Tavallinen torstai 5

En meinannut malttaa odottaa iltaan, että pääsen taas lukemaan Finlandia kirjasta  tilaamaani kirjaa. Aloitin lukemisen eilen illalla ja tuli valvottua melko pitkään, kun en raskinut lopettaa lukemista. Ai vitsi, että tykkään Paul Reiserin kirjoista. Nauraa hörähtelin ääneen ja pelkäsin että poika herää. Luin melkein puolet kirjasta samantien, vaikka ensimmäiset sivut tuntuivat vähän tahmeilta.

Aamulla poika heräsi virkkuna jo klo 6. Siinä vaiheessa kadutti myöhään valvominen. Toisaalta, toistan saman virheen jo heti tänään. Voisin lyödä siitä vaikka vetoa.
Aamupuurokin maistui pojalle taas paremmin, kun vatsaa ei ollut yön aikana täytetty vedellä tai maidolla, eli päätöksessä ollaan pysytty, eikä poika pahemmin inkkunutkaan viime yönä maitoa. Aivan kuin hän olisi vain ehdottanut tarvitsemansa mammaa ja kun hakemus hylättiin, pää painui takaisin tyynyyn. Jes! Itse tosin jäin jännittyneeseen tilaan vielä hetkeksi. Yhtäkkiä huomasin, kun kroppani taas rentoutui. Huh! Se nukahti.

Tänään yritin paikkailla pojan otsatukkaan eilen tekemiäni lovia. No eihän se kovin hyvin mennyt. Piti lopettaa homma ajoissa tai kohta pojalla ei olisi etuhiuksia enää ollenkaan, kun otsis vaan nousee korkeammalle ja korkeammalle. Eipähän oo enää kuitenkaan tukka silmillä. Pojalla oli vapaapäivä hoidosta, joten en itsekään ole tänään opiskelujuttuja katsonut.

Vietimme aamupäivän pihalla karviaisia syöden.  Ruokakaupassa vierähti varmaankin puolet päivästä, kun ajatus ei oikein juossut. Sahattiin kauppaa edestakasin ja palattiin lähtöpisteeseen ties kuinka monta kertaa. Huomenna mennään yhtä töttöröö-meiningillä, mikäli kirja vie taas mennessään. Nyt siis kirjan pariin. Adjö!