Tavallinen torstai 7

Tavallinen torstai starttasi epätavallisella yöllä. Häkävaroitin herätti keskellä yötä ja juoksentelin pitkin taloa etsien jakkaraa ja samalla kuulostellen oloani, onko minulla huonovointisuutta tai muuta häkämyrkytykseen liittyviä oireita. Ei ollut. Siispä varoitin pois katosta ja takaisin unten maille. No ei ihan. Valvoin puolikahdesta lähemmäs puoli kuutta, kun en uskaltanut enää silmiä ummistaa, jos meillä onkin häkää sisällä. Sitä kun ei oikein mitenkään voi tarkistaa, kun se ei näy eikä tuoksu. Varoitin oli kuitenkin hälyttänyt, eikä kyse ollut pattereiden loppumisesta. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja lopulta pääsin uneen. Poika tosin heräsi flunssaisena 07, joten ylös vain ja aamupuurolle.

Tänään oli siis vapaapäivä. Eilen jo päätin, että nämä seuraavat neljä päivää vietetään pojan kanssa tiiviisti leikkien ja pyrin olemaan erityisen läsnä. Poika on itse kiltteys, myös päivähoidossa. Nyt on kuitenkin pari kertaa poika heittäytynyt maahan kiukuttelemaan, kun menen hakemaan häntä hoidosta. En osaa ainakaan vielä sanoa mistä on kyse. Temppuileeko hän sitä, että hänet on jätetty päiväksi hoitoon? Vai onko erityisen reippaana oleminen ollut raskasta? Kotia päästyämmekin hän roikkui kaulassani ja halasi tiukasti. Ehkä hänellä oli ollut yksinkertaisesti ikävä. Tietenkin podin huonoa omaatuntoa, kun olen joutunut viemään hänet hoitoon jo kolmena perättäisenä päivänä. Näiden tuntemusten kanssa saan taistella varmaan usein jatkossakin.

Koska poika sairastaa, niin kävimme vain tekemässä pakolliset ruokaostokset ja palasimme kotiin leikkimään. E:lla virtaa riitti flunssasta huolimatta. Meno oli kovaa, joskin välillä flunssa kiukututti poikaa, eikä päiväunistakaan oikein tahtonut tulla mitään. Säälittää niin tuo pikku mies. Toivottavasti flunssa menisi pian ohi.

Mieheltä tuliaisiksi pinkki ruuvimeisselisetti

Niin ja sainhan minä tuliaisiakin :). Silloin tällöin mies tuo kukkia tai jotain hyvää kaupasta. Tällä kertaa sain pinkin ruuvimeisselisarjan :D. Tällä voi olla tekemistä sen kanssa, että saatoin päivän aikana soittaa muutaman kerran miehelle töihin ja kysellä "mistä löytyy ruuvimeisseli ja miksi se ei sitten ole siellä".

Käyttökelpoinen idea, kaikille meille! =)

Tällä kertaa halusin tehdä pienen pieniä muutoksia kotiin. Yhtään ainoaa tavaraa tai huonekalua tänne ei enää mahdu, ennen kuin luovutaan vanhoista. Mutta pienellä vaivalla saa uuden ilmeen moniin paikkoihin. DC Fixaus! Idean sain kaverilta! Kiitos hänelle <3

Päällystin DC Fixillä ensimmäistä kertaa, joten halusin tehdä pari kokeilua, ennen kun päällystän kaapin oven tai muodoltaan vaikeampia kohteita. Aion pitää DC Fixauksen maltillisena, jottei pian puolet kodista ole päällystettynä muovilla. Se menisi jo mauttomaksi.

Ohjeita DC Fix -kalvon käyttöön

Asentaminen ei ollut vaikeaa tällaiselle hätähousullekaan

DC Fixiä on saatavilla jos jonkin näköistä. Itselläni on toisinaan "ikävä" entisen kotini vanhan lautalattian näköistä laminaattia. Ajattelinkin seuraavaksi tilata samantyylistä kalvoa, jolla päällystäisin eteisen vaatekaapin sivuseinän, joka näkyy olohuoneeseen.

Kontaktimuovi oli melko helppo käsitellä. Muutama kupru tuli, mutta sain vedettyä ne lastalla pois ja pari sitkeää kuprua puhkaisin mattoveitsen kärjellä ja pyörittelin ilmat pois. Jäljestä tuli niin siisti, etten löytänyt kohtaa enää itsekään, vaikka muistin suurinpiirtein sen sijainnin.

Lattialämmityskaapin uusi ilme

DC Fixiä löytyy vähän joka paikasta nykyään; Prismoista ja Bauhausista nyt ainakin. Lisäksi vastaavia tuotteita myy verkkokauppa AliExpress *, joka kannattaa ehdottomasti tsekata. Sieltä löytyi tapetteja, 3D-pintoja ja DC Fixin kaltaista kalvoa. Aivan upeita juttuja, joita en osannut kuvitella olevan olemassakaan. Jossain vaiheessa meidän pienimmäinenkin saa oman huoneen ja sain AliExpressiltä niin huikeita ideoita, että tuskin maltan odottaa!

