Äiti, peittoa!

Olen aina osannut arvostaa sitä, että meidän E2.3v on mennyt nukkumaan ilman mitään sirkusta tai nukuttamista. Päiväunille ja yöunille mentäessä on riittänyt, että käydään saattelemassa petiin....tähän asti. Päiväunille laitto menee edelleen sujuvasti: "ihania päiväunia" ja ovi kiinni. Yöunille laittaminen sen sijaan on ollut nyt useampana iltana työn takana. Vaikka kahdeksalta on puuro syöty, voi poika olla hereillä vielä klo 22-23. Päiviin on mahtunut kuitenkin kaikenlaista, joten luulisi, että poika on väsynyt ja onkin varmasti. Ollaan käyty tivolissa, messuilla ja leikkipuistossa. Ja hyvillä ilmoilla vietetty koko päivä ulkona, mutta yöunille hän ei silti malttaisi mennä millään. Rytmiä on toki voinut sekoittaa lomalla olokin, kun välillä päiväunet on siirtynyt myöhemmäksi. Niin....rutiinit!

Poika on siirtynyt juniorisänkyyn, kun pinnasänky ei enää pidellyt häntä. Turvallisempaa on kuitenkin poistua matalasta sängystä, kuin kiivetä pinnasängyn laitojen yli. Ensimmäiset pari viikkoa uudessa sängyssä menivät hyvin, mutta nyt poika tulee sängystä sen sata kertaa pois. Hän haluaa äitin ja isin väliin nukkumaan, mutta ei osaa kuitenkaan rauhoittua viereen, vaan hyppii ja riehuu. Välillä hän sujahtaa kaappiin piiloon ja kun häntä komentaa nukkumaan, niin vastaukseksi tulee tiukka "en mene!".  Komentaminen saa aikaisekdi itkupotkuraivarit. Tilanteen saa katkaistua vain tekemällä hetken muuta. Periksi E2.3 ei anna. Kärsivällisyys on itsellä välillä koetuksella, mutta edelleen...aikansa kutakin. Sillä ajatuksella selviää melko pitkälle =).

Vihdoin, kun poika suostuu sänkyyn menemään, alkaa maidon ja veden vaatiminen, peittoa pitää käydä laittamassa päälle moneen kertaan ja "vahingossa keskilattialle tippunut" nalle on nostettava kerta toisensa jälkeen. Aina siihen asti kun suostun siihen. Enää nostan lelun tasan kerran, kun laukottamiselle ei tule muuten loppua. Sen jälkeen alkaa yleensä "äitille putu, äitille hali. Vielä ykki putu". Kuinka ihanaa se onkin, että lapsi haluaa halia, mutta unille laiton yhteydessä se vaikuttaa lähinnä viivyttelyltä. Onkin tosi vaikea kieltäytyä käymästä halimassa poikaa kerta toisensa jälkeen. Sen verran laskelmoiva osaa jo 2-vuotiaskin olla, että huomaa pelata nuinkin kovilla panoksilla =).

Yöllä olen jälleen antanut pojalle maitoa, vaikka oltiin se saatu loppumaan jo kokonaan. Elokuussa saadaan pojan aineenvaihdunnan tuloksia, joten sinne asti ainakin tarjoilen maitoa öisinkin. Kun verensokerit saattavat laskea yön aikana paaston seurauksena liian alas. Näin mennään ainakin diagnoosiin asti. Sitten ollaan taas vähän viisaampia. Yritän olla itse tulkitsematta niitä lukuisia labratuloksia, jotka olen jo Oma kannasta (kanta.fi) käynyt katsomassa. Lukeudun kuitenkin niihin ihmisiin, jotka googlaavat ja etsivät tietoa (luotettavista lähteistä) ja haluavat ymmärtää ja saada vastauksia. En kuitenkaan ahdistu lukemastani, koska tiedän, että se on minun omaa tulkintaani ja pohdintaani tutkimustuloksista. En kuitenkaan voi vaan istua ja odottaa lääkärin soittoa. Vaikka silloinhan se vasta selviää. Olen kyllä niin kiitollinen, että tutkimuksia on jatkettu ja asiaa selvitellään.