Elämä on valintoja

Taukoa on tullut kirjoittelemisessa monta kuukautta. Elämä on ollut melko hektistä opiskelujen vuoksi. Nyt sain opinnot pakettiin ja valmistuin sosionomiksi kesäkuun lopulla. Suoritin kolmen ja puolen vuoden opinnot kahdessa vuodessa pääasiassa edellisten opintojen hyväksilukujen ansiosta. Toki nyt toisena opiskeluvuotena kahmin kaikki mahdolliset toisen ja kolmannen vuosikurssin opinnot sekä opinnäytetyön. Kaiken kukkuraksi viimeiseen vuoteeni lukeutui myös kaksi harjoittelua. Haastava ja raastava vuosi takana, mutta nyt se on ohi. Mielenkiintoista on ollut ja olen vakuuttunut, että ala on minulle oikea. Ehkäpä muutaman vuoden päästä opiskelen samaa alaa vielä vähän lisää. Ensin pitää kuitenkin kartuttaa työkokemusta =). Näin melkein nelikymppisenäkään ei ole liian myöhäistä lukea itselleen uutta ammattia. Uskon jopa että elämänkokemuksen ansiosta sosionomiopintojen sisällöt avautuivat eri tavalla kuin jos olisin opiskellut kyseistä alaa kaksikymmentä vuotta sitten.

Monimuotona opiskelu sopi itselle hyvin. Tiiviin opiskelutahdin mahdollisti myös TE-toimiston myöntämä omaehtoinen opiskelu työttömyyskorvauksella. Tein kuitenkin välillä keikkaluotoisesti töitä mahdollisuuksien mukaan. Parasta oli, että poika sai olla päivähoidossa osa-aikaisena, kun pystyin päivisin opiskelemaan sen sijaan, että olisin ollut päivät töissä ja illat tehnyt tehtäviä. Toki tehtäviä joutui välillä tekemään iltaisinkin ja toisinaan myös ihan yötä myöten.

Sain hienoja tarjouksia ja mahdollisuuksia koulutusta vastaavaan työhön heti valmistuttuani ja jouduin vaikean valinnan eteen. Päätin kuitenkin vielä vuoden tehdä open hommia. Siinäkin hommassa sain tulevaksi vuodeksi lisähaasteita ja työnkuva on mielenkiintoinen. Lisäksi poika saa vielä vuoden olla osa-aikaisena hoidossa. Poika on jo 3-vuotias, joten kyllä hän pärjäisi pitkätkin päivät hoidossa, mutta koska tällainen järjestely oli mahdollinen niin tottakai tartuin siihen. Olen aina pitänyt opehommia kutsumusammattina, joten ei tämä alan vaihto lennosta niin helppoa ollutkaan. Tietynlaista haikeutta koen yhden aikakauden loppumisesta, mutta vielä on vuosi edessä. Ja mistä sitä tietää vaikka sitä joskus niihin hommiin palaisikin vuosien päästä uudelleen.

Lomalla

Loppujen lopuksi ihminen viettää töissä suurimman osan päivästään. Olen onnekas, että minulla on ollut työ, jossa en katso kelloa milloin päivä päättyy. En muista, että yli 15 vuoden aikana olisi ollut yhtään aamua, jolloin olisi tympässyt lähteä töihin. Luulen, että työllistyn myöhemmin sosionominakin sellaiseen paikkaan, jossa voin ihmetellä iltapäivällä kuinka päivä meni taas nopeaa ja tulen aina mielelläni töihin. Ja miksipä ei näin kävisi. Voin itse vaikuttaa siihen millaiseen paikkaan hakeudun ja millaista työtä haluan tehdä ja millä asenteella työtä teen. Elämä on valintoja =).

Aika haipakkaa on viimeiset kolme vuotta ollut. Kaksi tutkintoa ja lapsi. Nyt jatkan "lomailua" elokuun alkupuolelle asti perheen kanssa ja nautin tästä kiireettömyydestä =).