UA-80442521-1

tiistai 9. elokuuta 2016

Koulut alkaa, metatyö lisääntyy

Pikku hiljaa meidänkin perhe alkaa hilautua kohti kouluja. Eilen käytiin ostamassa alakoulun viimeisen luokan aloittavalle kasa uusia vaatteita. Aina ensimmäisenä koulupäivänä pitää olla hienot, uudet vaatteet ja hiuksetkin leikattuna, mutta jo toisena päivänä saattaa jalkoihin vilahtaa eri paria olevat sukat ja housujen polvessakin voi olla nyrkin mentävä reikä, eikä se paljon hidasta. Joskus ihan hämmästelen ääneen, kun M tulee koulusta, että "et kai ole oikeasti ollut nuilla housuilla koulussa". Vastaukseksi yleensä saan, "ei mulla ole ehyitä housuja". Ja ihan varmasti on, kun viitsii vilkaista kaapin perällekin toisinaan =). Tosin kenkien ja housujen kulutus tuossa iässä näyttää olevan jotain ihan käsittämätöntä. Viime kesänä poika kulutti puhki kahdessa kuukaudessa kolmet kenkäparit. Neljänsien kohdalla uhkasin paikata kengät ilmastointiteipillä, jos ne ehtii hajota ennen koulun alkua. Kalliita kenkiä ei enää toistaiseksi ostetakaan, kun ne ei ole yhtään sen kauempaa kestäneet kuin halvemmatkaan.

Koulujen Wilma-viestit ja tiedotteet on katsottu valmiiksi. Todistus on kaivettu esiin, allekirjoitettu ja pakattu reppuun. Tänään aloitti uuden lukuvuoden meidän perheen kaksi ammattikoululaista. Toinen heistä aloitti viimeisen vuoden ja toisella ammattikouluopinnot vasta alkavat. Huomenna lähtee perheen 12-vuotias kuudennelle luokalle. En ole kenenkään koulunkäynnistä mitenkään huolissani. Paitsi ehkä omastani. Näyttää siltä, että aloitettavien AMK-opintojen ohelle olen haalinut melkoisen määrän muutakin tekemistä. Käyn töissä hoitamassa vain lyhyitä sijaisuuksia, jotta opinnot ei kärsisi ja valmistuisin aikataulussa tai mieluummin hieman aiemmin. Juoksu, bloggaaminen ja kössi (squash) toivottavasti kulkevat koko lukuvuoden mukana. Huomenna oli tarkoitus mennä pop-kuoron laulukokeisiin, mutta vihdoin kuulin järjen äänen ja siirrän kuoroon liittymistä vuodella. Joillakin tehopakkauksille tuollainen hommien määrä on ihan normaalia ja helppoa, mutta en ole mikään tehopakkaus, joka liitelee sujuvasti hommasta toiseen pysähtyen vasta illalla hampaidenpesulle. En tosiaan ole. Minua väsyttää! Usein! =)


Toisaalta pidän siitä, että minulla on kiireistä, mutta kyllä se lapsiarjessa aiheuttaa sen verran metatyötä (jonka nimityksen Jenny Lehtinen onnistuneesti lanseeraasi jatkuvalle organisoinnille), että vältytään varmaankin pahimmilta hampaiden kiristelyiltä, jos en tunge kalenteriin ihan kaikkea, mitä mieli tekisi tehdä. On sillä hyviäkin puolia, kun on "monta rautaa tulessa". Mitään ei varsinaisesti voi siirtää tuonnemmaksi, edes päivällä tai kahdella, vaan kaikki on hoidettava ajallaan, jos meinaa kaikesta suoriutua kunnialla. Näyttäisi siltä, ettei tänä lukuvuotena tarvitse ketään olla kuskaamassa harrastuksiin. Ennen harrastuksissa kuskaamista oli ainakin kolme kertaa viikossa. Toisaalta taas olisin toivonut, että perheen 12-vuotias olisi jatkanut harrastustaan. Itse hän tietenkin saa päättää, onhan kyse sitoutumisesta harrastukseen koko lukuvuodeksi. Siinä olisi ollut niin paljon enemmän hyviä puolia, kuin se ainut huonopuoli, kuskaaminen.

     Perheen pienimmän uusimmat päiväkotivaatteet      


Pikku pojan päivähoitopaikkaa ei vielä tiedetä. Se, kun vielä selviää, niin johan saan alkaa kalenteriin nakuttamaan aikatauluja. Ahh, uuden kalenterin aloittaminen on ihanaa. Sitä kuvittelee kirjoittavansa sinne aina siistillä käsialalla ja aina samanvärisellä kynällä. Ja kuvitelmaksi se jääkin.

Loppuun vielä linkki Jenny Lehtisen Metatyö räjäyttää äidin pään! -kolumniin. Jos, et ole vielä lukenut sitä tai kuullut mistä on kysymys, lue! Luettuani kyseisen kirjoituksen aika päiviä sitten, huusin heti miehelleni, että "tätä olen tarkoittanut. Tuu lukemaan."

2 kommenttia:

  1. Syksy on ihanaa aikaa! Pienet koululaiset jättiläisreput selässään saa aina hymyn huulille! Jännitys on käsin kosketeltavaa! Tsemppiä koulun alkuun Teille kaikille, ja erityisesti päiväkodin alkuun monta voimahalia, nimittäin en ole keksinyt parempaa sanaa kuvailemaan sitä päivää, kun pieni lähtee kodin ulkopuolelle hoitoon, kuin haikeus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopas muuta! Pieni kyllä varmasti pärjää päiväkodissa, mutta itse taidan vuodattaa kyyneleitä monen monta aamua, kun jätän pojan hoitoon. Onneksi on vain pari päivää viikosta hoidossa, niin ehditään viettää kotonakin yhteistä aikaa. Mutta haikeaa on! Mukavaa syksyn aloitusta =).

      Poista

Kiva, kun kommentoit! =)