UA-80442521-1

lauantai 10. syyskuuta 2016

Haaveilua lukuhetkestä / tilauksessa muun muassa Lujasti lempeä

*teksti sisältää mainoslinkkejä



Minulla on tälläkin hetkellä kaksi kirjaa kesken. En ole mikään kirjojen suurkuluttaja. Kirjat ovat olleet kesken kohta jo vuoden verran. Toinen kirjoista on dekkari ja toinen Sofi Oksasen Norma. Olen huono keskittymään tietyn tyyppisiin kirjoihin. Tarvitsen rauhallisen hetken, ei keskeytyksiä ja kirjalla on oltava kiinnostava alku, jotta pääsen juoneen mukaan.

Miehelläni on aivan älyttömän hyvä keskittysmiskyky, ainakin mitä tulee kirjojen lukemiseen. Hän lukee keskimäärin kirjan per viikko. Joskus taitaa mennä parikin, jos hänellä on vain aikaa lukemiseen. Hän uppoutuu kirjaan, eikä kuule eikä näe silloin mitään. Uskomatonta! Minäkin haluan tuollaisen taidon! Olisipa ihana olla jonkin aikaa ilman, että kuulisi kaiken ja olisi kokoajan tietoinen, mitä ympärillä tapahtuu. Itsellä on aina korvat höröllään joka suuntaan ja mietin vähintäänkin seuraavan päivän kauppalistaa, samalla, kun luen saman kappaleen yhä uudelleen ja uudelleen.

Image for Lujasti lempeä from Suomalainen.com


On kuitenkin pari kirjaa, jotka olen lukenut useammin kuin kerran. Ihan perusklassikko Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (paremmin tunnetaan nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa) on yksi niistä kirjoista. Muut moneen kertaan luetut ovat Paul Reiserin Parisuhteellisuus ja Lapsekas parisuhde. Minulla on ollut itselläni kummatkin kirjat, mutta olen laittanut ne kirpputorille jo vuosia sitten. Nyt olisikin mukava lukea kirjat uudelleen, kun olen itsekin parisuhteessa ja lapsikin on. Vaikka lapsettomana sinkkunakin minua kiinnosti kyseiset kirjat ja kerronta niissä oli hauskaa ja helposti samaistuttavaa (ilman miestä ja lastakin), voi olla, että saisin niistä vieläkin enemmän nyt. Paul Reiser on tuttu Hulluna sinuun -sarjasta. 

Tällä hetkellä en saa romaaneja luettua loppuun, mutta hirvittävä hinku olisi kirjoja lukea iltasella. Syksykö senkin sai aikaiseksi? Tilasinkin suomalainen.comista Maaret Kallion Lujasti lempeä. Lujasti lempeä on tarjouksessa kirjakaupan verkkokaupassa (19.95e). Myymälöissä hinta on kalliimpi. Maaret Kallion kirjan pääset tilaamaan tästä.

Uudelleen hankinnassa

Löysin Paul Reiserin kirjat käytettynä netistä ja erittäin halvalla (n.5e /kpl). Parisuhteellisuus -kirjaa oli myynnissä useampi. Lapsekas parisuhde -kirjaa jäi tällä hetkellä myyntiin yksi kappale. Jos kiinnostuit, klikkaa tästä (parisuhteellisuus)
tai tästä (lapsekas parisuhde).
Kyseessä oli sivusto nimeltään Finlandiakirja.fi, joka on itselleni aivan uusi tuttavuus. Kyseessä on siis netistä löytyvä antikvariaatti / divari. Siihen lähden tutustumaan vielä tarkemmin. Ehkä löydän sieltä kirjan, jonka olemassa oloa en ole enää muistanutkaan. Ehkä löydän sieltä lapselleni suosikki kirjoja omasta lapsuudestani, kuten Topi ja Tessu <3



HBD nelkyt vee (tarjoilu)

*mainoslinkki

Voileipäkakku

Taisi olla kolmas tai neljäs kerta, kun tein samaisen voileipäkakun. Tai ylipäätänsä voileipäkakun. Kerralla löysin hyvän ohjeen, joten mitä sitä vaihtamaan. Tällä ohjeella tulee niin hyvää tarjottavaa (joka kerta), ettei mene aikaakaan, kun tarjotin on tyhjä. Suosittelen kokeilemaan! Kyseessä on kinkkuvoileipäkakku ( kinkku-paprikatäyte ja suolakurkku-sipulitäyte). Noudattelen hyvin pitkälle tätä reseptiä, joka löytyy Liian hyvää -blogista. En kuitenkaan käyttänyt vuokaa ja tein kakusta leveämmän ja matalamman. Pääasiassa ainekset olivat kuitenkin samat.

