UA-80442521-1

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pyörään peräkärry

Enpä olisi uskonut hankkivani pyörään peräkärryä, jossa voisin poikaa kuljettaa mukana, Pyörän turvaistuinhan riittäisi vallan mainiosti, ajattelin. Niin riittäisi, mutta....ensimmäisellä pyöräretkellä, pojan (1v) ollessa pyörän kyydillä sattui haaveri, joka säikäytti niin kovasti, etten enää uskaltanut poikaa kyytiin ottaa. Selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä pyöräilykypärän ansiosta. Pieni virheliike ja kumossa oltiin, molemmat. Pyörätien liikennevaloissa seistessä, nostautin pyörän eturengasta himpun verran siirtääkseni pyörää lähemmäs valotolppaa, jotta saan painettua nappia. Pyörä lähti kaatumaan, eikä sitä saanut oikaistua enään millään. Sitten kuului rasahdus ja kömmin hädissäni pyörän alta. Poika oli lyönyt päänsä asfalttiin. Tutkittiin miehen kanssa pojan kunto ja poika oli säikähtänyt ja kypäräkin saanut murtuman. Kaikki oli kuitenkin kunnossa. Huh!
        Kotiin ajellessa päälle vyöryi hirveä määrä ajatuksia siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Itsesyytöksiä tulvi mieleen ja muutamat kyyneleetkin tirautin. Mieheni onneksi lohdutti ja palautti mieleeni toistuvasti, että kaikki on kunnossa. Enhän ollut kaatanut pyörää tarkoituksella, enkä ollut erityisen varomaton. En osannut aavistaakaan, että lapsen ollessa kyydissä, pyörä saattaa lähteä alta pienestä virheliikkeestä. 
       Uusi kypärä päähän ja pyörän selkään vain! Ei se ollutkaan niin yksinkertaista. Tapahtuneesta on kulunut jo pari kuukautta, mutta pyörän kyytiin en ole poikaa uskaltanut enää ottaa. Siksipä hankinnassa on nyt peräkärry pyörään. Etsittiin tietoa netistä ja kuluttajien arvioita peräkärryistä. Hintahaarukka oli melkoinen (130e-1300e). Voiko olla niin suurta eroa kärryjen laadussa ja toimivuudessa? Päädyttiin n.160e (alennuksessa) maksavaan peräkärryyn, jonka saa muunnettua myös rattaiksi. Toimitusajankin lupailtiin olevan noin viikon, joten kohta pääsemme testailemaan kuinka se toimii ja viihtyykö poika kyydissä.




Juhannuksen juhlintaa

Kolmas vuosi uusperheen jäsenenä ja kolmas juhannus kotosalla perheen ja ystävien ympäröimänä. Kieltämättä mielessä ehti vilahtaa miehen kanssa kaksistaan pieni pyöräretki juhannusjuhlista toiseen tai pikavisiitti terassille. Täytyy kyllä näin jälkikäteen myöntää, että antoisampi oli viettää keskikesän juhlaa kotipihalla kaveripariskuntien ja lapsien kanssa. Lapset uivat rannassa, onkivat, pelasivat frisbee-golfia ja muuten vain mellastivat minkä kerkesivät. Miehet grillasivat ja me naisten kanssa valmistettiin sisällä salaatit ja muut lisukkeet vaihdellen kuulumisia ja kuumimpia juoruja ;). Ruokailimme ulkona ja vahdimme lasten leikkejä. Illan edetessä päästiin vielä rantasaunaankin. Täydellistä! 

Aika hienoa on olla edelleen yhteyksissä lapsuudenkavereihin, jotka olen tuntenut parin vuoden ikäisestä saakka. Rinnalle siihen on tullut miehet ja lapset, kullekin aikanaan. Itselle viimeisempänä, vasta 33-vuotiaana, kun tulin miehen ja hänen lastensa elämään ja asetuin aloilleni. Ollessani 35-vuotias, saimme yhteisen lapsen. Ja tässä sitä ollaan! Juhannus 2016; kotona, grillaten, saunoen, nauraen, perheen ja ystävien kanssa aikaa viettäen.