UA-80442521-1

torstai 4. elokuuta 2016

Tuttu tuntematon?

Joskus sitä törmää tuntemattomaan ihmiseen, jonka kanssa juttu kulkee, kuin olisi tunnettu aina. Minulle on käynyt näin jo kaksi kertaa viikon aikana. Yleensä olen melko passiivinen tutustumistilanteessa, ehkä enemmän tarkkailija-tyyppiä. Ainakin, kun ensi kertaa tapaan uuden ihmisen tai ihmisjoukon, kuulostelen ensin hieman millainen henkilö tämä juuri tapaamani ihminen on. Tällä kertaa yllätin kuitenkin itsenikin!

Viime viikolla kävin hakemassa Facebookin kirppikseltä varaamani juoksutakin naiselta, jota en ollut koskaan aiemmin tavannut. Takinhakureissu venyi ja venyi. Siinä minä sitten notkuin umpi oudon ihmisen ovella vaikka kuinka kauan. Jutun aiheita tuli puolin ja toisin ja siinä niitä sitten selitettiin suu vaahdossa. Ensin juteltiin luonnollisesti juoksutakista ja todettiin, että se oli minulle juuri sopiva. Raha ja takki vaihtoivat omistajaa. Siirryimme sitten juoksuaiheeseen noin yleisesti, kunnes aloimme puhua äitiydestä ja oman ajan tärkeydestä, joka sopivassa määrin toteutuu juuri juoksulenkin verran. Sitten puhuimme miehistämme ja lapsista, työstä, työpaikan ja kodin välisistä matkoista, elämästä ylipäätänsä. Nauroimme ja säestimme toistemme juttua hokemalla päälle "Niin niin!! Aivan! Niinpä!" Jutustelulle ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Ehdin jo miettiä ehtiiköhän bensa loppua heidän pihaan, kun auto on ollut käynnissä koko sen ajan. Minunhan piti vain hakea takki ja sillä siisti. Lopulta sanoimme heipat ja oli vähällä, etten huikannut lähtiessäni "soitellaan". Kotimatkalla autossa pohdiskelin, kuinka paljon onkaan tutustumisen arvoisia ihmisiä tai samanhenkisiä ihmisiä keihin en saa koskaan tilaisuutta tutustua. Aikuisena kaverisuhteet ovat jo kovin vakintuuneet, vaikka elämääni varmasti mahtuisi enemmänkin ihmisiä. Joskus tosin on huono omatunto siitä, ettei tule pidettyä tarpeeksi yhteyksiä edes jo olemassa oleviin kavereihin. Jotenkin ne päivät ja viikot vain vierivät.

Entäpä ne ystävyyssuhteet, jotka on solmittu jo lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa? Mitä jos tapaisimmekin ensimmäistä kertaa vasta keski-ikää lähestyttäessä? Kantaisiko uusi tuttavuutemme kaveruus/ystävyystasolle asti? Tästä aiheesta minulle jää kirjoitettavaa vielä toiseenkin kertaan. Sain pohtimisen aihetta vielä lisää, kun törmäsin Urbaanin viidakkoseikkalijattaren blogikirjoitukseen. http://www.urbaaniviidakkoseikkailijatar.fi/ystavyyden-sokkotreffit-lahtisitko/
Jätän vielä uudet oivallukset ja ajatukset aiheesta hautomaan mieleeni. Ehkä palaan aiheeseen vielä blogiteksteissäni.

Riitaa ruohonleikkurista. Kaveruus jatkui kaikesta huolimatta = )


1 kommentti:

  1. Kiva jos löytää tollai uusia tuttuja. Mä oon niin huono tutustuun ihmisiin.
    Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit! =)