Hallittu kaaos?

Näiden kansien välistä löytyy kiire ja hoppu

Yllä oleva kuva kalenterista kuvaa mielestäni hyvin tämän hetkistä arkea. Luulin, ettei opiskelu etänä ole kovin raskasta, ainakaan näin tiivistä kuin se nyt on. Kalenteri täyttyy täyttymistään, etätehtävien deadlinet paukkuu, yöunet on jäänyt vähälle, kun pojan nuha on kiusannut jo useampana viikkona, etenkin öisin. Oma flunssakin on vienyt voimia ja viivästyttänyt koulutehtävien tekoa. En kuitenkaan haluaisi ruikuttaa, mutta joskus tuntuu siltä, ettei aina jaksaisi ja helpompaakin voisi olla. Ainoat asiat, joiden avulla "mylly pyörii" on miehen tuki, hetki omaa aikaa silloin tällöin ja ajatus siitä, että vielä jonain päivänä minä saan nukkua ihan koko yön. En tiedä kauan siihen menee, mutta jossain tuolla häämöttää yö, jonka saan nukkua....illasta aamuun - heräämättä.

Kuitenkaan en halua kuulostaa kiittämättömältä. Suurin syy univajeeseen on tuo ihana poika, jonka vuoksi olen mielelläni luopunut levollisista öistä.
On varmasti perheitä, joissa on perheen sisäisiä ongelmia, sairauksia, taloudellisia haasteita ja muita asioita, jotka tuottavat stressiä ja ylimääräisiä murheita. Omat stressin aiheet pääasiassa johtuvat omista valinnoista. Minähän haluan opiskella ja huolehtia pojasta. Toki haluan huolehtia pojasta päivällä, vähemmän yöllä! =)

Toisinaan ihmettelen äitejä, jotka vievät useaa eri lasta harrastuksiin joka päivä, eri puolille kaupunkia, ehtivät silti tehdä töitä ja käydä monta kertaa viikossa jumpalla, nähdä kahviloissa ystäviä ja järjestävät Tupperware tai PartyLite-kutsuja. Kaiken kukkuraksi nämä äidit ovat ehtineet aamulla kihartaa hiukset ja laittaa kauniin meikin, he poistuvat kodista päällä vaatteet, jotka näyttäisi olevan tarkkaan harkitut ja vieläpä puhtaat. Kaikki tämä 24 tunnissa! Uskomatonta! Minkä ihmeen takia itse en onnistu siirtymään kodista töihin tai kouluun, ilman, että minuun on pyyhitty nenää tai sutaistu hieman puuroa hiuksiini. Ja tunnustan vieneeni perheen 12-vuotiaan harrastuksiin ruudullisissa yökkäreissä. Rukoilin koko matkan, ettei auto jättäisi välille, eikä valmentajalla olisi urheiluhallin pihalla mitään asiaa. Selvisin! =)