Pitääkö olla huolissaan? (Puheenkehitys)

Jenni Pääskysaaren luotsaama Pitääkö olla huolissaan? tv-ohjelma on tämän hetkinen lempparini. Panelistien huumori uppoaa minuun ja ilmeisesti mieheenikin, kun katsellaan sitä usein yhdessä. Pitääkö olla huolissaan? - kysymys tuntuu olevan huulilla niin minulla kuin monilla muillakin taaperoiden ja vauvojen vanhemmilla. Lapsen pitäisi kasvaa ja kehittyä aikataulussa. Puheenkehitys, kuivaksiopettelu ja tutista luopuminenkin on aikataulutettu. Pitääkö siis olla huolissaan, jos ei ole huolissaan lapsen kehityksestä, vaan luottaa siihen, että kaikki tulee ajallaan?

Aina välillä törmää määritelmiin, kuinka paljon sanavarastoa pitäisi olla alle 2-vuotiaalla. Jostain luin, että 1v 8kk iässä pitäisi lapsella olla jo 50 sanaa hallussaan. Kauhistelin ensin, että meidän pojalla ei tuolloin ollut kuin hädin tuskin kymmenen sanaa, jotka hän sanoi selvästi, niin, että vieraskin olisi ymmärtänyt. Jäin jälkikäteen miettimään, tarkoitettiinko kirjoituksessa myös passiivista sanavarastoa, eli myös niitä sanoja, jotka lapsi ymmärtää, mutta joita ei itse vielä sano.

Nyt, pojan ollessa pian 1v 10kk, hän sanoo n. 20 sanaa ja osan hän onnistuu muodostamaan lyhyiksi lauseiksi, jotka ainakin kotiväen on helppo ymmärtää. Hanskoja laitettaessa poika sanoo usein marisevalla äänellä "ei nene!", kun peukku ei osu oikeaan paikkaan. Lisäksi hän kyselee usein "Mis iti/äiti oo?"

Passiivista sanavarastoa pojalla näyttäisi olevan tosi paljon, sillä hän tuntuu ymmärtävän lähes kaiken mitä hänelle juttelee tai pyytää tekemään. Vaikka sanoja tuleekin vielä vähän, hän yrittää matkia paljon sanoja ja puheen sävelkulkua. Enää en ole huolissani sanojen vähyydestä, sillä niitä kuitenkin tulee lisää lähes päivittäin. Tutin käyttö on vähennetty nyt pääasiassa nukkumisaikoihin, jotta se ei olisi kielenkehityksen tiellä. Kirjoja luetaan vielä harvakseltaan. Poika ei malta istua sylissä kovinkaan kauaa, kun hän taas jo rientää omiin leikkeihinsä. Iltasatuja ei ainakaan toistaiseksi lueta, koska hän jää mielellään yksin nukkumaan ja nukahtaakin lähes samantien. 

Pojan sanavarastoon kuuluu nyt sanoja, jotka kuuluvat tiiviisti hänen elämäänsä tai joista hän on erityisen kiinnostunut. Sukulaissanoja taitaa olla eniten; äiti, iti, pappa, mummu. Mielenkiinnonkohteita ovat puolestaan keekka ja popo (kelkka ja mopo), muista sanoja ovat tutti, vaippa, kakka, antaa, anna, mamma, kennät (kengät), pipo, aptilli (pastilli), minun!, Ei!, Joo!,Kiitoo!, Ei oo!, vautti! (vautsi), itte (itse) ja muutamia muita sanoja. Eiköhän neuvolassa kuule sitten kielenkehityksestä lisää, kun käydään kaksivuotistarkastuksessa huhtikuun lopulla.