Voileipäkakku menee aina viimeistä murua myöten

Kokeile Maku-lehteä ja voit valita lahjaksi Jamie OliverinBBQ Grillauskirjan tai CeramiChef-veitsisetin Viisi lehteä vain 21 euroa!*

Muita tarjottavia oli anopin leipomat pikkupizzat (nam!) ja kaupan hyllyiltä löytyviä herkkuja.

Yllätyskakku miehelle

Tilasin entiseltä koulukaveriltani kakun mieheni synttäreille. Hän oli leiponut kakun vuosi sitten myös pikku pojan nimiäisiin ja sen lisäksi, että kakku oli täydellinen ulkomuodoltaan, myös maku oli todella hyvä. Oli siis selvää, että käännyin tässäkin kakkutilauksessa hänen puoleen. Löysin netistä kivan idean kakkuun ja kävin näpsäisemässä veneestämme kuvan ja lähetin sen kakkupaperi.fi -sivustolle, josta vaniljakakkukuva saapuikin melko pian. Kakussa oli valkosuklaamoussea, mansikkaa, mustikkaa ja mitähän lie. Mutta oli se hyvää! Ja kakku oli komea. Katso vaikka itse! ;)

Vanhalta koulukaverilta tilattu kakku. Maku ja näkö 10+


Gluteenittomat tarjottavat

Gluteenitonta ruokavaliota noudattavat pyrittiin ottamaan huomioon niin suolaisessa, kuin makeassa tarjoilussa. Ehkä vähän tylsästi menin sieltä, mistä aita on matalin, mutta oli se melko "turvallinenkin" tapa saada pöytään tarjottavaa, joka on varmuudella gluteenitonta. Kaupan pakastealtaan Daim-kakku toimitti makeantarjoiltavan virkaa, samoin kuin gluteenittomat minttukeksit. Suolaista puolta edusti gluteenittomat karjalanpiirakat munavoilla. Lisäksi esimerkiksi sipsit sopivat myös gluteenittomille.

Juomat

Juomia pyrittiin varaamaan reilusti ja monipuolisesti. Tarjolla oli olutta, lonkeroa ja siideriä.
Mieheni valmisti myös boolia ja itse tein lakushotteja tarjolle. Myös alkoholitonta siideriä löytyi.
Lakushotteja tein yhteensä 0,7l. Keitin vettä 3dl, johon liuotin Lakritsal-kiekkoja neljä pötköä. Jäähtyneen lakuveden (4dl) kaadoin 3 desilitraan Leijonaa (kirkasta).
Miehen valmistamassa boolissa oli kirkasta 0.7l, Russchiania 1,5l. Spritea 1,5l ja Metsmaasika-likööriä 0,25l.

Aika perustarjoilut siis. Ei tarvinnut kiristellä hampaita ja yrittää ylisuorittaa. Seura teki juhlasta täydellisen. Mitään erityistä ohjelmaa syntymäpäivillä ei ollut. Rantasauna lämmitettiin. Miehet saunoivat ja naiset juttelivat keskenään paviljongissa. Syysillat ovat sen verran viileitä, että suurimman osan ajasta vietettiin kuitenkin sisätiloissa. Oli kyllä hauskat kekkerit. Ja mukava oli tutustua paremmin miehen ystäväpariskuntiin, joista osa on jäänyt muutaman vuoden varrella itselleni vähän vieraiksi, kun ei olla saatu aikaiseksi kylästellä. Nyt täytyy skarpata! =)



perjantai 9. syyskuuta 2016

Sairaspäivä + blogien selailua = uusi idea kotiin

Näyttäisi siltä, että flunssa vain jatkuu. Poika laittoi päiväunille jo klo 9 ja jos olisin ymmärtänyt toimia oikein, olisin myös levännyt kuumetta vähemmälle. Tai oikeastaan lepäsinkin, hetken. Makoilin ja lueskelin paria blogia. Törmäsin ihanaan ideaan, joka sivuaa meille ajankohtaista "ongelmaa". Meillä on piha täynnä maasta kaivettuja liuskekiviä/luonnonkiviä, joille etsitään uutta kotia. Nyt kuitenkin pari niistä raahasin kotiin sisälle ja alan suunnitella myös ulos lyhdyille paikkaa liuskekivistä. Ehkä laitan kiviä eri tasoihin, joten lyhdytkin saavat lepäillä kuin eri portailla. Löysin liuskekivi-idean Checklist-blogista. Käykäähän kurkkaamassa hienot kuvat ja ideat sieltä. Tässä minun vaatimattomampi versio ideasta. Tasona toimii vanha piironki, joka on kulkenut suvussamne pitkään ja saanut sirpaleita osakseen aikoinaan Helsingin pommituksissa. 

 

Syksy on ajankohtana juuri sopiva puuhastella lyhtyjen ja kynttilöiden parissa. Leivariinkin ollaan jo kerran laitettu tulet. Voi hyvillä mielin nauttia sisällä lämmöstä ja katsella tulta, kun ulkona syyssateet ja -myrskyt pauhaavat.

