Yölliset kauhukohtaukset ja eilisen kohokohdat

Yölliset kauhukohtaukset. Meidän perheen vitsaus tällä hetkellä. Perheen pienin on nyt kahtena yönä alkanut huutamaan parikymmentä minuuttia ja aivan täyttä kurkkua. Poika ei varsinaisesti herää kohtauksen aikana ollenkaan. Syli ei kelpaa, eikä tutti. Vähitellen lapsi on rauhoittunut meidän väliin nukkumaan. Muuten hän nukkuu aina omassa sängyssä, mutta samassa huoneessa. Huutoa on ikävä kuunnella, kun itse ei voi asialle tehdä oikein mitään. Tietenkin yritetään lohduttaa, vaikka lohdutukset eivät perille menekään.

Itsellänikin on ollut kauhukohtauksia öisin, pienempänä kuin poika on nyt. Toivottavasti pojan kohtausten kesto jäisi näihin pariin kertaan. En tiedä kuinka kauan niitä on odotettavissa, viikkoja? Jopa kuukausia? Tulevatko ne joka yö vai toisinaan? Voisinko jollain tavalla ennaltaehkäistä kauhukohtauksia? Luin lapsen hereillä käyttämisestä juuri ennen kohtauksen alkua. Pitää alkaa tutkimaan asiaa vielä lähemmin.

Traktorileikkejä

Eilen kävimme tutustumassa E:n päivähoitopaikkaan. Ainakin toistaiseksi hoidossa on E:n lisäksi kaksi tyttöä. Aluksi E jäi seisomaan eteiseen, ihmetellen uutta paikkaa ja uusia ihmisiä. Lopulta kuitenkin tarttui äidin käteen ja tallusteli peremmälle. Ensin leluja ja muita lapsia piti tarkastella äidin sylistä käsin. Pikkuhiljaa kuitenkin poika uskaltautui hakemaan leluja ja suostui hoitotädinkin syliin lukemaan kirjaa. Ihan mukavan oloisen poppoon E ja muut lapset muodostavat.

Niin ja sitten se minun vatkaama harrastuksen aloittaminen. Ensin haaveilin pop-kuoroon pääsystä, mutta järkeni muka voitti ja luovuin haaveesta, koska minulla on tällä hetkellä niin monta rautaa tulessa. Ei se järki loppujen lopuksi mitään voittanut, koska eilen painelin koelauluihin ja illalla sain tekstiviestin, että pääsin kuoroon. Ensimmäiset harkkani ovat siis tänään. Laulaminen on kuitenkin vastapainoa opiskelulle ja työlle, joten en usko sen enempää vievän energiaani, päin vastoin. Saan siitä varmasti lisää puhtia arkeen.