnut viedä poikaa varapäivähoitoon päiväkotiin. Flunssakausi on meneillään ja tulirokkoa oli ollut kyseisessä päiväkodissa liikkeellä, samaisella viikolla. Ajattelimme pelata varman päälle ja pysytellä kotosalla. Toinen viikko olikin sitten jo hiihtolomaviikko.

Hiihtolomalla olin lupautunut tekemään yhden yövuoron, muuten lomailin pojan kanssa. Opiskeluhommia en tehnyt juurikaan. Oppari kuitenkin lähti esitarkistukseen. Vielä en valmistu, vaan aloitan huhtikuun alussa viimeisen harjoittelun, mutta eiköhän elokuussa ole tutkintopaperit jo taskussa. Pyrin suorittamaan kolmen ja puolen vuoden opinnot kahdessa vuodessa ja aikataulussa ollaan. On tämä aika hektistä ollutkin =). Hyvään paikkaan tuli tämä parin viikon paussi!


Hermeliini
Kahden viikon lomailun aikana ollaan ehditty mennä paljon pojan ehdoilla. Aamut ollaan otettu rennosti loikoillen ja Pikku Kakkosta katsoen. Ollaan ehditty pelata muistipeliä, muovailla taikataikinalla ja ulkoilla. Kaikkein parasta on ollut kiireettömyys. Ihanaa, kun ei tarvitse koko ajan juosta kello kaulassa paikasta toiseen. Kiireessä sitä on itsekin usein kireämpi ja usein tuntuu, että pitäisi olla jo seuraavassa paikassa. On ollut kyllä mukana rauhoittua ja vain nauttia elämästä.



Ensimmäinen viikko oli kovia pakkasia ja katsottiinkin välillä kirjastosta lainattuja Ryhmä Hau-videoita. Toisinaan poika hakee pupunkin viereensä katsomaan lastenohjelmia. Olisipa mukava voida tarjota tällaisia kiireettömiä viikkoja lapselle useammin. Poika on selvästi nauttinut äidin seurasta ja yhdessä tekemisestä.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tavallinen talvipäivä

Auringonpaiste talvella aivan kuin velvoittaa menemään ulos. Sisällä notkumisesta tulee huono omatunto. Vielä on parhaimmat kelit edessä, kun ilmat lauhtuvat ja aurinko alkaa lämmittää. Kevättalvi on ollut aina suosikki vuodenaikani. Toki kaikissa vuodenajoissa on parhaat puolensa.

Mäenlaskua ja painikilpailu omassa rannassa

Lekmeriltä*tilaamani Didrikssonin toppikset olivat sopivat ja tulivat kahdessa päivässä. Niitä onkin nyt käytetty joka päivä ulkoilussa, niin kotona kuin päivähoidossa. Pieniksi käyneet haalarit ja toppikset annettiinkin jo eteenpäin. Talvitakkikkiinkin olin tosi tyytyväinen ja se saadaan käyttöön suunnitellusti seuraavana talvena. Henkselillisten toppahousujen tarjoushinnat olivat nyt 50% alennuksessa. Uusi tilaus lähti sunnuntaina. Pipo ja lakki, sekä Sorelin talvisaappaat kolahtaa postiin hyvällä tuurilla jo huomenna. Talvisaappaisiin jätin kasvunvaraa, koska ne on tarkoitus ottaa käyttöön vasta ensi talvena. Jopa -70% alennuksessa olevia ulkovaatteita ja kenkiä pääset selaamaan TÄÄLTÄ*.


Grillikota valmistui kesällä 2017
Vielä on ollut paljon pakkasta. -15 ja -20 välillä on lämpötilat huidelleet. Poika kyllä viihtyy ulkona, mutta jos en itse pysy kokoajan liikkeellä, niin kylmä tulee. Välillä käydään lämmittelemässä grillikodassa ja paistamassa makkaraa ja vaahtokarkkia. Talomme sijaitsee lähellä rantatörmällä, joten mäenlaskuun ei välttämättä tarvitse lähteä kauemmas. Varovainen saa kuitenkin olla ohi ajavien moottorikelkkojen kanssa. Niiden tulon kuitenkin kuulee jo kauempaa.


Grillikodassa lämmittelyä ja makkaranpaistoa
On kyllä ihanaa pystyä nauttimaan vapaa-ajasta, jota on nyt selvästi enemmän kuin edellisenä syksynä. Viime syksy oli omien opintojeni kannalta yhtä hässäkkää. Reilun kahden kuukauden työharjoittelun lisäksi keräsin opinnäytetyöhöni aineistoa ja suoritin 11 kurssia. Nyt koko keväänä on vain opparin kirjoittelua, neljä kurssia ja viimeinen harjoittelukin alkaa vasta huhtikuun  alussa. Olenkin nyt vienyt pojan hoitoon usein sovittua myöhemmin ja vietetty muutamia päiviä kotosalla, koska se on ollut mahdollista järjestää. Todennäköisesti aloitan työt jossain syksyllä, joten nyt kun on mahdollista, niin nautitaan nyt tästä kiireettömyydestä.