Jämäpalasta uusi ilme yöpöydälle

Jos innostuit, käy ahmimassa ideoita Facebookin Dc Fix Kontaktimuovi Tuunaajat -sivustolta.

Jos olet jo DC Fixaillut, niin laitathan kommenttikenttään ideoita tai lähetä fixauskuvasi sähköpostiini tyynellasaalla@gmail.com, mikäli kuvan saa julkaista. Laitathan mukaan nimesi tai nimimerkin, jonka saisi mainita kuvasi yhteydessä. Mielelläni tekisin jutun, jossa esittelisin muidenkin ideoita ja toteutuksia! 

* mainoslinkki

Pikkuleipäleimasin

Jo kesällä tulin ostaneeksi pikkuleipäleimasimen ja nyt vihdoin viimein ajattelin kokeilla sitä. Näin joulua lähestyttäessä olen pohtinut mitä jouluviemisiä sitä jouluksi keksisi aikuisille, samalla kun vie sukulaislapsille lahjoja. Ideoita on ollut muutamia. Punaviini on helppo vieminen joulupöytään, mutta voisihan sitä nähdä vähän enemmänkin vaivaa. Aikuisille (isovanhempia ja miestäni lukuunottamatta) en ole enää ostanut juurikaan lahjoja, vaan pyrin jatkossakin tekemään tai ostamaan jotain, josta ei jää ylimääräistä roinaa kenenkään kotiin pyörimään.

Pikkuleipäleimasin

Olen ajatellut tehdä Paholaisen hilloa sieviin purkkeihin ja liittää mukaan Paholaisen hillon ohjeen . Toinen idea olisi tehdä piparkakkuja, jotka on koristeltu pikkuleipäleimasimella. Ne saisi paketoitua kauniisti sellofaaniin tai kirkkaaseen purkkiin, jonka koristeluun riittäisi pakettinauha.

Piparkakut onnistuivat melko hyvin. Piparkakkutaikina oli hyvä kaulita melko ohuiksi, jotta teksti näkyy vielä paistamisen jälkeenkin. Leimasinta voi tuputtaa hieman jauhoissa, ennen taikinaan painamista, jotta se ei jäisi kiinni. Piparkakkutaikinaan leimasin ei jäänyt kiinni, vaikkei leimasinta käyttänytkään jauhoissa. 

Kokkiman -sivuilta löytyy samantyyppinen keksileimasin, kuin omani. Keksileimasimen löydät TÄÄLTÄ . Samaiselta sivulta löytyy myös perustaikinan resepti leimasinkekseille. Kokkiman-sivusto on kotimainen verkkokauppa, josta näytti löytyvän kaikkea mahdollista ruoanlaittoon ja leivontaan, myös aineksia!

Tavallinen torstai 6

Voi, kunpa olisi saanut nukkua vähän pidempään. Poika ei ole inkkunut maitoa enää, mutta kovin levottomasti nukkui kuitenkin edellisen yön. Ei muuta, kun ylös ja poika viemään päivähoitoon ja perheen 12-vuotias käyttämään hammaslääkärissä. Tältä päivältä opiskeluun liittyvä parityön tekeminen oli peruttu, joten päätin, että alan tutustumaan, miten niitä ryhmätöitä tehdään pilvipalvelussa.

Loppujen lopuksi päivä (tai ne muutamat tunnit) meni siihen, että kävin kaupoista etsimässä pojalle toppatakkia ja tulin ulos itselle ostetun neuleen ja farkkujen kanssa. Kerrankin! Tai löytyi sieltä Icepeakin toppahanskat myös perheen 6.luokkalaiselle. Usein lähden itselleni etsimään jotain, mutta kaupasta tullessa kaikille muille on löytynyt jotain, paitsi itselle. Ruokakaupassa lastasin kolme kassillista ruokaa kärryihin ja kävin tukkimassa ne kauhealla kiireellä jääkaappiin ja hain pojan hoidosta. Hänellä oli tänään muutenkin lyhyempi hoitopäivä. 

On se yhtä taistelua itsensä kanssa, jos poika on päivähoidossa ja itselle jää opiskelusta vähänkin luppoaikaa, tuntuu, että pitäisi poika hakea pois hoidosta. Muutenkin tunteja taitaa tälle kuulle kertyä vain reilu 60h, vaikka maksu peritään sopimuksen mukaan (81h-105h). Meillä ei ole varahoitopaikkaa, siltä varalta, jos peruutuksia tulee perhepäivähoitajan puolelta. Tunnit menevät sitten vain omasta pussista.

Olin niin innoissani Cubukselta löytämistäni mustista farkuista ja neuleesta, että aloin heti suunnitella leffa- ja ravintolailtaa. Olin taas hyvän aikaa kulkenut lähes pelkillä ulkoiluvaatteilla, lukuunottamatta opiskelun lähiopetuspäiviä. Onpa virkistävää pukeutua jälleen, kuin ihmiset! 

Illalla pääsimme miehen kanssa kahdestaan rantasaunomaan. Oli niin rentouttavaa saada istua löylyn lämmössä ja jutella niitä näitä kuunnellen samalla "mökkiradiota".

