Kesän kompromissit

Kevät ja alkukesä on mennyt opiskellessa ja työharjoittelussa ollessa. Ei ole ihan yksinkertaisimmasta päästä sovittaa opiskelu työharjoitteluineen ja kuuden hengen perhe, mutta ei se mahdotontakaan ole.

Nyt teen muutamia työkeikkoja, mutta pääosin lomailen heinäkuun. Seuraava lukuvuosi sosionomi-koulutuksessa tuleekin olemaan rankempi, kun pyrin tekemään toisen ja kolmannen vuoden opinnot yhden lukuvuoden aikana harjoitteluineen päivineen, opinnäytetyö mukaanlukien. Olen siis ottanut oikeudekseni rentoutua, ennen kuin alan puurtamaan päivät harjoitteluissa ja illat plaraamaan kirjoja ja naputtelemaan etätehtäviä. Yritän ajatella, että vuoden päästä helpottaa. Varon kuitenkin uupumasta, joten aion olla itselleni armollinen, jos ei jaksaminen kertakaikkiaan riitä. Olen kymmenen vuotta sitten kärsinyt uupumuksesta, kun opiskelin ja tein kahta työtä samanaikaisesti. Sitä helvettiä en aio toista kertaa käydä läpi, vaan aion tunnistaa mahdolliset uupumuksen merkit jo aiemmin ja höllätä tahtia. Niin kiire valmistumisella ei kuitenkaan ole. Opintojen kiirehtiminen on kuitenkin melkolailla välttämätöntä, jotta pääsisin mahdollisimman pian takaisin työelämään, mutta terveyttä sen vuoksi en aio riskeerata. Kohtuus kaikessa.

Kesänaloitukseen ei ihan hirveästi tapahtumia ole mahtunut. Pari kertaa ollaan ehditty veneilemään ja perheen 18-vuotiaalle järjestettiin juhlat, kun hän valmistui sähkömieheksi. Töihinkin hän pääsi loppuvuodeksi, kunnes lähtee tammikuussa armeijaan. Olen kyllä iloinen siitä, että hänellä lähti työelämä nuin hyvin käyntiin valmistumisen jälkeen ja kun kotona asuu vielä, niin ehtiipähän säästää rahaa vähän itsenäistä asumista varten, ettei tarvitsisi ihan kädestä suuhun elää. Yksi lapsista siirtyy yläkouluun, yksi jatkaa lähihoitajaopintoja ja pienimmällä jatkuu perhepäivähoito taas syksyllä.

Kesälomareissua ei tälle kesälle olla suunniteltu lainkaan. Viime kesänä vuokrattiin ekaa kertaa matkailuauto ja käytiin muutaman päivän reissu kahden nuorimman kanssa Tuurissa ja Kalajoella. Miehen kanssa käytiin kahdestaan Norjan reissu. Sinne haluaisin uudelleen. Lapsia ajatellen laivareissu voisi olla mukava, kun perus Linnanmäki/Korkeasaari -reissu ollaan jo tehty pari kesää sitten. Kun lapset ovat niin eri-ikäisiä on vaikea keksiä sellaista reissua, johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Lasten ikähaarukka on 2-vuotiaasta 18-vuotiaaseen. Ja kyllä se vähän lompakkoakin kyselee liikkua tällaisella sakilla. Näin opiskeluvuosina täytyy jättää kaikki ylimääräinen reissaaminen vähemmälle ja jopa kokonaan pois. Mikäli kuitenkin päädymme käymään pienen kesälomareissun, olen kerran käynyt Viking Gracella ja sinne haluaisin myös tämän poppoon viedä. Toisaalta kotona on puuhaa ja arjesta pääsee irtautumaan käymällä pieniä venereissuja pienemmällä kokoonpanolla. Eihän aina tarvitse reissata, jotta voisi kesästä nauttia. Kotipihassakin on hyvät puitteet kesän viettoon. Omassa rannassa voi uida ja rantasaunoa ja pian valmistuu grillikotakin, jossa voi viettää yhteistä aikaa viileämmilläkin keleillä. Pitäisikin osata nauttia enemmän siitä mitä on, eikä luoda itselle paineita luoda lapsille elämyksiä siellä sun täällä, pitkin Suomea. Kesäloma kotonakin on ihan ok!

Hiihtolomailua?