Leivinuunin lämmössä

Äidin neulomat villasukat ♡


torstai 8. syyskuuta 2016

Tavallinen torstai 4

Aamu aukeni karmivassa kurkkukivussa. Mukana seurasi nuha ja lämpöily. Eli kaikki ne suunnitelmat, jotka olin ajatellut tänään toteuttaa, jäivät ajatuksen tasolle. Koulutehtävätkin saan palautettua lähempänä deadlinea.

Ei auttanut muu, kuin lähteä varalta nieluviljelyyn. En muista eläissäni sairastaneeni näin kovaa kurkkukipua. Pikku pojan kanssa kotona olo kipeänä kyllä menee jotenkin, mutta pelkään tartuttavani pojankin. Soitinkin pojan isovanhemmille, josko haluaisivat pojan muutamaksi tunniksi kylään. Sain tehtyä ruoan kuitenkin. Kaiken muun ajan vain makoilin, eikä olo ole kummentunut ollenkaan. Aivan hirvittää laittaa nukkumaan, jos yö on täynnä tukkoisuutta ja kuivan ja kirvelevän kurkun kanssa valvomista.

Torstai ei ollut siis kovinkaan kummoinen. Pelkkää makoilua. Eräs asia on kuitenkin puhututtanut, jopa naurattanut, kun asialle ei oikein mitään mahda. Ja hyvähän se on, että lapset liikkuu. Mutta onko mitään mahdollisuutta välttää alakouluikäisen kenkien kuluminen? No ei ole! 4-5 kengät joka kesäkuu-syyskuu. Ainakin aktiivisilla pojilla on tämä ongelma. Kengät kenkien perään kuluvat puhki. Pohjat irtoilevat ja vesi ja hiekka valuu sisään. Uudet kengät kaupasta ja sama homma taas 3-4 viikon päästä. Niinkuin eräs totesi: "ei ne sohvalla istumalla ole kuluneet". Aivan, sen vuoksi tämä kenkäruljanssi onkin siedettävällä tasolla :).



Nyt ottamaan kaikki vitamiinit ja oloa helpottavat lääkkeet, jos saisi unenpäästä kiinni. On kyllä niin kurja olo. Pysykää terveinä! :)



Lue myös Tavallinen torstai 1, 2 ja 3

maanantai 5. syyskuuta 2016

Väsyneitä, mutta onnellisia


Ensimmäinen hoitopäivä meni hyvin, mitä nyt itse tirautin muutamat kyyneleet. Poika jäi vilkuttamaan kiltisti, joskin vähän hämmentyneenä siitä, että äiti itkeä pillittää. Sain myöhemmin hoitotädiltä tekstiviestin, jossa kerrottiin, että kaikki menee hyvin ja E on nyt päiväunilla. Oli nukkunut 2.5h!! Sain olla rauhallisin mielin koulunpenkillä ja keskittyä opiskeluun liittyvään ensimmäisen päivän informaatiotulvaan.

Itsellä ensimmäisen koulupäivän kaksi ensimmäistä tuntia oli yhtä hereillä pysyttelemistä, kun poika tahtoi mammaa ja vettä kolme kertaa yön aikana. Liekö jäänyt tavaksi, kun viikko sitten oli kovassa kuumessa, niin sai juoda runsaasti yölläkin. Pikku hiljaa, kun päästiin itsekin osallistumaan ja toimimaan ryhmissä, alkoi väsymyskin kaikota. Muutamien kanssa ehdittiin vähän tutustuakin. Huomenna päivä uus! Intoa riittää, mutta aikaa saisi olla enemmän. Taidan jättää tänään kirjoittamisen vähemmälle ja laittaa nukkumaan ajoissa.
Poikakin simahti samantien. Minäkin olen valmis luopumaan tänään "omasta ajasta". Jaksan olla huomenna parempi koululainen :).




sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Koulunpenkille ja päivähoitoon

*mainoslinkki

Kääk! Huomenna on ensimmäinen päivä AMK:ssa. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua. Toisaalta jännittää ja toisaalta asia tuntuu vieläkin niin kaukaiselta. En osaa kuvitella istuvani koulunpenkillä. Opiskelen monimuotona, joten lähiopetuspäiviä ei ole montaa kuukaudessa, mutta kotona kirjoitettavaa on varmasti senkin edestä. Nyt siihen on mahdollisuus. Käytän pojan päivähoitopäiviä opiskeluun ja työntekoon. Kun minulla ei ole töitä, pojan ollessa päivähoidossa kirjoitan tehtäviä koko päivän. Pojalla on noin 3-4 hoitopäivää viikossa. Olen osan päivistä tehnyt lyhemmiksi, jotta hoitoura ei muodostuisi pienellä kovin raskaaksi.