Äitikin kaipaa lohdutusta

Kun lapset sairastavat, heitä usein passataan ja yritetään tehdä heidän olo mahdollisimman mukavaksi. Kun isät sairastavat, hekin saavat mahdollisuuden levätä ihan rauhassa ja parannella oloaan. Kun äidit sairastavat, he tekevät silti ruoan, käyvät kaupassa, hoitavat lapset ja kotiakin sen verran kun jaksavat, oli sitten kuinka kipeä tahansa. Tarkemmin ajatellen, ei äidin venymistä huippusuorituksiin taida kukaan edes vaatia, mutta jossain takaraivossa kai se on, että pitäisi jaksaa.

Itse olin tovi sitten reilun viikon flunssassa. Ruoan kyllä laitoin ja pyykit pesin, mutta imuroimisen jätin suosiolla väliin, samoin kuin luutuamisen. Nuoriso kuitenkin imuroi, joten ei hukuttu pölyyn. Mies puolestaan huolehti pojasta töiden jälkeen iltaisin vähän enemmän, joten sain pitkän päivän jälkeen mahdollisuuden levätä. Ja olipa mukavaa saada mieheltä myös kukkia ja Hopea Toffeeta kauppareissulta. En tiedä toiko mies kukkia sen vuoksi, kun olin kipeänä vai muuten vain, mutta kukat ja pitkä halaus piristivät paljon. En ole aikaisemmin edes huomannut, että minäkin kaipaan lohdutusta ja huolenpitoa, kun olen sairaana. Silloin vasta havahdun siihen, kun saan halauksen, kukkia tai käsketään mennä lepäämään.

Päivän piristys 

Kipeänä ja väsyneenä sitä toisinaan sortuu martyyri-asenteeseen. Sitä tulee tehtyä enemmän kuin olisi pakottava tarve ja sitten sitä miettii mielessä, kuinka sitä pitää kipeänäkin vain yrittää jaksaa hoitaa kaikki tekemättömät asiat. Pitääkö tosiaan? Kuka niin on sanonut? Tällä kertaa sairaana ollessani olen hoitanut vain kaupassa käynnit, ruoan laiton ja huolehtinut perheen pienimmäisestä. Eikä meidän koti ole kaatunut tai ole tapahtunut mitään peruuttamatonta. Lisäksi olen saanut apua, kun olen sitä pyytänyt! Esimerkiksi pojat tekivät jälkiruoaksi pannukakkua, sillä välin kun tein päivän ruoan. Perheen tyttö teki viikon kotityönsä eli imuroi ja tyhjensi tiskikoneen. Ja joskus voi ne pakollisetkin asiat lykätä tuonnemmaksi. Kyllä sitä ehtii sitten terveenäkin!

Karkkipussi ja tv:stä hömppää =  äiti lepää

Pyhätunturilla

Lähdettiin ajelemaan Pyhätunturille perjantaina, heti aamusta. Suurimmaksi osaksi käymme Pyhällä talvella, joten olipa kivaa vaihtelua ajaa, kun ei ollut pimeää ja liukas tie. Olen pojan syntymän jälkeen alkanut nähdä vaaroja siellä sun täällä. Ja tunturiin ajaminen pimeällä, kovassa lumipyryssä ei ole niitä lemppari asioita.

Ensimmäinen yö meni vähän niin ja näin. Poika ei olisi millään malttanut laittaa nukkumaan ja yökin oli rauhaton. Poika vääntyi omasta sängystä viereen monta monituista kertaa, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti jatkanut uniaan. Lopulta minulla oli jalat parisängyssä ja yläkroppa pojan sängyssä. Aamulla saikin miettiä miten saan selän ja niskat taas pelaamaan. Olihan edessä tunturin ylitys samalle päivälle. Noustiin siis jo klo 6 pojan kanssa ja nukuttiin päikkärit jo 8.30-10.

Aamupalan jälkeen E jäi mummon hoiviin ja me lähdettiin miehen kanssa kahdestaan patikoimaan. Käveltiin 6h ja lähes 14km. Matkalla oli muun muassa 400 porrasta noustavana,  reitille oli pari laavupaikkaa (Karhujuomalampi ja Oravalampi) ja Noitatunturille tie oli sanamukaisesti kivinen. Ja toiselta puolen tultiin alas, jälleen kivien päällä taiteillen.
Välillä istahdettiin tunturin rinteelle hetkeksi ihastelemaan maisemia ja hengähdettiin tovi.

                          Liity nyt WWF-kummiksi!

Tavallinen torstai 5

En meinannut malttaa odottaa iltaan, että pääsen taas lukemaan Finlandia kirjasta  tilaamaani kirjaa. Aloitin lukemisen eilen illalla ja tuli valvottua melko pitkään, kun en raskinut lopettaa lukemista. Ai vitsi, että tykkään Paul Reiserin kirjoista. Nauraa hörähtelin ääneen ja pelkäsin että poika herää. Luin melkein puolet kirjasta samantien, vaikka ensimmäiset sivut tuntuivat vähän tahmeilta.