Lomareissut, kuten nyt hiihtoloma tunturiin, tehdään nykyään (näköjään) pienellä porukalla. Isommat lapset jäävät kotiin talonvahdeiksi ja 12-vuotias pääsee kaverinsa mukaan viikoksi Ylläkselle. Meidän mukaan lähtee siis vain perheen pienin, E 1v 10kk. Lisäksi otin vastaan töitä neljälle päivälle, joten lomareissusta muotoutuu vain pidennetty viikonloppu Pyhälle. Opiskelen uutta ammattia nyt ensimmäistä vuotta ja ensimmäinen harjoittelu poiki heti keikkatöitä. Töitä on odotettavissa varmasti kesäksikin. Pitäisi kuitenkin muistaa pitää opiskelu edelleen etusijalla, ettei käy niinkuin aikoinaan, että opiskelut jäivät kesken, kun työt veivät mukanaan.

Ja onhan se mukava päästä pitkän harjoittelun ja etätehtävien kanssa pakertamisen jälkeen ansaitulle lomalle. Tosin loma voisi tuntua enemmän lomalta, jos kummittelemassa ei olisi kaksi etätehtävää, niistä kun ei tahdo päästä eroon millään, vaikka kuinka niiden kanssa väkertää. 

Reissun tarkoituksena on päästä vähän hiihtelemään ja ulkoilemaan, ylipäänsä irtautumaan arjesta hetkeksi. Rinteeseen ei taideta tällä kertaa lähteä, kun kummankin pitäisi käydä laskemassa yksikseen, sillä välin, kun toinen on pojan kanssa asuntovaunulla tai ulkoilemassa. Ilmeisesti Pyhän välinevuokraamosta saa vuokrata ahkioita päiväksi, joten voihan olla, että pääsemme kokeilemaan, kuinka hiihtäminen onnistuu ahkio perässä. Se olkoon miehen heiniä =).

Lomailuvinkkinä kannattaa kurkata Cityshopparin edut! Muutamia mainitakseni Cityshopparin eduista löytyy matkailuun liittyen muun muassa Viking Line, Tallink City Hotel, Spahotel Sveitsi, Silja Line, Hotelli Haikonkartano. Unohtamatta lukuisia muita etuja. Niitä löytyy joka lähtöön. Kannattaa siis kurkata! Tilaa Cityshoppari vuodelle 2017 * Cityshopparin eduista kerroinkin jo omakohtaisen esimerkin aikaisemmassa postauksessani, jonka pääset lukaisemaan tästä.

*mainoslinkki

Ruuhkavuodet ts. liikaa hommaa lyhyellä aikavälillä?

Ruuhkavuodet! Siinä on taas niin trendikäs sana, jota kuuluu hoettavan joka puolella. Aivan hyvä nimityshän se on sille, että on kokoajan ihan hillitön kiire sinne sun tänne ja pääkoppakin on niin kuormitettu, että siellä ei enää pysy muistissa enää perheenjäsenten nimetkään, vaan, kun haluaa jotakin henkilöä kutsua nimeltä on ensin lueteltava kaikkien perheenjäsenten ja lähisukulaisten nimet, ennen kuin osuu oikeaan. On opiskelua, uran luontia, harrastuksia, lasten harrastuksia ja mitä kaikkea tuohon yhteen sanan pirulaiseen nyt muuta saadaankaan ympättyä. Loppujen lopuksi se on vain elämää. Olen miettinyt viime aikoina, kun ei ole vapaa-aikaa ja samalla mietin, mistä asiasta minä tarvitsen vapaata? Harrastuksethan itsessään ovat vapaa-aikaa, eikö vain? Ehkä perheen yhdessä oloon, ei ole loppujen lopuksi mitenkään erityisen paljon aikaa, mutta mielestäni ehdin olla pojan kanssa melko paljon ja muutkin perheen lapset ovat koulusta tultuaan yleensä kotona. Emme erityisesti järjestetä mitään yhteistä tekemistä arkena, ehditään hyvin kuitenkin vaihtaa kuulumisia ja vääntää kättä kotitöistä =). Monissa kodeissa töistä kotiudutaan viiden maissa, tehdään ruoka ja ensimmäiset lapsista ovatkin nukkumassa jo kahdeksan maissa illalla. Normaalia työssäkäyvien vanhempien perheiden arkea. 

