Kuulumisia viikon varrelta

Hiihtolomahan meillä meni osittain sairastellessa ja itse olin puolet viikosta töissä. Yhteistä aikaa ei perheelle juurikaan jäänyt. Ehdimme pulkkailla tovin rantatörmällä ja paistettiin jäällä makkarat. Reissu tunturiin siirtyy pidemmälle kevääseen. Olen kyllä iloinen siitä, että mies ehti lomallaan viettää paljon aikaa myös perheen pienimmäisen kanssa. He olivat kelkkailleet vähän ja käyneet kylästelemässä mummolassa. Milloin mitäkin.

Vähän suurempi nuotio puun kaadon jälkeen

Viikonlopun aikana kävimme pikku pojan ja perheen 13-vuotiaan kanssa viettämässä aikaa markkinoilla ja pyörähdettiin Hesellä syömässä. Cityshopparikortti on maksanut jo alku vuonna itsensä takaisin, mutta taas siitä oli  shoppailureissulla hyötyä, kun söimme kaksi yhden hinnalla. Perheen pienimmäinenkin maiskutti ranskalaisia samalla, kun ihaili saamaansa markkinapalloa.Tilaa Cityshopparisi tästä! *

Pieni jonottaja

Nyt ollaan palattu taas arkeen ja mies on palannut töihin ja itselläni etäopiskelu jatkuu. Tällä viikolla on pari lähiopetuspäivääkin. Poika on puolestaan perhepäivähoitajan sairastumisen vuoksi varahoitopaikassa päiväkodissa. Perhepäivähoito on toiminut muuten erittäin hyvin, mutta huonona puolena on tosiaan se, kun hoitaja sairastuu, on lapsi vietävä muualle hoitoon. Toisinaan olen jäänyt itse pojan kanssa kotiin ja toisinaan isovanhemmat ovat häntä hoitaneet, kun varahoitopäiviä on tullut. Nyt niitä on viime aikoina tullut useammin, joten olen vienyt pojan päiväkotiin. Se on kuitenkin aina omasta pussista pois, jos jätän varahoitopaikan käyttämättä ja teen muita järjestelyjä. Ja opinnotkin pitää edetä, joten tehtävien tekemisen lykkääminen ei onnistu loputtomiin.

Kumpanakin päivänä poika on jäänyt itkien päivähoitoon ja oli myös nyyhkyttänyt välillä kesken päivänkin. Eilen, kun menin hakemaan häntä hän halasi lujaa ja oli riemuissaan, kun häntä tultiin hakemaan. Tänään taas tuntui niin pahalta jättää poika itkevänä hoitoon. Kumpa ensi viikosta lähtien perhepäivähoitaja palaisi jo töihin ja poissaoloja ei tulisi enää tälle keväälle. Tuntuu niin kurjalta pompottaa poikaa eri paikoissa. Tällä viikolla hänellä olisi vielä kaksi hoitopäivää päiväkodissa, kunpa hän jäisi sinne huomenna mielellään. Huomaan vähän väliä miettiväni, kuinka hän siellä voi ja ikävöikö hän kovasti.

*mainoslinkki

Onnistunut päivähoitopaikan valinta

Meidän E 1v10kk on tehnyt päivähoitouraa nyt puolivuotta. Päivähoidossa hän on perhepäivähoitajalla, jossa on E:n lisäksi kolme muuta lasta. Alusta asti päivähoito on sujunut hyvin ja pidän E:n perhepäivähoitajasta. Poikaa hakiessa tahtookin käydä niin, että jään lörpöttelemään pitkäksikin aikaa perhepäivähoitajan kanssa, etenkin, jos muut lapset on jo haettu.