Aamulla poika heräsi virkkuna jo klo 6. Siinä vaiheessa kadutti myöhään valvominen. Toisaalta, toistan saman virheen jo heti tänään. Voisin lyödä siitä vaikka vetoa.
Aamupuurokin maistui pojalle taas paremmin, kun vatsaa ei ollut yön aikana täytetty vedellä tai maidolla, eli päätöksessä ollaan pysytty, eikä poika pahemmin inkkunutkaan viime yönä maitoa. Aivan kuin hän olisi vain ehdottanut tarvitsemansa mammaa ja kun hakemus hylättiin, pää painui takaisin tyynyyn. Jes! Itse tosin jäin jännittyneeseen tilaan vielä hetkeksi. Yhtäkkiä huomasin, kun kroppani taas rentoutui. Huh! Se nukahti.

Tänään yritin paikkailla pojan otsatukkaan eilen tekemiäni lovia. No eihän se kovin hyvin mennyt. Piti lopettaa homma ajoissa tai kohta pojalla ei olisi etuhiuksia enää ollenkaan, kun otsis vaan nousee korkeammalle ja korkeammalle. Eipähän oo enää kuitenkaan tukka silmillä. Pojalla oli vapaapäivä hoidosta, joten en itsekään ole tänään opiskelujuttuja katsonut.

Vietimme aamupäivän pihalla karviaisia syöden.  Ruokakaupassa vierähti varmaankin puolet päivästä, kun ajatus ei oikein juossut. Sahattiin kauppaa edestakasin ja palattiin lähtöpisteeseen ties kuinka monta kertaa. Huomenna mennään yhtä töttöröö-meiningillä, mikäli kirja vie taas mennessään. Nyt siis kirjan pariin. Adjö!

Taaperon yölliset vaatimukset

Aikaisemmin kirjoitin pojan (1v4kk) yöllisistä kauhukohtauksista täällä. Kauhukohtaukset kestivät kaiken kaikkiaan kolme yötä. Voi olla, että kauhukohtaukset liittyivät jotenkin siihen. että poika oli tulossa kipeäksi. Kuume nousi korkealle ja kuumeen laskettua tuli ihotttuma ympäri kehoa, raajoja lukuunottamatta. Kyseessä oli ilmeisesti vauvarokko. Sairaana ollessaan poika joi yölläkin paljon vettä, joka onkin ihan hyvä asia. Kävi kuitenkin niin, että yöllinen veden ja maidon juominen jäi jotenkin päälle ja siitä lähtien poika on vaatinut vettä/mammaa neljäkin kertaa yössä.

Ajateltiin, että mamman vaatiminen yöllä menee itsestään ohi, mutta nyt on mennyt jo pari kolme viikkoa, että ollaan kaikki nukuttu huonosti, kun poika nousee vaatimaan juomista pitkin yötä. Jouduimme tekemään miehen kanssa päätöksen, ettei vettä enää anneta yöllä, vaikka poika kuinka sitä huutaisi. 

Toissayönä huutokonsertti olikin melkoinen ja huutoa oli vaikea kuunnella ja pysyä päätöksessä. En katsonut kellosta kauan huutoa ja itkua kesti, mutta se tuntui ikuisuudelta. Kävin lohduttamassa poikaa, ohjasin pojan takaisin nukkumaan ja silitin päätä. Lopulta poika jatkoi unia ja nukkui sikeästi aamuun asti. Viime yönä olikin jo paljon helpompaa. Maidon vaatiminen alkoi jo klo 23.30, mutta kun kehoitettiin poikaa painamaan pää takaisin tyynyyn, muutaman inkkumisen jälkeen poika laittoi itse takaisin nukkumaan ja nukkui kuuteen asti heräämättä. Yöunillekin hän oli laittanut illalla jo seitsemän maissa. 

Uskaltaakohan tätä nyt ääneen sanoa, mutta vaikuttaisi siltä, että koko sakki saadaan nukkua pian täysiä öitä. Poikakin vaikutti aamulla virkeämmältä, kun oli nukkunut yhtäjaksoisesti keskiyöltä saakka. Pieni riemuvoitto!

Ruskaretkelle

Aloitamme taas pikku hiljaa Pyhätunturilla kulkemisen. Talvella käydään tunturissa useammin, mutta näin syksylläkin pyritään käymään kerran tai pari. Ihan odotan, että tämä flunssa hellittää ja pääsemme miehen kanssa patikoimaan taas Pyhän maisemiin. Pikku poika voi leikkiä ulkona ja voidaan käydä kärrylenkeillä katselemassa maisemia. Talvella on ajatuksissa testata ahkiota, joten pääsisimme porukalla pidemmälle hiihtolenkille, kun poikakin kulkisi näppärästi mukana.

Tälle tulevalle reissulle saamme mukaan myös mummon, joka katsoo yhtenä päivänä pojan perään sillä välin, kun käymme miehen kanssa patikoimassa kahdestaan. Muina päivinä voidaankin retkeillä porukalla ja käydä laavulla makkaranpaistossa. Kaivelinkin jo muutamia kuvia toissa syksyltä, kun kävimme reippailemassa miehen kanssa Noitatunturin yli. Reitillä kesti reilu 7 tuntia. Odotin silloin meidän pikku E:tä. Kivoja muistoja ja kauniita maisemia!

