Yöt ja aamut

Aamulla nukuttiin melko pitkään. Melkein kahdeksaan. Yö meni hyvin, kun poika poikkeuksellisesti nukkui koko yön vieressä. Yleensä hän vielä nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa, mutta omassa sängyssä. Viime aikoina poika on kuitenkin jutellut unissaan keskellä yötä ja on unenpöpperössä tingannut, että hänelle pitää laittaa sukat ja hattu päähän. Hän vastailee, mutta ei kuitenkaan ole kunnolla hereillä, jotta ymmärtäisi sen olleen unta. Viime yönä oli riittävää, kun laskin käden pojan rinnan päälle, kun juttelu taas yöllä alkoi. Vältyttiin yölliseltä kiukkukohtaukselta. Itselläkin oli ihanan levännyt olo aamulla.

Tammikuinen aamu

Pyritään kuitenkin siihen, että edelleen poika nukkuu omassa sängyssään, mutta on selvää, että tällaisia poikkeuksia on välillä hyvä tehdä. Tarviihan se lapsikin yöllä läheisyyttä. Hakeutuuhan sitä itsekin toisen kainaloon ja lähelle nukkumaan laittaessa tai jos havahdun yöllä, hapuilen varpaillani miehen varpaita tai otan kädestä kiinni ja nukahdan pian uudelleen.

Pojalla oli perhepäivähoitajalle meno vasta yhdeksältä, joten aamulla ei ollut mitään kiirettä. Mittari näytti -13 astetta, puettiin lämpimästi ja lähdettiin potkurilla potkuttelemaan kohti päivähoitoa. Samalla E pääsi testaamaan uutta toppatakkia, jonka tosin jo edellisenä talvena tilasin Reiman verkkokaupasta, mutta kokoa liian suuren. Nyt se oli sopiva ja saatiin se vihdoin käyttöön. Matkalla pysähdeltiin ihmettelemään luontoa ja kauniin väristä taivaanrantaa. Eilisen vesisateen jäljiltä potkuri luisti hyvin ja poikakin välillä huusi "Äitiii!! Hiljempaaaa!".

Potkurilla päivähoitoon

Aamun kiireettömyyden huomasin siinäkin, kuinka poika mielellään jäi päivähoitoon pihalle leikkimään. Vilkutti vain ja huusi heipat, vaikka itse olin jäämässä siihen vielä juttelemaan. Näin ei aina ole. Kiireisinä aamuina poika vaistoaa kiireen, vaikka pyrin olemaan hoputtamatta ja toiminaan rauhallisesti. Se ei todellakaan aina onnistu. Tällöin myös hoitoon jääminen on vaikeampaa ja poika haluaa olla sylissä rauhassa jonkun aikaa, ennen kuin suostuu päästämään äidin hyvillä mielin opiskelemaan/töihin. Tämä aamu oli kyllä ihana ja tällaisiin aamuihin sitä pitäisi pyrkiäkin, aina kuin se vain on mahdollista.