Sisätossut / Pandafeet

Poika jää yleensä mielellään hoitoon, mutta niitäkin päiviä on mahtunut joukkoon, että E yrittää minultakin riisua takkia ja muutaman kerran hän on jäänyt itkemään perääni. Kuitenkin, kun menen autolle, niin hän jo iloisesti vilkuttaa ikkunasta. Niinä kertoina, kun hän on jäänyt itkemään, on itsellekin jäänyt asia painamaan mieltä ja tekisi mieli hakea poika jo aiemmin hoidosta. Olo kuitenkin helpottuu, kun hetken päästä perhepäivähoitaja laittaa viestiä, että poika on jo paremmalla tuulella ja syönyt aamupalankin reippaasti. Olen ollut tyytyväinen, että meille tarjottiin paikkaa perhepäivähoitajalta, vaikka alunperin olin hakenutkin päiväkotipaikkaa.

Sisätossut /Pandafeet

Perhepäivähoitajan ollessa sairaslomalla, E on ollut puolen vuoden aikana neljä päivää päiväkodissa, varahoitopaikassa. Sielläkin on päivät menneet hyvin, mutta toisinaan ollaan järjestetty niin, ettemme ota varahoitopaikkaa vastaan, vaan isovanhemmat ovat ottaneet mielellään E:n kylästelemään meidän työpäivän ajaksi.

Sisätossut / Pandafeet

Päivähoitoon liittyen löysin ihanat sisätossut Pandafeetiltä. Eri malleihin pääset tutustumaan täältä*. Meilläkin päiväkotipäiviä varten hankitut perinteiset jumppatossut saavat väistyä uusien söpöjen tossujen tieltä. Ne olivatkin menneet jo huomaamatta pieniksi, eikä niissä tepastelu enää onnistu.

Palasin aikaisempiin blogikirjoituksiin muistelemaan, miltä tuntui, kun poika aloitti päivähoidon. Niistä ajatuksista voit lukea täältä. 

*mainoslinkki

Perhepäivähoito vs. päiväkoti

Meidän perheen pienin, E 1v 4kk aloittaa päivähoitouransa viikon päästä maanantaina. Alunperin haimme osa-aikaista päiväkotipaikkaa, mutta lähimmät päiväkodit olivat täynnä, joten meille tarjottiin perhepäivähoitopaikkaa vajaan kilometrin päästä kotoa, omalta asuinalueeltamme. Ajatus perhepäivähoidosta kuulostaa nyt paremmalta, kuin päiväkoti koskaan. 81h-105h päivähoitotuntia kuukaudessa maksaa 164e. Mielestäni se on aivan kohtuullinen hinta. Vaikka ihan niin paljon tunteja meillä ei olisi ollut tarve ottaa, mutta vähempää meille ei annettu. Nyt voin kuitenkin ottaa töitä vastaan vähän enemmän, kuin olin ajatellut. Poika on neljänä päivänä viikossa hoidossa, josta kaksi päivää ovat lyhyempiä päiviä. 

E:n lisäksi hoitopaikassa on kaksi tyttöä ja neljännelle lapselle on vielä paikka. Hoitajalla on yli 10 vuotta kokemusta perhepäivähoitajana ja olen kuullut hänestä hyvää palautetta, joten vien pojan ihan rauhallisin mielin hoitoon hänelle. Mutta miten ihmeessä onnistun jättämään lapsen hoitoon ilman, että itken silmät päästä. Muutenkin herkistyn todella helposti ja tämä asia, jos jokin saa hanat aukeamaan. Silmät kostuvat pelkästä ajatuksestakin. En varmaankaan ole ainoa, tämän asian kanssa painiva. Poika kyllä pärjää hoidossa, siitä ei ole kyse. Pojalle se on kuitenkin yksi uusi virstanpylväs. Miehenikin on huomautellut, ettei sitten aio lähteä minun kanssa mihinkään joulujuhliin eskari- tai kouluaikanakaan, kun vollotan kuulemma aina :). Totta! Mutta lähteehän se kyllä. Istukoon vaikka eri rivissä ;). 

Tänään kävin päivähoidon aloituskeskustelussa, jossa vierähti pari tuntia. Perhepäivähoitaja vaikutti tosi mukavalta ja paikka lastenhoidolle oli tehty varsinaisen kodin viereen. Tilat ja kalusteet oli suunniteltu lapsia varten, joten varsinaisia vaaranpaikkoja tilassa ei ole. Heti huomenna pääsemme pojan kanssa tutustumiskäynnille päivähoitoon.