Lammella

Kuukkelit pitivät seuraa kahvitauolla

Noitatunturilla

Kodista huolehtiminen kuuluu kaikille?

On taas sen aika, kun Facebook pursuaa ilmeisesti hienoja kuvia puolukkamättäistä. Käytin ilmeisesti-sanaa siksi, koska itselläni ei ole harmainta aavistustakaan onko kuvissa puolukoita vai ei. Olen punavihervärisokea, joten en erota puolukoita vihreästä taustasta. Puolukoista meidän perheellä ei kuitenkaan ole pulaa, kun reipas 12-vuotias poikapuoleni kävi keräämässä yli kaksi ämpärillistä puolukkaa ja nyt taitaakin olla koko vuodelle lappapuuroon (vispipuuro) ainekset pakkasessa. Hän ei ollut odottanut marjoista mitään palkkaa, mutta annoimme hänelle taskurahaa (10e) kerätyistä puolukoista. Onko 10e enää taskuraha? Mielestäni tässä tapauksessa "palkka" oli sopiva vaivannäköön nähden.

Nämä minäkin erotan ;)

Mielestäni on mukavampikin antaa rahaa, kun sitä ei olla käsiojossa vaatimassa, ja summasta osataan olla kiitollisia, eikä olla pettyneitä "palkan" määrään.
Pitää myös osata auttaa ilman, että siitä ollaan vailla mitään. Tietenkin on meidän aikuisten asia sekin opettaa. Aikustenkin keskuudessa tuntuu olevan vähenemään päin vilpitön auttaminen, ilman, että siitä haluaisi itse hyötyä jotenkin, vai onko ihmisillä niin kiire, ettei ehditä enää auttamaan omia vanhempia pihatöissä tai kaveria muuttokuorman kanssa. Voin hyvin olla väärässäkin. Ja toivottavasti olenkin!

Siitäpä tullaankin aiheeseen, jonka kanssa olen pallotellut ja pohtinut asioita jo jonkin tovin. Eli lasten kuukausirahat ja palkat yhteishyödyllisistä kotitöistä. Kaiken kaikkiaan meillä on reipas nuorisosakki, joka välittää toisten hyvinvoinnista, hoivaa pikkuveljeään ja auttaa tarvittaessa, välillä "pitkin hampain" ja toisinaan taas ihan mielellään, pyytämättäkin. Perheessämme on jokaisella lapsella kuukausiraha 20e, lukuunottamatta perheen pienimmäistä. Kuukausiraha ei edellytä varsinaisesti kotitöitä. Kotityövuoro on kuitenkin jokaisella kerran viikossa (12v, 16v ja 18v), johon sisältyy tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen, keittiön tasojen pyyhkiminen ja yhteisten tilojen imurointi ja roskien vieminen. Lattiat pitää pyyhkäistä luutulla rapakausina, kun koira on tassutellut rapajäljet pitkin pirttiä. Eli ikään nähden kotityöt ovat mielestäni kohtuulliset, enemmänkin varmasti voisi vaatia. Mutta sitten tullaan muuhun kotona auttamiseen, esimerkiksi puiden latominen. Oli aika, jolloin meillä kotona auttamisesta annettiin ehkä vähän liikaakin rahaa, joka johti hyvin pian siihen, ettei pikku hommat enää kiinnostaneet, jos siitä ei enää maksettu "kunnolla". Sitä ajatusta ollaan nyt purettu ja pyritty vähentämään palkkaa töistä, jotka ovat kaikille hyödyksi, periaatteella kodista huolehtiminen kuuluu kaikille. Joka tapauksessa nuoriso saa rahaa tarvittaessa ja välillä pikku hommista tienaamalla. Pitää vain muistaa kohtuus, ettei rahasta tule itseisarvo ja kaikki auttaminen perustuu vain ansaitsemiseen. Melko hyvin tämän ajatuksen palauttaminen on alkanut pikkuhiljaa tehota, mutta huomasimme kyllä, että me aikuiset oltiin ihan itse aiheutettu kiittämättömyyden kierre, joka onneksi jäi lyhytkestoiseksi.


Millaisia kotitöitä teillä lapset tekevät kotona? Onko teillä käytössä kuukausiraha tai viikkoraha? Tulisiko kotitöistä maksaa? Mitä mieltä olet?  

Haaveilua lukuhetkestä / tilauksessa muun muassa Lujasti lempeä

*teksti sisältää mainoslinkkejä

Minulla on tälläkin hetkellä kaksi kirjaa kesken. En ole mikään kirjojen suurkuluttaja. Kirjat ovat olleet kesken kohta jo vuoden verran. Toinen kirjoista on dekkari ja toinen Sofi Oksasen Norma. Olen huono keskittymään tietyn tyyppisiin kirjoihin. Tarvitsen rauhallisen hetken, ei keskeytyksiä ja kirjalla on oltava kiinnostava alku, jotta pääsen juoneen mukaan.