Päivähoitouran alussa


Viime aikoina poika on nukkunut vähän huonommin, joten omatkin yöunet on ollut melko katkonaisia. Ei haittaisi, jos saisi jostain lisävirtaa. Virtalähteenä toimii liikunta (joka on pari viime viikkoa ollut tauolla täysin) ja kesän tauon jälkeen sai taas alkaa popsimaan D-vitamiinia* ja taitaa olla tarpeen ostaa loputkin aakkosista. Olisi hyvä olla virtaa varastossa edes sen verran, että saa vääntäydyttyä lenkille asti. Lenkin jälkeen kyllä on jo enemmän energiaa. Joskus todella väsyneenä lenkistä ei nauti, vaan jokainen askel tuntuu kuin raahaisi kivirekeä perässä ja pää on niin tukkoinen, että kävely tuntuu omasta mielestä hoipertelulta.....tiedä vaikka se näyttäisikin siltä. Kahviakaan en juo, joten ei kelpaa sekään hätäratkaisuksi uupuneisiin aamuihin. Juoksemaan siis! :)


Jos nyt lähdettäisiin siitä, että ensi yö nukutaan kunnolla. Aamulla ajoissa poika perhepäivähoitoon ja itsekin ajoissa kouluun muistaen ottaa läppärin ja tarvittavat paperit mukaan, pojan laukkua unohtamatta.  Ehkä aamurumba alkaa luonnistua jo ekan viikon jälkeen. Aikaisemmin kun ei ole pitänyt poikaa aamulla herätellä ja kammeta aamutoimiin, kun isovanhemmat ovat tulleet hoitamaan poikaa kotia. Se oli helppoa aikaa se! :)

Huomenna iltasella kirjoittelen siitä, miltä se opiskelu maistui ja millainen päivä pojalla oli hoidossa. Jännittävä päivä meillä molemmilla :).

perjantai 2. syyskuuta 2016

Tavallinen torstai 3

Tänään on ollut melko hektinen päivä. Taustalla kolkuttelee miehen nelikymppiset. Täytekakun tilasin, mutta itse ajattelin tehdä voileipäkakun ja hankkia muuta tarjottavaa. Talon siivoaminen juhlia varten näin torstaina on lähes hukkaan heitetty homma. Huomenna olisi taas samannäköistä. Tai ehkä jo tänään. Päädyimme käyttämään koko päivän huoneiden vaihtamiseen. Juuri, kun aikaa on vähiten, voi aloittaa homman, joka vie koko päivän ja vähän seuraavaakin päivää.

 


Huoneidenvaihto tuli erittäin tarpeeseen. Olemme miehen ja pikku pojan kanssa jakaneet pienen makuuhuoneen. Omille vaatteilleni on ollut tilaa yhdestä vaatekaapista 2.5 hyllyä. Ja pinnasängyn ja sängyn välistä on pitänyt kulkea kylki edellä. Nyt, kun saimme huoneet vaihdettua perheen 16-vuotiaan tytön kanssa, hylly tilaa on meille kaikille kolmelle ja säilytystilaa pojan leluille ja nyt huoneessa mahtuu kulkemaankin. Tämä olisi melkeinpä pitänyt tehdä jo aiemmin. Tyttö ei kuitenkaan ole aikaisemmin ollut innokas vaihtamaan huonetta, eikä siihen ole viitsinyt painostaakaan. Hän olisi voinut kokea, että heti, kun perheen pienin syntyi, hän joutuisi vauvan vuoksi heti luopumaan jostain omastaan. Nyt myös hänellä on kaikesta huolimatta paljon tilaa ja huoneesta tuli oikein viihtyisä. Hän oli itsekin tyytyväinen huoneeseensa ja totesi sen olevan mukavaa vaihtelua

 

Huoneiden vaihtaminen alkaa olla valmis. Enää valaisimet ja taulut vaihtavat paikkaa ja televisioiden kohtalo ratkaistaan vähän myöhemmin. Huomenna pitää alkaa ensisijaisesti valmistautumaan miehen 40-vuotis juhlien järjestämiseen. Listalla on leipominen, rantasaunan pirtin puunaus, paviljongin siistiminen. Ja olohuone on vielä, kuin pommin jäljiltä. Miksi ihmeessä siivouksen yhteydessä jää aina kasa tavaraa, joille ei keksi mitään paikkaa, mutta roskiinkaan niitä ei raskisi heittää. Käsittämätöntä! Aina sama ongelma.

Ai jai jai... Olipa ihanaa päästä lepäämään. Jalkapohjat ovat kipeät, kun on kokopäivän talsinut ja kantanut tavaroita. Hetken aikaa Meidän perhe -lehteä ja sitten unten maille. Saapa nähdä, kuinka se nukuttaa uudessa huoneessa.