Toisinaan onnistun luomaan itselleni kiireen tunnun ja käyn ruokakaupassakin lähes juosten. Nakkelen tavarat kärryihin ja kuljen kaupan käytävillä hirvittävää vauhtia pysähtymättä miettimään mitä minun pitäisi ostaa. Kun pääsen kassalle, muistan, että toisesta päästä kauppaa unohtui ostaa jotain. Olisin varmasti tuhat kertaa tehokkaampi, jos kävisin kaupassa rauhassa ja suunnittelisin kauppalistan etukäteen, kuin että ryntäilen paikasta toiseen ja palaan hakemaan tavaroita ja sahaan kaupan käytäviä edestakaisin.

"Olikohan meillä pesuainetta? Eipä tainnut olla. Ostan varalta."

Mitenhän sitä tulikaan haalineeksi niin paljon kaikkea tekemistä itselleen. Pop-kuorossa käyminen toisaalta on hyvää vastapainoa kaikelle pohtimiselle tehtävien ja tietokoneen parissa ja toisaalta se on myös ihana oma hengähdystauko arjen hektisyydestä. 

Yhteinen aika on miehen kanssa tällä hetkellä melko vähissä. Jompi kumpi on harrastuksissa, töissä, opiskelemassa ja illat on lyhyitä. Meillä on kuitenkin ollut alusta asti tapana mennä yhtäaikaa nukkumaan. Siinä hetkessä viimeistään tulee juteltua kuulumisia ja oltua toisen lähellä. Vaikka arki onkin kiireistä, olemme saaneet ihan mukavasti yhteisiä iltoja järjestettyä myös kahdestaankin. Tänäänkin pääsemme leffaan yhdessä.

Tavallinen torstai 8

Päivän teema on ollut vaatehankinnat talven varalle. Taaperon välikausipuku ei ollut enää tarpeeksi lämmin villapuvunkaan kanssa, joten piti alkaa kaivelemaan jo valmiiksi hankittu Reiman toppapuku esiin. Meinasi jäädä koko puku käyttämättä, kun se on tullut hankittua jo niin aikaisin, etten enää muistanut sen olemassa oloa, vaan olin jo hankkimassa seuraavaa. Sitä muutes tapahtuu aika usein =). Samoin hanskat vaikuttivat olevan melko riittämättömät näille keleille, joten nekin pitää käydä viikonlopun aikana ostamassa tai tilata pikaisesti. Kengätkin ovat vaihtuneet kesälenkkareista talvilenkkareihin, mutta Kuomat hankitaan vielä lämmittämään pieniä jalkoja.

Välikausipuku ei meinaa enää riittää

Torstai-päivä meni vaatekaappien ja -komeroiden penkomisen ohella kuitenkin aika lailla omien opintojen parissa, joten vaatekauppaan ei vielä ehditty. Opiskelen monimuotona, joten lähiopetuspäiviä minulla on 2-3 päivää kuukaudessa. Oli kyllä taas niin huonoa tuuria, kun jouduin olemaan maanantain ja tiistain pois koulusta, kun olin ykä-taudissa. Sain kaikki yhteensä 14 oppitunnin aikana tehdyt tehtävät tehtäviksi ja vähän päälle. Ryhmätöitä, paritöitä, tenttejä, reflektiopapereita ja essee-tehtäviä sataa ovista ja ikkunoista ja minusta tuntuu, että tuuperrun kohta niiden alle. Haluaisin kuitenkin nauttiakin opiskelusta ja olla aidosti kiinnostunut lukemastani, mutta tehtävät tuntuvat tällä hetkellä pelkältä puurtamiselta. On kuitenkin aina mukava tunne, kun olen saanut tehtävän nujerrettua ja palautettua. Tää on nyt tätä! =)

Blogilla on myös oma Instragram-tili ja Facebook myös! Käyhän kurkkaan :).