Miehelläni on aivan älyttömän hyvä keskittysmiskyky, ainakin mitä tulee kirjojen lukemiseen. Hän lukee keskimäärin kirjan per viikko. Joskus taitaa mennä parikin, jos hänellä on vain aikaa lukemiseen. Hän uppoutuu kirjaan, eikä kuule eikä näe silloin mitään. Uskomatonta! Minäkin haluan tuollaisen taidon! Olisipa ihana olla jonkin aikaa ilman, että kuulisi kaiken ja olisi kokoajan tietoinen, mitä ympärillä tapahtuu. Itsellä on aina korvat höröllään joka suuntaan ja mietin vähintäänkin seuraavan päivän kauppalistaa, samalla, kun luen saman kappaleen yhä uudelleen ja uudelleen.

On kuitenkin pari kirjaa, jotka olen lukenut useammin kuin kerran. Ihan perusklassikko Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (paremmin tunnetaan nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa) on yksi niistä kirjoista. Muut moneen kertaan luetut ovat Paul Reiserin Parisuhteellisuus ja Lapsekas parisuhde. Minulla on ollut itselläni kummatkin kirjat, mutta olen laittanut ne kirpputorille jo vuosia sitten. Nyt olisikin mukava lukea kirjat uudelleen, kun olen itsekin parisuhteessa ja lapsikin on. Vaikka lapsettomana sinkkunakin minua kiinnosti kyseiset kirjat ja kerronta niissä oli hauskaa ja helposti samaistuttavaa (ilman miestä ja lastakin), voi olla, että saisin niistä vieläkin enemmän nyt. Paul Reiser on tuttu Hulluna sinuun -sarjasta. 

Tällä hetkellä en saa romaaneja luettua loppuun, mutta hirvittävä hinku olisi kirjoja lukea iltasella. Syksykö senkin sai aikaiseksi? Tilasinkin suomalainen.comista Maaret Kallion Lujasti lempeä. Lujasti lempeä on tarjouksessa kirjakaupan verkkokaupassa (19.95e). Myymälöissä hinta on kalliimpi. Maaret Kallion kirjan pääset tilaamaan tästä.

Uudelleen hankinnassa

Löysin Paul Reiserin kirjat käytettynä netistä ja erittäin halvalla (n.5e /kpl). Parisuhteellisuus -kirjaa oli myynnissä useampi. Lapsekas parisuhde -kirjaa jäi tällä hetkellä myyntiin yksi kappale. Jos kiinnostuit, klikkaa tästä (parisuhteellisuus)
tai tästä (lapsekas parisuhde).
Kyseessä oli sivusto nimeltään Finlandiakirja.fi, joka on itselleni aivan uusi tuttavuus. Kyseessä on siis netistä löytyvä antikvariaatti / divari. Siihen lähden tutustumaan vielä tarkemmin. Ehkä löydän sieltä kirjan, jonka olemassa oloa en ole enää muistanutkaan. Ehkä löydän sieltä lapselleni suosikki kirjoja omasta lapsuudestani, kuten Topi ja Tessu <3

HBD nelkyt vee (tarjoilu)

*mainoslinkki

Voileipäkakku

Taisi olla kolmas tai neljäs kerta, kun tein samaisen voileipäkakun. Tai ylipäätänsä voileipäkakun. Kerralla löysin hyvän ohjeen, joten mitä sitä vaihtamaan. Tällä ohjeella tulee niin hyvää tarjottavaa (joka kerta), ettei mene aikaakaan, kun tarjotin on tyhjä. Suosittelen kokeilemaan! Kyseessä on kinkkuvoileipäkakku ( kinkku-paprikatäyte ja suolakurkku-sipulitäyte). Noudattelen hyvin pitkälle tätä reseptiä, joka löytyy Liian hyvää -blogista. En kuitenkaan käyttänyt vuokaa ja tein kakusta leveämmän ja matalamman. Pääasiassa ainekset olivat kuitenkin samat.

Voileipäkakku menee aina viimeistä murua myöten

Kokeile Maku-lehteä ja voit valita lahjaksi Jamie OliverinBBQ Grillauskirjan tai CeramiChef-veitsisetin Viisi lehteä vain 21 euroa!*

Muita tarjottavia oli anopin leipomat pikkupizzat (nam!) ja kaupan hyllyiltä löytyviä herkkuja.

Yllätyskakku miehelle

Tilasin entiseltä koulukaveriltani kakun mieheni synttäreille. Hän oli leiponut kakun vuosi sitten myös pikku pojan nimiäisiin ja sen lisäksi, että kakku oli täydellinen ulkomuodoltaan, myös maku oli todella hyvä. Oli siis selvää, että käännyin tässäkin kakkutilauksessa hänen puoleen. Löysin netistä kivan idean kakkuun ja kävin näpsäisemässä veneestämme kuvan ja lähetin sen kakkupaperi.fi -sivustolle, josta vaniljakakkukuva saapuikin melko pian. Kakussa oli valkosuklaamoussea, mansikkaa, mustikkaa ja mitähän lie. Mutta oli se hyvää! Ja kakku oli komea. Katso vaikka itse! ;)

Vanhalta koulukaverilta tilattu kakku. Maku ja näkö 10+

Gluteenittomat tarjottavat

Gluteenitonta ruokavaliota noudattavat pyrittiin ottamaan huomioon niin suolaisessa, kuin makeassa tarjoilussa. Ehkä vähän tylsästi menin sieltä, mistä aita on matalin, mutta oli se melko "turvallinenkin" tapa saada pöytään tarjottavaa, joka on varmuudella gluteenitonta. Kaupan pakastealtaan Daim-kakku toimitti makeantarjoiltavan virkaa, samoin kuin gluteenittomat minttukeksit. Suolaista puolta edusti gluteenittomat karjalanpiirakat munavoilla. Lisäksi esimerkiksi sipsit sopivat myös gluteenittomille.