Millaisia kokemuksia sinulla on perhepäivähoidosta? Mitä plussia ja miinuksia löytäisit perhepäivähoidosta vs. päiväkodista?

Tavallinen torstai, osa 2

* blogiteksti sisältää mainoslinkin

Ajattelin, että voisi olla hyvä idea jatkaa "Tavallinen torstai" -julkaisuja. Tarkoituksena on kirjoittaa meidän tavallisesta arkipäivästä kerran viikossa. Sattumalta päiväksi valikoitui torstai.

Eilen kotiuduimme Norjasta. Olipa ihana tänä aamuna herätä omasta sängystä ja nostaa perheen pienimmäinen heti viereen halimaan. Sadepäivänä on lupa venyä vähän pidempään sängyssä, eikö vain :).

Aamusta soittelin päivähoidon aluejohtajalle ja kyselin, jos päätös olisi tehty pojan päivähoitopaikasta. Saimme perhepäivähoitopaikan omalta asuinalueeltamme vajaan kilometrin päästä kodistamme. Poika varmasti pärjää hoidossa ja vieläpä viihtyykin siellä. Itse hermoilen lähinnä ensimmäisiä päivähoitopäiviä, kun taatusti pillahdan itkuun, kun jätän pojan hoitoon. Tähän mennessä hoitajina on toimineet isovanhemmat, jotka ovat onneksi mielellään katsoneet poikaa, kun olin äitiysvapaan jälkeen töissä huhti- ja toukokuun. Olen yrittänyt jollain tavalla välillä korvata heille vaivannäön jotenkin. Rahaahan he eivät ota vastaan, joten olen ostanut välillä esimerkiksi lahjakortin ja tilannut netistä mummille Oma aika -lehden määräajaksi. On se mukava jotenkin kiittää heitä. Ovathan he olleet meille suurena apuna. Ja poikakin on saanut olla kotona pidempään.

Pojan päiväunien jälkeen lähdimme kauppaan hakemaan jääkaappiin vähän täytettä. Samalla hain tilaamani tuotteet postista. Ilmeisesti se talvi jo vilahtelee mielessä, kun tilasin muun muassa hiihtopipon ja kypärän lautailua ajatellen, Onhan se jo korkea aika alkaa itsekin käyttämään kypärää rinteessä. Jotenkin sitä on alkanut varovaisemmaksi lapsen syntymän jälkeen. Hyvä niin! Muutenkin tuntuu,  että olen hissijonossa ainoa, joka ei ole vielä järkiintynyt käyttämään kypärää. Siihen aikaan, kun aloin laskettelemaan kenelläkään ei tainnut olla kypärää, paitsi ehkä syöksylaskijoilla =). Nyt kuitenkin näyttäisi olevan kypärä aika lailla kaikilla. Ja nyt myös minullakin =). Tilasin myös Helly Hansenin paidan ulkoilu- ja kotikäyttöön. Oli kyllä niin mieluiset ostokset, että heti piti laittaa uusi paita päälle ja kokeilla pipoa. Tulisipa nyt vain sitä lunta, että pääsisi testaamaan kypärää tunturiin. Tai no....nautitaan eka tästä syksystä! =).

Vielä täytyy mainita tähän loppuun, että olipas ihanaa mennä valmiiseen pöytään, kun mies on tehnyt ruoan valmiiksi. Itse sain rauhassa kirjoitella blogia ja täytellä varhaiskasvatuksen aloituskeskustelua varten nivaskan papereita. Poikakin lähti hiippailemaan yöunille jo. Vaarana tosin, että heräämme aamulla sitten jo ennen seitsemää. 

Ensimmäisen Tavallinen torstai -postauksen pääset lukemaan täältä.

Oma Aika -lehti kampanjahintaan: 4 kk vain 20,00! Tilaajalahjaksi saat Ivana Helsinki Muumi-pikkulaukun.