Rutiinit, rutiinit ja vielä kerran rutiinit!

Oi autuus! Näyttäisi siltä, että pojallakin alkaa kahden päivän veneily ja rannalla kuuhaus viedä veronsa. Olisiko näin, että poika tosiaan olisi unten mailla jo klo 22. Tavallaan on rankempaa olla merellä ja yöpyä veneessä, kun varsinaisia päivärutiineja ei ole ja päikkäritkin nukutaan milloin sattuu. Käytännössä sitten, kun ei enää pysytä hereillä. Poika kömpi itse veneen keulaan, laittoi tutin suuhunsa nukahti samantien.

Veneillessä minun ei tarvitse huolehtia päivän ruoasta, vaan mies loihtii kutakuinkin aina ruoan pöytään, kun ollaan reissussa. Tiskitkin hoituu yleensä huomaamatta. Onneksi! Itse, jos joutuisin sprii-keittimellä kokkaileen, niin veneestä tuskin olisi mitään jäljellä. Ai, katos vaan! Siitä se taitaakin johtua :D. No sama mistä johtuu. Ihana, kun voi hölläillä :).

Venereissulla heinäkuussa 2016     

Ei, ei tänäänkään nukahdettu klo 22. Eikä edes vielä klo 23, mutta lähellä oltiin! Totuuden nimissä:  Vaikka nautinkin pojan seurasta...Olin taas (kuten eilenkin) haaveillut veneen takaosassa istuskelusta ilta-auringossa kirjaa lukien tai mieheni kanssa jutustellen. Todellisuus olikin vähän toista: poika hyppii, nauraa, pelleilee....kivoja juttuja normaalisti, mutta ei enää kun kello alkaa käymään jo puoltayötä. 

Tyynellä säällä

Täydellistä! Nyt poika nukkuu. Itse olen unen tarpeessa myös, mutta silloin ei nukuta, kun saa nauttia hetken hiljaisuudesta ja rauhasta. Kotonakin touhuan hetken jotain ihan omaa, katson TV:stä jotain hömpäksi luokiteltavaa (Kardashianit uusintana ja uusintojen uusintoina) tai tätä uutta tuttavuuttani, eli bloggausta.

Hyvää yötä :)