Juomat

Juomia pyrittiin varaamaan reilusti ja monipuolisesti. Tarjolla oli olutta, lonkeroa ja siideriä.
Mieheni valmisti myös boolia ja itse tein lakushotteja tarjolle. Myös alkoholitonta siideriä löytyi.
Lakushotteja tein yhteensä 0,7l. Keitin vettä 3dl, johon liuotin Lakritsal-kiekkoja neljä pötköä. Jäähtyneen lakuveden (4dl) kaadoin 3 desilitraan Leijonaa (kirkasta).
Miehen valmistamassa boolissa oli kirkasta 0.7l, Russchiania 1,5l. Spritea 1,5l ja Metsmaasika-likööriä 0,25l.

Aika perustarjoilut siis. Ei tarvinnut kiristellä hampaita ja yrittää ylisuorittaa. Seura teki juhlasta täydellisen. Mitään erityistä ohjelmaa syntymäpäivillä ei ollut. Rantasauna lämmitettiin. Miehet saunoivat ja naiset juttelivat keskenään paviljongissa. Syysillat ovat sen verran viileitä, että suurimman osan ajasta vietettiin kuitenkin sisätiloissa. Oli kyllä hauskat kekkerit. Ja mukava oli tutustua paremmin miehen ystäväpariskuntiin, joista osa on jäänyt muutaman vuoden varrella itselleni vähän vieraiksi, kun ei olla saatu aikaiseksi kylästellä. Nyt täytyy skarpata! =)

Sairaspäivä + blogien selailua = uusi idea kotiin

Näyttäisi siltä, että flunssa vain jatkuu. Poika laittoi päiväunille jo klo 9 ja jos olisin ymmärtänyt toimia oikein, olisin myös levännyt kuumetta vähemmälle. Tai oikeastaan lepäsinkin, hetken. Makoilin ja lueskelin paria blogia. Törmäsin ihanaan ideaan, joka sivuaa meille ajankohtaista "ongelmaa". Meillä on piha täynnä maasta kaivettuja liuskekiviä/luonnonkiviä, joille etsitään uutta kotia. Nyt kuitenkin pari niistä raahasin kotiin sisälle ja alan suunnitella myös ulos lyhdyille paikkaa liuskekivistä. Ehkä laitan kiviä eri tasoihin, joten lyhdytkin saavat lepäillä kuin eri portailla. Löysin liuskekivi-idean Checklist-blogista. Käykäähän kurkkaamassa hienot kuvat ja ideat sieltä. Tässä minun vaatimattomampi versio ideasta. Tasona toimii vanha piironki, joka on kulkenut suvussamne pitkään ja saanut sirpaleita osakseen aikoinaan Helsingin pommituksissa. 

 

Syksy on ajankohtana juuri sopiva puuhastella lyhtyjen ja kynttilöiden parissa. Leivariinkin ollaan jo kerran laitettu tulet. Voi hyvillä mielin nauttia sisällä lämmöstä ja katsella tulta, kun ulkona syyssateet ja -myrskyt pauhaavat.

Leivinuunin lämmössä

Äidin neulomat villasukat ♡

Tavallinen torstai 4

Aamu aukeni karmivassa kurkkukivussa. Mukana seurasi nuha ja lämpöily. Eli kaikki ne suunnitelmat, jotka olin ajatellut tänään toteuttaa, jäivät ajatuksen tasolle. Koulutehtävätkin saan palautettua lähempänä deadlinea.

Ei auttanut muu, kuin lähteä varalta nieluviljelyyn. En muista eläissäni sairastaneeni näin kovaa kurkkukipua. Pikku pojan kanssa kotona olo kipeänä kyllä menee jotenkin, mutta pelkään tartuttavani pojankin. Soitinkin pojan isovanhemmille, josko haluaisivat pojan muutamaksi tunniksi kylään. Sain tehtyä ruoan kuitenkin. Kaiken muun ajan vain makoilin, eikä olo ole kummentunut ollenkaan. Aivan hirvittää laittaa nukkumaan, jos yö on täynnä tukkoisuutta ja kuivan ja kirvelevän kurkun kanssa valvomista.

