UA-80442521-1

tiistai 2. elokuuta 2016

"juostaan ja blogataan tänään yhdessä?"

Viikonlopun jälkeen on hieman harmittanut, kun juokseminen jäi parilta päivältä. Perjantaina oli ns. sukujuhlat (miehen puolelta) tai pikemminkin kunnon pirskeet. Sukujuhla kalskahtaa aina vähän kuivalta, viralliselta juhlalta. Mutta nämä juhlat oli kyllä kaikkea muuta, kuin viralliset. Oli mukava tavata minulle uusia ihmisiä rennoissa merkeissä. Juhliminen kuitenkin teetti sen, että juoksemiset jäi juhlapäivältä kiireen vuoksi ja seuraavalta päivältä väsymyksen vuoksi. Tänään kuitenkin kompensoin tilannetta käymällä polkujuoksemassa 4.6km. Koko matkaa en edelleenkään jaksanut juosta, vaan välillä piti laskea hieman sykettä kävelemällä. Sain lenkkikaveriksi poikapuoleni (M), joka olisi varmaan lähes koko matkan jaksanut juosta kävelemättä, mutta kyllä se suuremmissa mutkissa odotteli minua ja söi mustikoita polun varrelta. Naama olikin sen näköinen, että parit mustikat on pistetty huuleen! =)

Mustikoita lenkkipolun varrelta
Ajateltiin tuon pojan (M) kanssa, että huomennakin lähdetään juoksemaan metsäpolulle, mutta käydään ehkä vain 3km lenkki, jos sen jaksaisin pikku hiljaa juosta kokonaan. En ehkä vielä, mutta ei se kovin kaukana enää ole. Olen käyttänyt Sport Trackeria ja se antaa motivaatiota juosta aina hieman pidempään tai lujempaa. On mukavaa voida katsoa treenihistoriasta, paraniko aika yhtään. Itse en vielä ainakaan juokse vain juoksemisen ilosta, eikä se edelleenkään ole mitenkään erityisen nautinnollista. Hetkittäin juokseminen tuntuu kuitenkin miellyttävältä ja saan ajatukseni yhä pidemmäksi aikaa pois jaloista ja hengityksestä. Yllättävän nopeaa juoksussa kehittyy näin alkumetreillä ja se on kyllä palkitsevaa ja innostaa juoksemaan enemmän. Hyvin edennyttä juoksukuntoa ei halua pilata monen päivän tai viikon tauolla. Uskon, että tuntuma juoksuun katoaakin melko pian, jos jättää treenejä väliin. Ainakin näin aloittelijalla.

Oikea suunta!

Vaikka olin alunperin ajatellut juoksemisen minun omaksi hetkeksi , parasta tässä päivässä kuitenkin oli yhteinen lenkki metsässä. Yhdessä tekeminen jatkuu nyt illallakin. Kirjoitellaan M:n kanssa vieretysten kumpikin omaa blogia  =). M innostui tänään itsekin blogin kirjoittamisesta ja kannustan häntä kyllä bloggaamaan. Sen lisäksi, että hän saa kirjoittaa päivänsä kokokohdista, jäsennellä ajatuksiaan ja maailmaa, vaikuttaa se myös näin tylsästi ajateltuna myös äidinkielen taitoihinkin. Itsestäni ainakin tulee hänen bloginsa ykkösfani! =) Uusia postauksia odotellessa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit! =)