Linkit aikaisempiin Tavallinen torstai -kirjoituksiin alla

Tavallinen torstai

Tavallinen torstai 2

Tavallinen torstai 3

Tavallinen torstai 4

Tavallinen torstai 5

Tavallinen torstai 6

Tavallinen torstai 7

Tavallinen torstai 6

Voi, kunpa olisi saanut nukkua vähän pidempään. Poika ei ole inkkunut maitoa enää, mutta kovin levottomasti nukkui kuitenkin edellisen yön. Ei muuta, kun ylös ja poika viemään päivähoitoon ja perheen 12-vuotias käyttämään hammaslääkärissä. Tältä päivältä opiskeluun liittyvä parityön tekeminen oli peruttu, joten päätin, että alan tutustumaan, miten niitä ryhmätöitä tehdään pilvipalvelussa.

Loppujen lopuksi päivä (tai ne muutamat tunnit) meni siihen, että kävin kaupoista etsimässä pojalle toppatakkia ja tulin ulos itselle ostetun neuleen ja farkkujen kanssa. Kerrankin! Tai löytyi sieltä Icepeakin toppahanskat myös perheen 6.luokkalaiselle. Usein lähden itselleni etsimään jotain, mutta kaupasta tullessa kaikille muille on löytynyt jotain, paitsi itselle. Ruokakaupassa lastasin kolme kassillista ruokaa kärryihin ja kävin tukkimassa ne kauhealla kiireellä jääkaappiin ja hain pojan hoidosta. Hänellä oli tänään muutenkin lyhyempi hoitopäivä. 

On se yhtä taistelua itsensä kanssa, jos poika on päivähoidossa ja itselle jää opiskelusta vähänkin luppoaikaa, tuntuu, että pitäisi poika hakea pois hoidosta. Muutenkin tunteja taitaa tälle kuulle kertyä vain reilu 60h, vaikka maksu peritään sopimuksen mukaan (81h-105h). Meillä ei ole varahoitopaikkaa, siltä varalta, jos peruutuksia tulee perhepäivähoitajan puolelta. Tunnit menevät sitten vain omasta pussista.

Olin niin innoissani Cubukselta löytämistäni mustista farkuista ja neuleesta, että aloin heti suunnitella leffa- ja ravintolailtaa. Olin taas hyvän aikaa kulkenut lähes pelkillä ulkoiluvaatteilla, lukuunottamatta opiskelun lähiopetuspäiviä. Onpa virkistävää pukeutua jälleen, kuin ihmiset! 

Illalla pääsimme miehen kanssa kahdestaan rantasaunomaan. Oli niin rentouttavaa saada istua löylyn lämmössä ja jutella niitä näitä kuunnellen samalla "mökkiradiota".

Opiskelun aloittaminen

Olipa mukava käydä kaverin kanssa istumassa iltaa lauantaina. Niin se vain on, että parisuhteen ja lasten myötä yhteydenpito kavereihin vähenee. Saattaa olla pitkiäkin aikoja, ettei tule pidettyä yhteyksiä. Mutta kylläpä tekee hyvää, hetken käydä pois kotiympyröistä, vaikka kotona hyvin viihdynkin. Sai rupatella kuulumisista puolin ja toisin ja pääsin vähän kyselemään itselle ajankohtaisesta aiheesta, opiskelun aloittamisesta ammattikorkeassa. Kaverilla kun on AMK-opinnot loppusuoralla ja itseä kovasti mietityttää perhe-elämän, työn ja opiskelun yhdistäminen. Seuraavat 3,5 vuotta onkin sitten melkosta organisointia, mutta varmasti kaikki järjestyy parhainpäin. Innolla ja vähän jännitykselläkin odotan, miten hommat lähtee rullaamaan. Monimuotona opiskelu on tällä hetkellä hyvä ratkaisu, kun poika (reilu 1v) ei ole vielä päiväkodissa. Lisäksi toivoisin, että voisin tehdä samanaikaisesti, mutta sivutoimisesti töitäkin. Kuinka paljon sitä onkaan opiskelu muuttunut niistä ajoista, kun viimeksi olen opiskellut päätoimisesti. Osa opiskeluista tapahtuu lähiopetuksena, mutta suurimmaksi osaksi teen etätehtäviä ja kotoa käsin kuuntelen opetusta/luentoja iLinkinä. No, eiköhän tässä ala syksyn mittaan asiat selkenemään ja mukava olisi kuulla kokemuksia monimuotona opiskelevilta perheellisiltä, kuinka perhe, työ ja opiskelu on saatu tasapainoon, niin, ettei mikään osa-alue ei kärsisi ja itsekin jaksaisi puurtaa eteenpäin ja valmistua aikataulussa.