Torstai ei ollut siis kovinkaan kummoinen. Pelkkää makoilua. Eräs asia on kuitenkin puhututtanut, jopa naurattanut, kun asialle ei oikein mitään mahda. Ja hyvähän se on, että lapset liikkuu. Mutta onko mitään mahdollisuutta välttää alakouluikäisen kenkien kuluminen? No ei ole! 4-5 kengät joka kesäkuu-syyskuu. Ainakin aktiivisilla pojilla on tämä ongelma. Kengät kenkien perään kuluvat puhki. Pohjat irtoilevat ja vesi ja hiekka valuu sisään. Uudet kengät kaupasta ja sama homma taas 3-4 viikon päästä. Niinkuin eräs totesi: "ei ne sohvalla istumalla ole kuluneet". Aivan, sen vuoksi tämä kenkäruljanssi onkin siedettävällä tasolla :).

Nyt ottamaan kaikki vitamiinit ja oloa helpottavat lääkkeet, jos saisi unenpäästä kiinni. On kyllä niin kurja olo. Pysykää terveinä! :)

Lue myös Tavallinen torstai 1, 2 ja 3

Väsyneitä, mutta onnellisia

Ensimmäinen hoitopäivä meni hyvin, mitä nyt itse tirautin muutamat kyyneleet. Poika jäi vilkuttamaan kiltisti, joskin vähän hämmentyneenä siitä, että äiti itkeä pillittää. Sain myöhemmin hoitotädiltä tekstiviestin, jossa kerrottiin, että kaikki menee hyvin ja E on nyt päiväunilla. Oli nukkunut 2.5h!! Sain olla rauhallisin mielin koulunpenkillä ja keskittyä opiskeluun liittyvään ensimmäisen päivän informaatiotulvaan.

Itsellä ensimmäisen koulupäivän kaksi ensimmäistä tuntia oli yhtä hereillä pysyttelemistä, kun poika tahtoi mammaa ja vettä kolme kertaa yön aikana. Liekö jäänyt tavaksi, kun viikko sitten oli kovassa kuumessa, niin sai juoda runsaasti yölläkin. Pikku hiljaa, kun päästiin itsekin osallistumaan ja toimimaan ryhmissä, alkoi väsymyskin kaikota. Muutamien kanssa ehdittiin vähän tutustuakin. Huomenna päivä uus! Intoa riittää, mutta aikaa saisi olla enemmän. Taidan jättää tänään kirjoittamisen vähemmälle ja laittaa nukkumaan ajoissa.
Poikakin simahti samantien. Minäkin olen valmis luopumaan tänään "omasta ajasta". Jaksan olla huomenna parempi koululainen :).

Koulunpenkille ja päivähoitoon

*mainoslinkki

Kääk! Huomenna on ensimmäinen päivä AMK:ssa. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua. Toisaalta jännittää ja toisaalta asia tuntuu vieläkin niin kaukaiselta. En osaa kuvitella istuvani koulunpenkillä. Opiskelen monimuotona, joten lähiopetuspäiviä ei ole montaa kuukaudessa, mutta kotona kirjoitettavaa on varmasti senkin edestä. Nyt siihen on mahdollisuus. Käytän pojan päivähoitopäiviä opiskeluun ja työntekoon. Kun minulla ei ole töitä, pojan ollessa päivähoidossa kirjoitan tehtäviä koko päivän. Pojalla on noin 3-4 hoitopäivää viikossa. Olen osan päivistä tehnyt lyhemmiksi, jotta hoitoura ei muodostuisi pienellä kovin raskaaksi.

Päivähoitouran alussa

Viime aikoina poika on nukkunut vähän huonommin, joten omatkin yöunet on ollut melko katkonaisia. Ei haittaisi, jos saisi jostain lisävirtaa. Virtalähteenä toimii liikunta (joka on pari viime viikkoa ollut tauolla täysin) ja kesän tauon jälkeen sai taas alkaa popsimaan D-vitamiinia* ja taitaa olla tarpeen ostaa loputkin aakkosista. Olisi hyvä olla virtaa varastossa edes sen verran, että saa vääntäydyttyä lenkille asti. Lenkin jälkeen kyllä on jo enemmän energiaa. Joskus todella väsyneenä lenkistä ei nauti, vaan jokainen askel tuntuu kuin raahaisi kivirekeä perässä ja pää on niin tukkoinen, että kävely tuntuu omasta mielestä hoipertelulta.....tiedä vaikka se näyttäisikin siltä. Kahviakaan en juo, joten ei kelpaa sekään hätäratkaisuksi uupuneisiin aamuihin. Juoksemaan siis! :)

Jos nyt lähdettäisiin siitä, että ensi yö nukutaan kunnolla. Aamulla ajoissa poika perhepäivähoitoon ja itsekin ajoissa kouluun muistaen ottaa läppärin ja tarvittavat paperit mukaan, pojan laukkua unohtamatta.  Ehkä aamurumba alkaa luonnistua jo ekan viikon jälkeen. Aikaisemmin kun ei ole pitänyt poikaa aamulla herätellä ja kammeta aamutoimiin, kun isovanhemmat ovat tulleet hoitamaan poikaa kotia. Se oli helppoa aikaa se! :)

Huomenna iltasella kirjoittelen siitä, miltä se opiskelu maistui ja millainen päivä pojalla oli hoidossa. Jännittävä päivä meillä molemmilla :).