*mainoslinkki

lauantai 24. helmikuuta 2018

Murrosikä ja pelikonsolit from Hell

Teinit ja konsolipelit. Vähemmällä pääsisi, jos mitään Pleikkareita olisi koskaan tähän taloon tullutkaan. Alusta asti olin pelikonsolin hankintaa vastaan, mutta pidin tämän pääasiassa omana tietonani. Poikapuolen etävanhempi halusi pelikonsolin pojalleen ostaa joululahjaksi, joten en halunnut puuttua asiaan. Poikakin oli haaveillut pelikoneesta pitkään. Se, miksi olin Pleikkaria vastaan johtui siitä, että olin kuullut monilla olevan niiden kanssa kotona ongelmia ja ylimääräisiä yhteenottoja. Rajojen asettaminen ei ole vaikeaa, mutta niiden rajojen noudattamisen seuraaminen on vaikeaa, kun pelaaminen tapahtuu yleensä omassa huoneessa, eikä aikuiset ole usein vielä kotona, kun koululaiset saapuvat kotiin.

Aikaisemmin poika liikkui paljon ulkona ja harrasti liikuntalajeja useamman kerran viikossa. Yläasteelle siirryttyä harrastukset jäivät ja nyt pelit passivoittavat poikaa enemmän. Toisinaan on vaikea arvioida, milloin ärtyneisyys johtuu liiasta pelaamisesta ja milloin murrosiän tuomista mielen ailahteluista. Pelaaminen olisi ihan ok, jos hänellä olisi vielä harrastuksia. Pelaaminen pysyisi kutakuinkin tasapainossa. Koulun hän onneksi hoitaa hyvin. Läksyt on tehtynä, eikä poissaoloja ole. Koenumerot ovat pääasiassa hyviä, paria selvää notkahdusta lukuunottamatta. Käytöskin koulussa on asiallista. Ja mikä tärkeintä; hän ei kiusaa muita eikä ole itse tullut kiusatuksi. Sosiaaliset taidot hänellä on hyvät. Kuitenkin saman talouden toisena aikuisena kuitenkin huolestuttaa, mihin liiallinen pelaaminen pikku hiljaa voi johtaa. Ikäviä esimerkkejä löytyy pilvinpimein ja onkin meidän aikuisten tehtävä asettaa rajat ja pitää huolta, että niitä noudatetaan.


Peleistä on ollut siinä mielessä myös hyötyä, että hän on päässyt käyttämään englannin kieltä, johon hän on jaksanut satsata alakoulussa todella hyvin. Alakoulussa hän silloin tällöin kyseli saisiko hän kokeista rahaa tai mitä hyötyä esimerkiksi englannista edes on. Rahaa ei kokeista ole koskaan annettu, vaan olen sanonut, että hyvä numero on palkkio siitä, että olet jaksanut opiskella. Konkreettisesti hän sai huomata, että palkinto opetellusta kielestä kyllä tulee aikanaan. Hän puhuu tosi sujuvasti englantia pelikavereidensa kanssa. Eka kertaa, kun kuulin hänen puhuvan englantia pelikavereiden kanssa, huikkasin hänen huoneen ovelta, että "TUO on se sinun palkinto siitä, että jaksoit opiskella". Myöhemmin hän tulikin asiasta innoissaan kertomaan ja oli tyytyväinen, että on opetellut kielet hyvin.

Pojalle on annettu peliaikaa kaksi tuntia päivässä, mutta peliaika ylittyy päivittäin. Riippuen siitä, ollaanko me aikuiset kotona, kun hän tulee koulusta. Usein iltakin venyy pelatessa. Ajattelin, että innostus pelaamiseen menisi pian ohi. Omana aikana Super Mario ja muut tasopelit pysyivät kerta toisensa jälkeen samanlaisina. Nykyään pelit ovat monipuolisempia ja kuulokkeiden avulla pelissä voi olla yhteyksissä muihin pelaajiin. Kyllästymistä ei ole siis odotettavissa ihan pian. Olenkin miettinyt, olisiko järkevää, että peliaika sijoittuisi klo 17-20 välille, kun me aikuisetkin ollaan jo kotona. Nuorimmainen meillä on vasta pian 3-vuotias, mutta pelikonsolia hänelle en halua hankkia missään vaiheessa. Säästytään monilta turhilta väännöiltä. Puhelimetkin vievät nykynuorisolta ja aikuisilta aikaa paljon oleellisimmilta asioilta, joten muita laitteita siihen ei mielestäni enää rinnalle tarvita.