UA-80442521-1

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Avio- vai avoliitto - kirjain sinne tänne?

Viime aikoina olen törmännyt paljon kirjoituksiin ja tuttavien kokemuksiin avioliiton ajankohtaisuudesta. Tuntuu, että 40 vuoden ylittäneet ovat alkaneet rynniä naimisiin, vaikka ovat olleet avopuolisoita jo vuosia, jopa 20 vuotta. Aloin ihmettelemään ilmiötä ja vihdoin joku uskalsi sen sanoa ääneen. Kyse on pitkälti puolison oikeuksista. Kuulin, että naimisiin pitäisi mennä ennen 50 ikävuotta, jotta on oikeutettu saamaan esimerkiksi leskeneläkettä. Oikeus ei tule kuitenkaan voimaan heti, vaan viiden vuoden kuluttua naimisiinmenosta. Mitä muita oikeuksia ja velvollisuuksia aviopuolisoilla on avopuolisoihin verrattuna? Onko naimisiinmeno välttämätöntä?

Avioliitto ei ole hyvän suhteen edellytys, eikä takuu toimivasta suhteesta

Oma suhtautuminen avioliittoihin on ollut aina melko neutraali, ehkä jopa hieman skeptinen. En ole varsinaisesti uskonut avioliittoon koskaan. Kieltämättä, kun tapasin nykyisen avopuolisoni, ajattelin pari vuotta seurusteltuamme, että hänen kanssaan voisin mennä jopa naimisiin. Mutta, avoliitossa on hyvä olla ja naimisiin meno ei ole itselleni erityisen tärkeää. Tietenkin, jos joskus päätettäisiin mennä naimisiin, en haluaisi mennä naimisiin vain juridisten seikkojen vuoksi, vaan siksi, että haluan sitoutua puolisooni ja luotan meidän suhteeseen. Olenhan sitoutunut tähän suhteeseen ilman avioliittoakin, eikä avioliitto ole hyvän suhteen edellytys, eikä takuu.

Kuitenkin, kun lähestyn 40 vuotta ja meillä on yhteinen lapsi, olen miettinyt, mitä jos toiselle meistä sattuisi jotain. Avopuolisoilla kun ei automaattisesti ole oikeutta saada kuulla hoidettavan voinnista tai osallistua hoitopäätöksiin. Nyt kun meillä oli sairaalakäyntejä, sairaalarekisteri päivitettiin samalla myös mieheni osalta. Itse muutin sairaalan rekisteriin miehen omaiseksi jo, kun kirjottauduin sisään synnytyssairaalaan kaksi vuotta sitten. Avopuolisolla ei ole myöskään oikeutta leskeneläkkeeseen (n.500e/kk) toisen kuollessa. Leskeneläkkeeseen ei ole myöskään oikeutta, jos parilla ei ole yhteisiä lapsia tai jos liitto on kestänyt alle viisi vuotta. Avopuolisoiden lapsiin ei vaikuta se ovatko hänen vanhempansa avio- vai avoliitossa. Heidän oikeutensa on turvattu muilla tavoin.

Parisuhteessa, on sitten avio- tai avoliitossa, ei aina ole helppo ottaa puheeksi tulevaisuutta, etenkin, jos asia sivuaa kuolemaa, joka joskus kaikilla meillä on väistämätöntä. Samoja asioita pitäisi puhua myös omien vanhempien kanssa. Olenkin ainoa lapsi, joten olen se joka järjestelee heidän asioitaan, kun sen aika koittaa. Olisi hyvä, jos tietäisi oleellisemmat asiat heidän sunnitelmistaan vanhuuden ja sairauden varalta, jotta osaa joskus toimia heidän omien toiveiden mukaan. Olen kuitenkin niin herkkä, että herkistyisin ja alkaisin vetistellä kesken keskustelun. Pitää ottaa ihan asiaksi keskustella miehen ja vanhempien kanssa, mitä toiveita heillä ja itselläni on, jos jotain odottamatonta tapahtuu.

Kaleva-lehdessä törmäsinkin tätä aihetta käsittelevään juttuun, joka kannattaa lukea. Pääset lukemaan jutun tästä.

2 kommenttia:

  1. Pyydä vanhemmat kirjoittamaan toiveensa ja oleelliset tiedot. Itse tein nettiin hautauspalvelun sivulle näin kun äiti kuoli. Päivitän asiakirjoija tarpeen vaatiessa.

    VastaaPoista
  2. Niin se varmaan onkin viisaampi. Ne on tallessa, eikä tarvitse muistin varassa olla. En ole tiennytkään, että hautauspalveluiden sivulla olisi myös mainitsemasi mahdollisuus. Hyvä tietää! Kiitos =)

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit! =)